GUINEANLAHDEN ORJARANNIKKOA VIA TOGO

Togojärven joukkoliikennettä.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA / HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/
Togon kuvat: TOGO 2019 / Edellinen postaus: LINNASTA LINNAAN GHANAN KULTARANNIKOLLA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA

Länsi-Afrikan kiertomatkamme maista Togo oli meille ennalta kaikkein tuntemattomin. Saksalaiset hallitsivat sen rannikkoalueita ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin Britannia ja  Ranska valtasivat alueen. Silloin maan länsirajana oli Voltajoki, joka oli myös vanhan Kultarannikon ja Orjarannikon raja. Läntisestä osasta tuli Brittiläinen Togomaa, joka nyt kuuluu Ghanaan ja itäinen Ranskan Togo itsenäistyi vuonna 1960.

Saavuimme illan jo pimettyä Ghanan rajalla sijaitsevaan pääkaupunki Loméen. Togoon tutustumiseen oli varattu vain yksi päivä, sillä seuraavaksi yöksi oli ehdittävä jo Beniniin.

Lomén Boulevard de la Marina myötäilee vanhaa Orjarannikkoa.

Itsenäisyyden muistomerkki Lomén Itsenäisyyden aukiolla. Togon lipun värit ovat pan-afrikkalaisen liikkeen värit ja symboloivat maanalaisia rikkauksia (keltainen), metsää ja maataloutta kuten myös toivoa (vihreä), itsenäisyyden puolesta vuodatettua verta (punainen). Sen lisäksi tähti symboloi toivoa (Wikipedia).

Kongressipalatsi Itsenäisyydenaukiolla.

Yhdistyneiden kansakuntien aukiosta ei näytä huolehtivan kukaan.

Lomén Grand Marché levittäytyy monelle kadulle.

Basaarikatujen ylle kohoaa Cathédrale du Sacré-Cœur de Lomé.

Mielenkiintoinen oli käynti Akodessewan fetissimarkkinoilla kaupungin laidalla. Tori oli täynnä voodoo-pappien rituaaleissa käyttämää välineistöä, erilaisia eläinten osia. Voodoo on animistinen, monijumalainen uskonto, jossa esi-isien palvonta ja fetisseille uhraaminen ovat tärkeässä osassa. Togossa ja naapurimaa Beninissä väestöstä yli puolen arvioidaan harjoittavan sitä pääuskontonaan (Wikipedia).

Fetissikauppiaita tuotteineen.

Fetissimarkkinat ei liene monenkaan shoppailijan suosikkitori.

Lomésta jatkoimme rantatietä itään Agbodrafoon, jonka portugalilaiset aikoinaan perustivat Porto Seguro -nimisenä. Kävimme skotlantilaissyntyisen orjakauppias John Henry Woodin talolla (La Maison des esclaves/Maison Wood), josta käsin hän harjoitti vuoteen 1852 saakka salaista orjakauppaa vielä senkin jälkeen kun se oli virallisesti kielletty. Orjatalolta oli kolmen kilometrin kävely satamassa odottaviin laivoihin. UNESCO on valinnut tämän orjatalon maailmanperintöehdokkaaksi, mutta se on nykyään niin huonossa kunnossa, että itse listalle pääsy vaatii vielä paljon kunnostusta.

UNESCOn mielestä Woodin orjatalo on historialliselta arvoltaan samaa luokkaa kuin Goréen saaren orjatalo Senegalissa…

…mutta liian huonossa kunnossa päästäkseen maailmanperintölistalle.

Pyhän Joosefin kirkko vanhan Porto Seguron rannalla Agbodrafossa.

Ajoimme vanhan Porto Seguron merenrannan kautta valtatien toisella puolella olevan Togojärven rantaan, jossa tukikohtamme oli Hotel Le Lac Paradis. Sen laiturista teimme veneretken Togovilleen perinteisellä piraga-veneellä. Järvi on niin matala, että venettä työnnetään eteenpäin pohjan kautta. Aiemmin Togona tunnettu kaupunki luovutti vanhan nimensä koko maalle.

Viimeisen Togon päivämme tukikohta oli Hotel Le Lac Paradis.

Togojärven etelärantaa Agbodrafossa…

… ja pohjoisrantaa Togovillessä.

Nykyään Togovillen päänähtävyys on katedraali Notre Dame du Lac ja Neitsyt Marian ilmestymisen kunniaksi tehty alttari, jota paavi Johannes Paavali II:kin aikoinaan kävi ihmettelemässä.

Togovillen katedraali valmistui vuonna 1910.

Kuuluisaksi sen teki uskottu Neitsyt Marian ilmestyminen 1973.

Togovillen alue on kuitenkin historiallinen Togon voodoon keskus, jossa perinteinen uskonto elää edelleen sulassa sovussa kristinuskon kanssa. Kylässä on monia voodoo-uskontoon liittyviä paikkoja kuten temppeli, alttareita, pyhiä puita ja patsaita. Kylässä oli nytkin menossa rumpurituaali, jota ei kuitenkaan saanut kuvata.

Voodoo-temppeli ja alttari.

Togovillen pyhät (afrikan)irokopuut.

Togovillessä solmittiin vuonna 1884 sopimus, jolla saksalaiset saivat oikeudet koko Togolandiin. Sen satavuotispäivänä 1984 pystytettiin togolais-saksalaisen ystävyyden muistomerkki.

Togolais-saksalaisen ystävyyden satavuotismuistomerkki.

Togovillen kylänraitti takanaan kylän tori.

Kauneudenhoitoa.

Koululaisia työssään.

Tulevat koululaiset toivottivat vieraat tervetulleiksi.

Kyläkävelyn jälkeen palasimme vastarannalle lounaalle Hotel Le Laciin ennen ajoa Beninin rajalle.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA JA KIRJOITUKSIA 144 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/

sakuva-blogi OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia

SNMATKAKUVAAJA  –  BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/

OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA   SLADESHOW

MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/

UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/

SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL

@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva

 SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/

KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/