MAYOJEN KESKI-AMERIKKAA 2013

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA /
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
Matkan kuvat: MAYA-AMERIKKA 2013 
& KESKI-AMERIKAN ELÄIMIÄ 2013
Aiempia Meksikon kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA/MEKSIKO
Kuvia 146 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT /
SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA /

Mayojen yli viisituhatvuotinen kalenterikausi päättyi joulukuussa 2012. Monet luulivat sen merkinneen maailmanloppua. Kyseessä oli kuitenkin uuden kalenterikauden alku. Pari kuukautta uuden kalenterikauden alun jälkeen helmi-maaliskuussa 2013 kiertelimme mayojen muinaisia kaupunkeja Meksikossa, Guatemalassa ja Belizessä. Edellisistä mayakuvista olikin kulunut jo lähes pari vuosikymmentä, jolloin elettiin vielä vanhaa aikakautta, vaikkei sitä kuvista huomaakaan.

Cancúnista Jukatanin niemimaan kärjessä on tullut Meksikon tärkein lomakeskus. Se on hyvä lähtöpiste myös niemimaan tärkeille nähtävyyksille, ennen kaikkea mayojen kulttuurin hienoihin keskuksiin. Jukatanilla on myös mielenkiintoisia siirtomaa-ajan kohteita sekä kaunista ja monipuolista luontoa. Mayamaan kiertomatka on myös mielenkiintoinen luontomatka. Sademetsiin rakennettujen mayakaupunkien ympäristö vilisee monipuolista wildlifea.

Kiertelimme Meksikon mayakohteita jo pari vuosikymmentä aiemmin. Guatemala ja Belize sen sijaan olivat meille uusia mayamaita.

Cancúnista Chichén Itzáan ja Meridaan

Cancúnin lomakylässä Quintana Roon osavaltiossa vietetyn ensimmäisen yön jälkeen kiertomatka alkoi Yukatánin osavaltioon. Meksikolaiset ovat saaneet osavaltiorajatkin varsin muodollisiksi, joita ei pääse ylittämään vahingossa.

Pisten kylän (kuva) jälkeen tultiin Jukatanin niemimaan tunnetuimpaan mayakaupunkiin Chichén Itzáan. Se kuuluu (vuodesta 1988 alkaen) UNESCOn maailmanperintöluetteloon ja on yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä. Mayat rakensivat alueen ensimmäiset merkittävät asutukset. Chichén Itzá oli alueen keskus noin vuonna 600 eli mayojen klassisen kauden keskivaiheessa. Jostakin syystä kaupunki hylättiin noin 800-luvulla ja otettiin käyttöön taas 900-luvun loppupuolella. Noin vuonna 987 tolteekkikuningas Quetzalcoatl (mayakielellä Kukulcán) valtasi Chichén Itzán ja teki siitä pääkaupunkinsa. Tolteekkikulttuuri sulautui alueen mayakulttuuriin saaden vaikutteita myös keskisestä Meksikosta ja puuc-kulttuurista. Espanjalaisten vallattua kaupungin oli sen merkitys jo selvästi vähentynyt.

Chichén Itzá 1993. Chac-Mool-temppelinvartija ja Kukulcánin pyramidi Soturien temppelin päältä…
… ja Soturien temppeli Kukulcánin pyramidin päältä.

Chichén Itzássa on nähtävissä niin mayojen kuin tolteekkienkin kulttuurit, vaikka ne sekoittuivatkin keskenään. Alueen tunnetuin maamerkki on El Castillo eli Kukulcánin pyramidi, joka on itse asiassa kivinen mayakalenteri. Tunnettuja Chichén Itzán kohteita ovat myös mm Soturien temppeli, Observatorio ja Pallokenttä. Edelliskerralla kiipesimme Kukulcánin pyramidin ja joidenkin temppelien päälle, mutta nyt kiipeily oli kielletty Chichén Itzássa ja rajoitettu muillakin Meksikon mayatemppeleillä. Turistien lisäksi kaikilla mayaraunioilla viihtyvät myös iguaaniliskot (kuva).

Kukulcánin pyramidi / El Castillo on Chichén Itzán (ja usein koko Maya-Amerikan) tunnus. Nykyinen porraspyramidi on tolteekkikaudelta.
Soturien temppeli ja Tuhannen pylvään ryhmä.
Chichén Itzán Observatorio (Caracol).
Mesoamerikan suurin Pallokenttä.
Ihmisuhrit kuuluivat maya- ja tolteekkikulttuureihin. Pallokentän korkokuvassa uhrina pelin hävinneen joukkueen kapteeni.

Espanjalaiset perustivat Méridan kaupungin vuonna 1542 mayakaupungin päälle. Nykyinen Yucatánin osavaltion pääkaupunki on kasvanut yli 800 000 asukkaan metropoliksi. Vietimme kaupungissa pari yötä. Eka päivänä tutustuimme kaupungin keskustaan, jonka keskusaukio Plaza Grande on Lonely Planetin mukaan yksi Meksikon viehättävimmistä aukioista. Valtavat laakeripuut varjostavat puiston penkkejä ja leveitä käytäviä. Käyntikohteemme, uusklassinen kuvernöörinpalatsi (kuva) ja Latinalaisen Amerikan vanhin katedraali (1598) (kuva) ovat sen varrella. Mérida oli tukikohtamme myös 20 vuotta aiemmin, jolloin teimme kaupungista retket läheisiin mayakaupunkeihin.

Méridan Plaza Grande/Parque Principal/Zócalo (rakkaalla puistolla on monta nimeä) kaupungintalolle.
Kuvernöörinpalatsin sisäpiha, takana katedraalin tornit.

Toisena päivänä teimme retken 35 kilometriä etelämpänä sijaitsevalle Sotuta de Peonin haciendalle (kuva). Siellä tutustuimme sisalin valmistuksen eri vaiheisiin ja historiaan. Hevosjunalla kuljimme sisalagaaveviljelmien (kuva) läpi maanalaiselle järvelle uimaan. Tilalla ikänsä työskennellyt 84-vuotias mayamies (kuva) kertoi meille haciendan historiasta.

Sisalköyden valmistusta Sotuta de Peonin haciendalla.

Méridasta Uxmaliin ja Campecheen

Meridasta 80 kilometriä etelään on Yucatánin osavaltion toinen maailmanperintökohde (vuodesta 1996 alkaen), mayakaupunki Uxmal. Uxmalin alueella oli asutusta jo noin vuonna 800 eaa, mutta varsinainen kaupunki kehittyi vasta noin 650–1000 jaa. Vuoteen 1200 mennessä kaupunki oli jo hylätty. Eräs mahdollinen syy oli Chichén Itzán vallan kasvu. Uxmalia pidetään pohjoisen mayakulttuurin huipentumana. Sen tärkeimmät rakennukset ovat Taikurin pyramidi, Nunnaluostarikortteli (kuva), Venuksen temppeli, pallokenttä, Kuvernöörinpalatsi (kuva), Kilpikonnatemppeli (kuva) ja Suuri temppeli, jonka restaurointi oli vielä kesken. Poikkeuksellisesti sen päälle sai kuitenkin kiivetä. Ennen Uxmalia pysähdyimme Munan Miranor –näköalapaikalla (kuva). Edellisellä Uxmalin käynnillämme vuonna 1993 seurasimme illan pimettyä raunioilla ääni- ja valoshowta.

Uxmalin päänähtävyys Taikurin pyramidi Lintujen talosta.
Suuren pyramidin restaurointi oli vielä kesken…
…mutta sen päälle sai silti kiivetä. Näkymät mayakaupunkiin olivatkin upeat.
Uxmalin mayatemppelin ääni- ja valoshow 1993.

Uxmalin jälkeen ylitimme vartioidun rajan tarkastuksineen Yucatánista Campechen osavaltioon. Ajoimme sen Meksikonlahden rannalla sijaitsevaan samannimiseen pääkaupunkiin. Senkin perustivat espanjalaiset vuonna 1540 mayakylän paikalle. Campechen vanhakaupunki on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 1999. Se on tyypillinen esimerkki Espanjan siirtomaakauden satamakaupungeista. Kaupungin ympärillä ovat säilyneet muurit, jotka suojasivat sitä mereltä tulevilta hyökkäyksiltä.

Campechen kolonialistista arkkitehtuuria.
Campechen kaupunginmuuria ja sen Puerta del Mar, oikealla katedraali (1540-1760).

Campechesta Palenqueen

Campechesta lähdettyämme ylitimme osavaltiorajat Tabascon ja Chiapasin osavaltioihin. Mitään perusteellisia tarkastuksia ei ainakaan meille tehty, muttei niitä pysähtymättäkään päässyt ylittämään. Päivän kohteemme oli jo kolmas UNESCOn maailmanperintölistalle (vuodesta 1987) kuuluva mayakaupunki, Palenque.

Sademetsään rakennetun kaupungin on sanottu olevan kaunein, vaikkei kuitenkaan parhaiten säilynyt mayakaupunki.  Sen temppeleiltä on näköala sademetsän yli Meksikonlahdelle. Palenquen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa ja espanjalaisten tullessa 1520-luvulla alue oli hyvin harvaan asuttua.

Palenque on levittäytynyt laajalle alueelle, jolta on löydetty 1 400 rakennusta, joista vain noin kymmenesosaa on tutkittu. Alueen kaivaukset jatkuvat ja sademetsän kätköistä paljastuu uusia rakennuksia ja arkeologisia löytöjä. Kaupungin keskellä on stukkomaalauksin koristeltu palatsikompleksi torneineen. Piirtokirjoitusten temppeli sisältää Palenquen mahtavimman hallitsijan Pakalin haudan ja sarkofagin. Temppeli XII:ssa (kuva) on Punaisen kuningattaren sarkofagi. Ristin-, Auringon (kuva)- ja Lehtiristin (kuva) temppelit muodostavat ryhmän, joiden ristinmuotoisella kattokammalla uskotaan olleen uskonnollinen merkitys. Palenquessa sai kiivetä Ristin temppelin päälle.

Palenque on yksi monista UNESCOn maailmanperintölistan mayakaupungeista.
Palenquen Ristin temppeli…
…jonka päältä aukeaa näkymä Piirtokirjoitusten temppelille ja Palatsille torneineen.
Punaisen kuningattaren sarkofagi.

Palenquen nykykaupungissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme vielä yhden osavaltiorajan ylityksen jälkeen valtakunnanrajalle ja Guatemalaan.

Guatemalan Flores ja Tikalin mayakaupunki

Seuraavat pari yötä vietimme Guatemalassa. Majapaikkamme ja tukikohtamme oli Peténin departementin pääkaupunki Flores, johon kuuluvat myös San Benito ja Santa Elena, jossa hotellimmekin sijaitsi. Floresin vanha kaupunki sijaitsee Petén Itzá -järven saarella, joka on yhdistetty pengertiellä mantereeseen. Vaikka Hermán Cortés oli käynyt saarella jo 1541,  onnistuivat espanjalaiset valloittamaan vasta vuonna 1697 saarella sijainneen Nojpeténin mayakaupungin, jonka he tavoilleen uskollisina tuhosivat ja perustivat sen paikalle Floresin.

Seuraavan päivän ohjelmassamme oli Guatemalan pääkohteemme Tikal, joka on suurin mayakulttuurin muinaisista kaupungeista. Se on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1979. Kaupungin vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200–850. Tämän ajan jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja ja väkiluku alkoi laskea, kunnes alue hylättiin vuoteen 900 mennessä.

Tikalin mayakaupungin Plaza Mayor.

Tikalissa on tuhansia muinaisia ​​rakennuksia, ja vain murto-osa niistä on kaivettu vuosikymmenien arkeologisen työn jälkeen. Tunnetuimpia säilyneitä rakennuksia ovat kuusi erittäin isoa pyramidia, jotka on merkitty temppeleiksi I – VI. Pääaukio Plaza Mayorin varrella ovat temppelit I (Templo del Gran Jaguar) ja II (Templo de las Máscaras) (kuva) sekä Keskusakropolis ja Pohjoinen Akropolis. Torin laidalla on myös steeloja ja niiden edessä alttareita. Lähellä on myös Temppeli III (Templo del Gran Sacerdote) (kuva) ja vähän etäämmällä Mesoamerikan korkein pyramidi Temppeli IV (Templo de la Serpiente Bicéfala) (kuva). Koska Guatemalassa on Meksikoa sallivammat kiipeilysäännöt, nousimme nelosen päälle kuvaamaan panoraamaa muille temppeleille ja yli sademetsän.

Suuren jaguaarin pyramidi (Temppeli I) on Tikalin tunnus.
Panoraamaa Nelostemppeliltä sademetsään ja muille temppeleille.
Tikalissa riittää vielä tutkittavaa arkeologeille.
Entisen mayakaupungin nykyasukas smaragditukaani kotinsa suulla.

Tikalin retken jälkeen kävelimme luontopolun hotellin läheisyydessä. Objektiivia vetivät puoleensa monet linnut. Hotellin rantavesissä kuvasimme myös krokotiilejä ja kilpikonnia.

Santa Elenan hotellimme lähilaguunissa viihtyi jalohaikaran ja sinihaikaran lisäksi myös krokotiili.
Luontopolun varrella objektiiviin osuivat mm. jukatanintikka, mangrovepääsky ja idänlehtoturpiaali.

Viimeisenä Guatemalan päivänämme tutustuimme Floresin vanhaan kaupunkiin värikkäine taloineen ja mm. Parque Centralin varrella olevaan katoliseen kirkkoon (kuva). Teimme veneajelun Laco de Petén Itzáll -järvellä, jossa kuningaskalastajat ja monet muutkin linnut viihtyivät.

Floresin värikkäitä taloja.
Laco de Petén Itzállin kunkku isosepelkalastaja ja Floresin vanha kaupunki järven saaressa.

Floresista on 90 kilometriä Belizen rajalle. Ennen rajakaupunki Ciudad Melchor De Mencosia pysähdyimme lounaalle El Zapotessa, jossa meksikolainen ja guatemalalainen oppaamme esiintyivät meille musiikkiduona (kuva). Rajamuodollisuudet kestivät runsaan tunnin.

Brittiläinen Belize

Belize on Keski-Amerikan ainoa englanninkielinen maa. Se oli Brittiläinen Honduras -niminen Britannian siirtomaa virallisesti vuodesta 1862 itsenäistymiseensä 1981 saakka. Tosin se sai nykyisen nimensä jo 1973. Aikoinaan alueesta taistelivat britit ja espanjalaiset, myöhemmin sitä ovat vaatineet itselleen Meksiko ja Guatemala. Belize on Kansainyhteisön jäsen ja tunnustaa Britannian monarkin hallitsijakseen.

Ajoimme Guatemalan rajalta 130 kilometriä Belizen suurimpaan kaupunkiin Belize Cityyn, jossa majoituimme pari yötä Best Western Belize Biltmore Plazassa. Belize Cityn perustivat vuonna 1638 brittiläiset uudisasukkaat nimellä Belize Town. Kaupungin paikalla oli aiemmin ollut mayojen asutusta. Belize City sijaitsee hyvällä paikalla Karinianmeren rannalla ja joen suulla, joten siitä tuli brittiläisille tärkeä kauppapaikka ja alueen pääkaupunki. Alueelle tuotiin Afrikasta orjatyövoimaa työskentelemään metsähakkuissa. Kaupunki kärsi kuitenkin jatkuvista hurrikaaneista, joiden tuhojen jälkeen uutta pääkaupunkia Belmopania alettiin rakentaa sisämaahan ja hallinto siirtyi sinne vuonna 1970.

Belize Cityn keskustaa.
Belize Cityn Haulover Creek, vasemmalla korkein oikeus.

Seuraavan Belizen päivämme vietimme Caye Caulkerin saarella. Se on Karibianmeressä sijaitseva kalkkikivikorallisaari, joka sijaitsee 32 kilometrin etäisyydellä ja 50 minuutin venematkan päässä Belize Citystä.

Caye Caulkerin saaren tulolaituri Karibianmereltä
Caye Caulkerin idyllistä kylää…
…ja rantaa.

Belizen rantariuttojen suojelualue on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelon suojelukohde vuodesta 1996 alkaen. Se käsittää yli 300 kilometriä pitkän koralliriutan, joka on pohjoisen pallonpuoliskon suurin ja maailman toiseksi suurin riutta Australian Ison valliriutan (kuva) jälkeen. Riutta ulottuu Meksikon rajalta lähelle Guatemalan rajaa. Emme saaremme rantavesissä koralleja nähneet, mutta lintuja sitäkin enemmän, keisarifregattilintuja, ruskopelikaaneja, nokisiipilokkeja, oliivimerimetsoja, karikukkoja ja sääksi pesällään.

Caye Caulkerin linnustoa, keisarifregattilintupari taivaalla, sääksi pesällään pylväännokassa ja ruskopelikaanit Karibianmeressä. Koralliriutan korallit eivät vedenpinnalla näy.

Saaripäivän jälkeen jatkoimme North Highwayta pohjoiseen Orange Walkin maakuntaan ja Tower Hilliin. Sieltä kuljimme veneellä Belizen pisintä jokea, New Riveriä Lamanain arkeologiselle alueelle. Lamanain historia ulottuu 1500-luvulle eaa ja neljännellä vuosisadalla eaa siitä tuli merkittävä mayakulttuurin keskus, joka kesti 1700-luvulle saakka. Jukatanin valloituksellaan espanjalaiset pystyttivät tänne kaksi roomalaiskatolista kirkkoa, mutta mayat karkottivat heidät alueelta ja myöhemmin se liitettiin Brittiläiseen Hondurasiin. Lamanain tärkeimmät rauniot ovat Naamiopyramidi, Jaguarin temppeli ja Korkea temppeli, jonka päälle sai kiivetä.

Lamanain Korkea temppeli…
…ja sen päältä avautuva näkymä New River –joelle.
Naamiotemppelin naamio.

Palasimme samaa 42 kilometriä pitkää vesireittiä takaisin Tower Hilliin. New Riverin luonnonkauniit maisemat ovat ihanteellisia myös lintukuvaukselle. Objektiiviin osui monia haikaroita, jassanoita, jabiruita, haukkoja, korppikotkia, pääskysiä… Lintujen lisäksi näimme matkan varrella myös hämähäkkiapinoita, mölyapinoita, iguaaneja, krokotiileja ja kilpikonnia. Jokivarsi on viehättävä myös kasvistoltaan vesililjoineen ja orkideoineen.

New Riverin jokivarren asukkaita, hämähäkkiapina välipalalla ja amerikanjassana vesililjojen seassa…
…sekä krokotiili, jonka kanssa lähikontakti ei kiinnosta.

Vesireittimme kulki myös mennoniittakylän sivuitse. Mennoniitat on protestanttinen uskontokunta, joka elää yksinkertaista elämää viljellen maata ilman teknisiä välineitä. Belizen mennoniittien alkuperä on Venäjän saksankielisessä väestössä.

Mennoniittakylä New Riverin varrella.

Tietoturvaohjelmistaan tunnetun ja Belizeen kotiutuneen John McAfeen alue ulottuu/ulottui New Riverin rantaan. Tosin McAfee oli paennut murhasyytettä muutamaa kuukautta aiemmin Guatemalaan, josta hänet palautettiin Yhdysvaltoihin. Hänen alueellaan Belizen jokirannassa olikin jo käyntimme aikaan MYYTÄVÄNÄ -kyltti.

Guatemalaan paennut John McAfee kauppasi jokivarren kiinteistöjään.

Jokimatkan jälkeen jatkoimme Northern Highwayta Corozalin alueen samannimisen pääkaupungin (kuva) kautta rajakaupunki Santa Elenaan. Edessä oli matkan hankalin rajanylitys, guatemalalainen bussimme sai ajaa vapaasti Belitzessä, muttei ylittää Meksikon vastaista rajaa. Niinpä jouduimme roudaamaan matkatavaramme hankalaa reittiä Meksikon puolelle, josta jatkoimme matkaa uudella bussilla.

Meksikon Riviera Mayaa Playa del Carmeniin

Jatkoimme Meksikon Quintana Roon osavaltion itärantaa pohjoiseen, aluksi yöksi osavaltion pääkaupunkiin Chetumaliin (kuva). Illan pimettyä saavuimme Holiday Inn -hotelliin.

Aamulla teimme pienen kävelyn kaupungin keskustassa. Meneillään oli Quintana Roon kansainvälisen naistenpäivän vieton 20-vuotisjuhtatapahtuma.

Naistenpäivänvieton juhlavuosi Quintana Roon pääkaupungissa Chetumalissa.

Chetumalin jälkeen ensimmäinen kohteemme oli Cenote Azul. Cenotet ovat yleisiä muinaisella mayaintiaanien asuinalueella, nykyisellä Jukatanin niemimaalla. Ne ovat osaksi veden täyttämiä doliineja eli karstialueelle syöpymällä syntyneitä sylinteri- tai maljamaisia vajoamia (Wikipedia). Pidimme siellä uinti- ja virkistystauon. Lisäksemme siellä viihtyivät myös merimetsot, kuningaskalastajat ja muutkin linnut.

Cenote Azulin vehreyttä ja siellä viihtyvä oliivimerimetso.

Cenote Azulilta jatkoimme runsaat parisataa kilometriä pohjoiseen. Kohteemme oli Quintana Roon tunnetuin mayalinnoitus Tulum. Tulum oli asutettuna mayojen myöhäisellä jälkiklassisella kaudella (1200—1521). Nykyisin jäljellä olevat rakennelmat ovat vuosilta 1200–1450. Kaupunki pysyi asutettuna espanjalaisten konkistadorien vallattua Jukatanin, mutta se hylättiin 1500-luvun loppuun mennessä. Tulum oli mayojen satamakaupunki, jonka kautta kulki turkooseja ja jadea. Sen ympäri rakennettiin 784 metriä pitkä muuri, joka oli kolmesta viiteen metriä korkea ja seitsemän metriä paksu. Tulumin tärkein rakennus on linnoitus El Castello Karibianmeren rannalla. Alueelta on upeat näkymät Karibianmerelle ja sen edustalla on hienot hiekkarannat. Tulumin eläinkuntaa edustavat lukuisat iguaanit ja useat lintulajit. Kävimme Tulumissa myös ekalla Meksikon matkallamme vuonna 1993.

Tulum on Mesoamerikan ainoa muurien ympäröimä mayakaupunki.
Tulumin mayaraunioita, oikealla El Castello.
Iguaanit viihtyvät niin Tulumin kuin muidenkin mayakaupunkien raunioilla.
Tulumin upea uimaranta alkaa heti temppeleiltä.

Maya-Amerikan kiertomatkamme päättyi Riviera Mayan lomakaupunki Playa del Carmeniin. Occidental Allegro Playacar -hotellimme sijaitsi turkoosin Karibianmeren valkohiekkaisella rannalla Playacarin hotellikaupunginosassa. Hotellialueella viihtyivät monien lintujen lisäksi myös nisäkkäistä valkokuonokoatit ja väliamerikanagutit. Kolmen lomapäivämme aikana ehdimme rantaelämän lisäksi tutustumaan myös kävelyetäisyydellä olleeseen Playa del Carmenin keskustaan. Pienestä kalastajakylästä kasvoi vähitellen 150 000 asukkaan turistikaupunki, kun sieltä avattiin laivayhteys Cozumelin saarelle.

Kiertomatkan jälkeistä lomaa matkustajainpuun alla Playa del Carmenissa.
Hotellin uimarantaa Playacarin kaupunginosassa.
Hotellialueella viihtyivät turistien lisäksi valkokuonokoatit ja väliamerikanagutit sekä linnuista mm rannalle kokoontuneet nokisiipilokit.

Matkailijalle Playa del Carmenin kaupunki tarjoaa lähinnä ostoskeskuksia ja turistipalveluita, mutta on sielläkin mayaraunioita. Xaman-Han (1300-1500) arkeologisella alueella Playacarissa on kolme erilaista mayaraunioaluetta. Raunioiden välissä on Xaman-Ha Aviaryn lintupuisto, jonka turhan kallis sisäänpääsymaksu ei innoittanut meitä eikä monia muitakaan (Tripadvisor) astumaan puiston portista sisään. Onneksi monet puiston linnut esittäytyivät ohikulkijoillekin (kuva).

Playa del Carmenin keskustaa, katu meren rantaan…
…ja kaupunginkirjasto.
Xaman-Han mayaraunioita Playa del Carmenissa.

Kotimatka alkoi Playa del Carmenista 60 kilometriä pohjoiseen sijaitsevalta Cancúnin kansainväliseltä lentokentältä.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA 146 MAASTA
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/

Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/

Kuvasivu
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ kuvia maista ja matkoilta

SAKUVA-BLOGI – OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/

SNMATKAKUVAAJA  –  BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/

KYMMENEN MATKAA MAAILMALLA 2009-2012:
https://sakuva.simplesite.com/

MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/

UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/


SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel

@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva

SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/

KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/

SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja

SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011

sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva

sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047

Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772

2 kommenttia artikkeliin ”MAYOJEN KESKI-AMERIKKAA 2013

  1. Chichén Itzá, Tikal ja Tulum olivat itselleni näistä ainoat mayakaupungit, josta olin kuullut. Nuo seudut ovat kyllä yleisesti todella kiinnostavia, varmasti tulee lähdettyä lähivuosien aikana. Oliko nuo muut mayakaupungit muuten paljon rauhallisempia kuin mainitsemani kolme? Hienoja kuvia olet saanut linnuista!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentistasi. Chichén Itzássa ja Tulumissa oli eniten turisteja, muttei ihan ruuhkaksi asti. Niiden suosio kai johtuu sijainnista lomakeskusten lähellä. Tikal on upea paikka, mutta aika kaukana turistivirroista. Uxmalin ja Palenquen turistimäärät olivat ainakin silloin ihan sopivia. Belizen Lamanai oli tyhjin johtuen kai hankalammista yhteyksistä.
      Lintuja tosiaan näilläkin Keski-Amerikan alueilla riitti, vaikkei ihan Costa Rican malliin.
      https://sakuva.kuvat.fi/blog/8/costa-rican-luontoa-idasta-lanteen-2009/

      Tykkää

Jätä kommentti