Togojärven joukkoliikennettä.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/
Togon kuvat: TOGO 2019 / Edellinen postaus: LINNASTA LINNAAN GHANAN KULTARANNIKOLLA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA
Länsi-Afrikan kiertomatkamme maista Togo oli meille ennalta kaikkein tuntemattomin. Saksalaiset hallitsivat sen rannikkoalueita ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin Britannia ja Ranska valtasivat alueen. Silloin maan länsirajana oli Voltajoki, joka oli myös vanhan Kultarannikon ja Orjarannikon raja. Läntisestä osasta tuli Brittiläinen Togomaa, joka nyt kuuluu Ghanaan ja itäinen Ranskan Togo itsenäistyi vuonna 1960.
Saavuimme illan jo pimettyä Ghanan rajalla sijaitsevaan pääkaupunki Loméen. Togoon tutustumiseen oli varattu vain yksi päivä, sillä seuraavaksi yöksi oli ehdittävä jo Beniniin.






Mielenkiintoinen oli käynti Akodessewan fetissimarkkinoilla kaupungin laidalla. Tori oli täynnä voodoo-pappien rituaaleissa käyttämää välineistöä, erilaisia eläinten osia. Voodoo on animistinen, monijumalainen uskonto, jossa esi-isien palvonta ja fetisseille uhraaminen ovat tärkeässä osassa. Togossa ja naapurimaa Beninissä väestöstä yli puolen arvioidaan harjoittavan sitä pääuskontonaan (Wikipedia).


Lomésta jatkoimme rantatietä itään Agbodrafoon, jonka portugalilaiset aikoinaan perustivat Porto Seguro -nimisenä. Kävimme skotlantilaissyntyisen orjakauppias John Henry Woodin talolla (La Maison des esclaves/Maison Wood), josta käsin hän harjoitti vuoteen 1852 saakka salaista orjakauppaa vielä senkin jälkeen kun se oli virallisesti kielletty. Orjatalolta oli kolmen kilometrin kävely satamassa odottaviin laivoihin. UNESCO on valinnut tämän orjatalon maailmanperintöehdokkaaksi, mutta se on nykyään niin huonossa kunnossa, että itse listalle pääsy vaatii vielä paljon kunnostusta.



Ajoimme vanhan Porto Seguron merenrannan kautta valtatien toisella puolella olevan Togojärven rantaan, jossa tukikohtamme oli Hotel Le Lac Paradis. Sen laiturista teimme veneretken Togovilleen perinteisellä piraga-veneellä. Järvi on niin matala, että venettä työnnetään eteenpäin pohjan kautta. Aiemmin Togona tunnettu kaupunki luovutti vanhan nimensä koko maalle.



Nykyään Togovillen päänähtävyys on katedraali Notre Dame du Lac ja Neitsyt Marian ilmestymisen kunniaksi tehty alttari, jota paavi Johannes Paavali II:kin aikoinaan kävi ihmettelemässä.


Togovillen alue on kuitenkin historiallinen Togon voodoon keskus, jossa perinteinen uskonto elää edelleen sulassa sovussa kristinuskon kanssa. Kylässä on monia voodoo-uskontoon liittyviä paikkoja kuten temppeli, alttareita, pyhiä puita ja patsaita. Kylässä oli nytkin menossa rumpurituaali, jota ei kuitenkaan saanut kuvata.


Togovillessä solmittiin vuonna 1884 sopimus, jolla saksalaiset saivat oikeudet koko Togolandiin. Sen satavuotispäivänä 1984 pystytettiin togolais-saksalaisen ystävyyden muistomerkki.





Kyläkävelyn jälkeen palasimme vastarannalle lounaalle Hotel Le Laciin ennen ajoa Beninin rajalle.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA 144 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
sakuva-blogi OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL
@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/
2 kommenttia artikkeliin ”GUINEANLAHDEN ORJARANNIKKOA VIA TOGO”