Kuvassa UNESCOn maailmanperintökohde Canaiman kansallispuiston laguuni vesiputouksineen.
Venezuelan kuvat: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / VENEZUELA /
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT
Venezuelasta ei viime aikoina ole kuulunut kovinkaan rohkaisevia uutisia. Rikkaasta öljyvaltiosta on tullut rutiköyhä. Jyrkkä vastakkainasettelu ja huono talouspolitiikka ovat johtaneet maan sekavaan tilaan, mikä on vaikuttanut myös turismin laantumiseen.
Toisin oli vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin maassa vallitsi optimistinen ilmapiiri ja niin tavallinen kansa kuin alkuperäiskansatkin saivat nauttia öljyn tuomasta hyvinvoinnista. Alkuvuonna 2008 kiertelimme Hugo Chávezin johtamaa maata TEMA -matkojen kiertomatkalla.
Tuifly Nordicin ahtaaksi sisustettu Boeing 767 lensi Helsingistä Göteborgin kautta Porlamariin Margaritan saarelle, jonne valtaosa matkustajista jäi viettämään aurinkolomaa. Kiertomatkamme alkoi seuraavana päivänä, kun lensimme pienkoneella Bolivarin osavaltion pääkaupungin Ciudad Bolívarin kautta Canaiman kansallispuistoon. Ciudad Bolívarin lentokentällä on Jimmie Angelin Cesna -lentokone, jolla hän löysi Canaiman kansallispuiston tunnetuimman kohteen, Angelin putoukset, jotka ovat maailman korkeimmat.
Angelin putoukset on maitse vaikeasti saavutettavissa, joten paras tapa nähdä ne on lentokoneesta, jos vain sääolosuhteet lennon sen kautta sallivat. Ensimmäisellä Canaiman matkallamme se ei onnistunut mennen eikä tullenkaan (mennen sade, tullen sumu).
UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluvassa kansallispuistossa on toki paljon muutakin nähtävää kuin Angelin putoukset. Majapaikkamme oli Canaiman kylässä laguunin rannalla ja sieltä teimme retkiä putouksille. Kylä on pemón-intiaanien asuttama ja tutustuimme heidän kouluunsa ja terveyskeskukseensa. Ne oli perustettu vasta Hugo Chávezin kaudella ja kylä antoikin täyden tukensa maan silloiselle politiikalle.
Canaiman kansallispuistosta palasimme Ciudad Bolívariin, joka oli ollut itsenäisyystaistelun keskus ja saanut nimensä sen johtajan Simon Bolívarin mukaan. Kaupunki sijaitsee Orinocojoen kapealla kohdalla ja siellä on ainoa joen ylittävä silta. Historiallinen vanha kaupunki Casco Historico on hyvin säilynyt ja sen keskus on Plaza Bolívar kauniine ja värikkäine siirtomaa-aikaisine taloineen. Angosturan (kaupungin aiempi nimi) kongressin talossa (Casa del Congreso de Angostura) annettiin 1821 Kolumbian ja Venezuelan itsenäisyysjulistus. Sen aikainen henki on edelleen aistittavissa talon huoneissa, käytävillä ja pihamaalla. Tutustuimme myös aukion yhdellä laidalla olevaan katedraaliin.
Seuraava lento vei maan pääkaupunkiin Caracasiin, joka oli ja on edelleen rikollisuuden suhteen yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista. Kuljinkin kaupungin keskustassa varmuuden vuoksi vain yhden kameran kanssa. Mitään vaaratilanteita ei kuitenkaan ollut.
Caracasin ydin on Plaza Bolívar, jota hallitsee Simon Bolivarin ratsastajapatsas ja eri sivuilla kaupungintalo, katedraali (jossa Bolivarin perheen kappeli), teatteri, Distrito Capitalin hallinto ja Casa Amaralla, joka on nykyään ulkoministeriö. Elävällä aukiolla oli tarjolla niin kansantanssiesityksiä kuin poliittista ja uskonnollista informaatiotakin.
Seuraavassa korttelissa on maan parlamentti Asamblea Nacional. Aukion lähellä toiseen suuntaan on Simón Bolívarin synnyinkoti Casa Natal de Bolívar ja sen naapurissa Museo Bolivariano. Yhden korttelin täyttää siirtomaa-aikainen uusgoottilainen Akatemiapalatsi (El Palacio de Las Academias).
Keskustan jälkeen tutustuimme Panteón Nacionaliin, joka on Simón Bolívarin ja muiden kansallissankareiden hautamausoleumi.
Parhaat näkymät Caracasiin saa El Avilan vuorelta, jonne menimme köysiratahissillä. Tosiasiassa näkymät olivat kaapelivaunusta paremmat kuin vuorelta. Alas tulimme hissin sijaan maastoautoilla pysähtyen parissa kylässä.
Caracasin jälkeen matkamme lähipäivien ohjelma muuttui täysin. Odottelimme seuraavan aamun lentoa Andien Meridaan, kun meidät myöhään illalla kutsuttiin hätäkokoukseen. Kone, jolla meidän piti aamulla lentää oli Meridasta lähdettyään tuhoutunut törmättyään vuoreen. Lento-onnettomuus noteerattiin Suomessakin (YLEn juttu edelleen netissä), joten otimme yhteyttä omaisiimme ilmoittaen olevamme kunnossa. Wikipedia kertoo myös suomeksi onnettomuustutkinnasta, joka valaisee syytä siihen, miksi lento-onnettomuudet Venezuelassa ainakin käyntimme aikaan olivat liian yleisiä.
Mietittyämme matkan jatkoa päätimme enemmistön äänin ehdottaa, että jatkaisimme Meridaan bussilla, joka oli mukanamme hotellilla. Tämä sopi myös paikallisoppaalle ja bussikuskille. Toisena vaihtoehtona oli lentää Meridaan päivää myöhemmin. Nämä ehdotuksemme välitettiin TEMA-matkojen päätoimistoon Ruotsiin.
Tyrmistyksemme oli suuri, kun kuulimme, ettei ruotsalaistaho ottanut mitenkään huomioon 2/3 enemmistöllä hyväksymäämme ehdotusta, vaan määräsi kiertomatkan välittömän lopettamisen ja kaikkien matkailijoiden siirtämisen Margaritan saarelle. Seurauksena oli sekasortoa niin Caracasin kentällä kuin Margaritan saarellakin. Viikonloppuna niin lennot kuin hotellitkin olivat täynnä. Koko perjantai kului lentokentällä, kun meitä muutama kerrallaan sijoitettiin lomasaarelle meneviin koneisiin. Meille ei sinä päivänä löytynyt edes paikkaa koneesta, vaan jouduimme vielä Caracasissa yöksi hotelliin. Seuraavana päivänä lensimme Isla de Margaritalle, jossa meidät vietiin pohjoisen El Aguaan suuren resortin taka- tai varastohuoneeseen, jossa oli vain sängyt ja muovituoli.
Neuvottelut menetetyn lomamatkaosuuden korvaamisesta aloitettiin heti. Aluksi saimme oikeuden ilmoittautua Margaritalta järjestettäviin retkiin maksutta. Tätä käytimmekin hyväksemme varaamalla kolme retkeä, joista yksi kaksipäiväinen.
Viikonlopun jälkeen palasimme alkuperäiseen ohjelmaan ja siirryimme viimeiseksi viikoksi varaamaamme viehättävään perhehotelliin, joka sekin sijaitsi El Aguassa.
Ensimmäinen bonusretkemme oli jeeppisafari Margaritan saarella. Ajoimme Karibianmeren puoleista rannikkoa Juan Griegon kaupungin kautta. Ennen Macanaon niemimaata on Monumento Natural las Tetas de Maria Guevaraksi (intiaaninaisen rinnat) nimetty kaksihuippuinen vuori.
Saaren kapeimmassa kohdassa sijaitsevan Parque Nacional Laguna de La Restingan suurin osa on suolalaguunia ja se kuuluu maailman tärkeimpien kosteikkojen listalle. Mangrovepuita ja kaktuksia kasvava alue on rikas niin kasvillisuutensa kuin eläimistönsäkin suhteen. Niitä kuvasimme pysähdyksellämme ennen niemimaata sekä veneajelulla laguunissa palattuamme Macanaon niemimaan kierrokselta takaisin kansallispuistoon.
Macanaon niemimaa käsittää saaren länsipuolen. Playa la Mulassa pysähdyimme dyyneillä ja rannalla sekä Boca de Pozossa veneveistämöllä. Lounastauko oli saaren läntisimmässä kolkassa Punta Arenasissa.
Laguna de la Restingan kansallispuiston jälkeen pysähdyimme vielä Cerro El Copeyn kansallispuistossa (Parque Nacional Cerro El Copey), josta on hyvät näkymät Porlamarin ja Pampatarin kaupunkeihin. Majapaikkaamme palasimme Nueva Espartan pääkaupungin La Asunciónin kautta.
Toinen retkemme oli lento Los Roquesin saaristoon (Archipiélago Los Roques), joka sekin on kansallispuisto. Lentokenttä on pääsaarella El Gran Roquella, jonka lisäksi tutustuimme katamaraanilla Francisquí de Arriban ja Madrisquin saariin.
Valkoiset hiekkarannat, turkoosi vesi ja korallit houkuttelevat turisteja näille saarille kalastamaan, melomaan, uimaan, sukeltamaan, snorklaamaan ja surffaamaan. Saaret houkuttelevat myös lintuharrastajia. Lintumaailman kunkkuja olivat rannan ruskopelikaanit. Roquesilla on myös merikilpikonnien tutkimuskeskus.
Kolmas bonusmatkamme suuntautui Oronocojoen suiston ja Canaiman kansallispuistoihin. Aluksi lensimme Delta Amacuron pääkaupunkiin Tucupitaan, josta jatkoimme veneellä Orinocojoen suuhaaraa Caño Manamoa Monagasin osavaltion puolella olevaan Mis Palafitos Lodgeen. Ohjelmassa oli veneajelua, sademetsäkävelyä ja käynti warao-intiaanikylässä, jossa he myivät taidokkaita käsitöitään, joita itsekin tuli ostettua. Heimon nimi merkitsee venekansaa johtuen heidän tavastaan liikkua lapsesta alkaen kanooteillaan. Oronico Deltan eläinkanta on runsasta punamölyapinoista lintuihin.
Seuraavana päivänä matka jatkui lennolla Tucupitasta Ciudad Bolivarin kautta Canaiman kansallispuistoon. Tämä oli jo matkan toinen retkemme sinne. Siihen inspiroi lähinnä halu ikuistaa maailman korkeimmat Angelin putoukset. Nyt se viimein onnistui, kun kone pääsi lentämään vuorten välisestä solasta. Canaimassa tutustuimme lähemmin kylään, koska emme lähteneet uutta kertaa vaellukselle vesiputouksien alle. Palasimme Margaritalle vielä samana päivänä.
Venezuelan viimeiseksi kokopäiväksi vuokrasimme auton. Ajoimme ensin pääkaupunki La Asuncióniin, jonka keskusaukio on tietenkin Plaza Bolívar katedraaleineen ja hallintorakennuksineen. Kävimme kulttuuritalossa ja valtion hallintorakennuksessa. Täälläkin ympäristö oli täynnä kauniita siirtomaa-ajan rakennuksia. Lopuksi kiipesimme Castillo Santa Rosan linnoitukselle, josta on hyvät näkymät niin kaupunkiin kuin vuorillekin.
Jatkoimme Margaritan saaren uskonnolliseen keskukseen El Valle del Espiritu Santoon, joka perustettiin 1529 saaren pääkaupungiksi. Se on vapaustaistelijoiden Santiago ja Concepción Mariñon synnyinkaupunki ja paikka, jossa El Vallen neitsyt ilmestyi. Neitsyen kuva on basilikan alttarilla, josta on tullut pyhiinvaelluspaikka. Kuvan myytäviä kopioita oli kirkon edustan markkina-alue täynnä.
El Vallesta on enää muutama kilometri saaren suurimpaan kaupunkiin Porlamariin. Se on nykyaikainen suurkaupunki, jossa ei ole turistille paljoakaan nähtävää. Jo tutuksi tulleeseen tyyliin on keskusaukio Plaza Bolívarin yhdellä sivulla katedraali. Rannalla on Puerto de la Marin satama-alue ja vanha majakka.
Täältä ajoimme saaren halki toisella rannalla sijaitsevaan La Guardian kalastus/turistikaupunkiin, jossa kävimme keskustan lisäksi rannalla ja suojeluspyhimys Virgen de María Auxiliadoran kirkolla. Sen ovet olivat kiinni, mutta hautausmaan portit olivat auki.
Tuttua rantatietä jatkoimme Juan Griegoon. Tässä saaren kakkoskaupungissa on Venezuelan pohjoisin satama, jolla oli suuri merkitys Espanjan vastaisessa vapaussodassa. Ennen kaupunkia oleva ulkoilmamuseo (Museo Pueblos de Margarita) oli juuri sulkenut ovensa, joten sen suhteen piti tyytyä ulkokuviin portin takaa. Ajoimme keskustaan ja sen uimarannalle, joka oli täynnä iltapäivää viettäviä ihmisiä. Kaupungin symboliksi muodostunut goottilainen kirkko piti vielä iltapäivällä oviaan auki. Tämän roadtripin viimeinen kohteemme oli Fortín de la Galeran linnoituksen jäänteet. Paljoa ei espanjalaisten linnoituksesta ole jäljellä, mutta näkymät kaupunkiin ja lahdelle ovat loistavat.
Juan Griegosta ajoimme takaisin Playa El Aguaan. Pituutta lenkillemme tuli vain 127 kilometriä. Kansainvälisen tavan mukaan Venezuelassakin auto piti palauttaa tankki täytettynä. Ongelma oli kuitenkin siinä, ettei hotellimme läheltä löytynyt huoltoasemia ja ensimmäisen löytämiseen meni kohtuuttomasti aikaa. Auton tankkiin meni 10 litraa bensiiniä, joka maksoi yhden bolivarin eli 0,18 euroa sisältäen tankkauspalvelun. Mitähän järkeä siinä kaikessa oli? Vajaatankkisen auton palauttamisesta olisin kyllä maksanut sitä enemmän.
Seuraavana päivänä lensimme TUIn ahtain siivin Göteborgin kautta Helsinkiin.
Kotiin palattuamme laadimme yhdessä ryhmän kanssa reklamaation menetetystä lomamatkaosuudesta. TEMA-matkojen ensimmäinen korvaustarjous oli surkea. Kävimme sähköpostikirjeenvaihtoa keskenämme ja laadimme lopulta tiukan vaatimuksen todellisen tilanteen mukaan. Vetosimme myös TEMAn johdon virhearvioon Margaritan saaren tilanteesta viikonloppuna sekä heidän perusteettomaan päätökseensä keskeyttää kiertomatka, vaikka sen jatkamiseksi oli ollut järkevä vaihtoehto. Lopulta TEMA joutuikin antamaan periksi ja saimme kiertomatkan keskeyttämisestä kohtuullisen korvauksen.
Venezuela on kaunis maa, jossa on paljon nähtävää ja kuvattavaa, niin luontoa kuin kulttuuriakin. Toivottavasti maa taas nousee jaloilleen ja saa turistitkin takaisin.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA YLI 120 MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/
SNmatkakuvaaja 