KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/ Pakistanin kuvat: PAKISTAN 2020 Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA
Arial Travelin Pakistanin matka alkoi lentäen Karachiin ja sieltä muinaisen Indus-kulttuurin jalanjälkiä monien historiallisten kohteiden kautta kohti pohjoista, Lahoreen ja pääkaupunki Islamabadiin.
Karachi on Pakistanin liike-elämän pääkaupunki
Karachi on Pakistanin suurin kaupunki ja Sindhin provinssin pääkaupunki. Se on Pakistanin talouselämän keskus. Kaupunki sijaitsee Arabianmeren rannalla, Indus-virran suistossa. Suurkaupunkialueella asuu noin 21,2 miljoonaa ihmistä mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista kaupungeista (Wikipedia). Karachi oli Pakistanin pääkaupunki maan itsenäistymisestä (1947) Islamabadin valmistumiseen saakka vuonna 1960.
Aloitimme Karachin kierroksen Pakistanin kansallismuseosta. Tutustuimme Indus-kulttuuriin, Gandharan (Taxila) buddhalaiskulttuuriin sekä hinduveistoksiin, kävimme katsomassa myös koraanigalleriaa ja rahakokoelmaa. Tutustuimme myös Vapautusliikkeen osastoon ja kansanperinteeseen Pakistanin kulttuurin värit -osastolla. Muita ulkomaisia turisteja ei kansallismuseolla näkynyt, mutta sen sijaan useita koululaisryhmiä.
Karachi on Pakistanin liikenneruuhkaisin kaupunki. Sen saimme kokea siirtyessämme kohteelta toiselle. Melko pitkään jouduimme odottelemaan Pyhän Patrikin katedraalin edustalla. Itse kirkossa emme käyneet, mutta ulkoa rakennus tuli tutuksi.
Ruuhkassa etenimme vähitellen seuraavalle kohteellemme, joka oli Mazar-e-Quaid eli Muhammad Ali Jinnahin mausoleumi. Jinnahilla on Pakistanissa samanlainen maan isän asema kuin Mahatma Gandhilla Intiassa ja Sheikh Mujibur Rahmanilla Bangladeshissa. Hän kuoli jo vuoden kuluttua Pakistanin itsenäistymisestä ja haudattiin silloiseen pääkaupunkiin Karachiin. Mausoleumi valmistui vuonna 1970. Saapuessamme paikalle oli siellä menossa juhlallinen vahdinvaihto.
Alkoholipolitiikaltaan Pakistan kuuluu konservatiivisiin muslimimaihin. Alkoholin tuonti maahan on kielletty ja sen saaminen on vaikeaa. Yllättäen paikallisoppaamme vei meidät viinakauppaan. Hän perusteli liikkeen olemassaoloa sillä, että se on vähemmistön ylläpitämä. Tämän liikkeen lisäksi onnistuimme vain Karachin hotellissamme saamaan alkoholipitoista olutta. Ehkä Karachissa liike-elämän keskuksena on hieman väljempi tulkinta kuin muualla maassa.
Karachin ruuhkaiseen keskustaan on helpointa tutustua jalan. Kävelimme sen basaarikatuja Empress Marketin ympäristössä (alkukuva), muttemme ehtineet käydä siellä sisällä. Bussilla jatkoimme ensin Mohatta-palatsille, jonka intialainen liikemies rakennutti vuonna 1927 Rajasthanin palatsien tyyliin punaisesta ja keltaisesta kivestä. Pakistanin itsenäistyä hän muutti Intiaan ja Pakistanin valtio sijoitti sinne ulkoministeriön. Myöhemmin Sindhin provinssin hallitus hankki palatsin itselleen ja vuonna 1999 se avattiin yleisölle palatsimuseona. Museossa sisällä ei saanut kuvata.
Päivän ja Karachin kierroksemme päätteeksi ajoimme Clifton Beachille, joka on Sindhin provinssin ainoa ja koko maankin lähes ainoa hiekkaranta. Siksi se on varsin suosittu ja siellä on tarjolla erilaista aktiviteettia, lähinnä kameliratsastusta. Meille kuitenkin riitti Arabianmerelle laskeutuvan auringon kuvaaminen.
Thatta ja muita islamilaisen kulttuurin kohteita
Karachista jatkoimme kohti Thattaa, matkamme ensimmäistä maailmanperintökohdetta. Ensimmäinen pysähdys oli Chaukundin (Chaukhandin) nekropoli. Se on varhaisislamilainen hautausmaa Suurmogulien valtakunnan (1526-1857) ajalta. Jokhio- ja Baloch-heimojen kauniisti koristellut hiekkakivihaudat ovat hyvin säilyneet vuosisatojen ajan.
Thatta on ollut kolmen dynastian pääkaupunki 1335-1665. Sen Maklin nekropoli, jonka sanotaan olevan maailman suurin hautausmaa, valittiin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1981. Hautausmaalla on puolesta miljoonasta miljoonaan hautaa, muutamat suuret hautamonumentit kuuluvat kuninkaallisille, suufipyhimyksille ja tutkijoille. Ensimmäinen sinne haudattu oli tiettävästi 1300-luvulla elänyt suufilainen pyhimys Jamali, mutta varhaisimmat siellä olevat haudat kuuluvat Sammanien hallitsijoille, jotka tunnetaan nimellä Jamit ja jotka hallitsivat 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun. Seuraavalta ajanjaksolta ovat Turkhanin ja Arghunin hallitsijahaudat ja viimeisimmät, arkkitehtonisesti merkittävimmät haudat ovat Suurmogulien kaudelta 1526-1707.
Maklin nekropoliin lisäksi tutustuimme Thattan upeimpaan moskeijaan, Shah Jahanin vuosina 1644-47 rakennuttamaan Jamia Masjidiin. Moskeijan arkkitehtuuriin ovat vaikuttaneet turkkilaiset ja persialaiset tyylit. Sen sinisten laattojen käyttö viittaa Keski-Aasian Timurid-arkkitehtuuriin.
Pakistan tunnetaan värikkäistä ja runsaasti koristelluista kuorma- ja linja-autoistaan, usein myös traktoreista ja tuktukeistaankin. Pääsimme kuvaamaan näitä täyteen lastattuja kuorma-autoja Thattassa parilla kokoontumispaikalla.
Seuraava majapaikkamme oli Hyderabadin kaupungissa. Sitä ennen poikkesimme Keenjhar-järvelle, joka on Pakistanin toiseksi suurin järvi ja tärkeä juomaveden lähde. Se on suosittu ulkoilukohde ja villieläinten suojelualue, joka talvella suo monille linnuille suotuisan elinympäristön. Hyderabadin kaupungin rajalla ylitimme auringonlaskun aikaan ensi kertaa Indusjoen.
Hyderabadista lähtiessämme saimme turvaksemme poliisisaattueen, eka kertaa tällä matkalla. Aluksi se johdatti meidät valtavalle Rani Kotin linnoitukselle. Sitä pidetään maailman suurimpana linnoituksena, jonka muurien yhteispituus on 24 kilometriä. Ne kohoavat vuoren rinteitä tuoden mieleen Kiinan muurin, josta syystä sitä kutsutaankin Sindhin Suureksi muuriksi.
Linnoituksen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Muurien vanhimpien rakenteiden uskotaan olevan 1600-luvulta, mutta Talpurien (1783-1843 hallinnut šiiadynastia) tiedetään vahvistaneen niitä 1800-luvulla. Tutustuimme lähemmin Rani Kotin sisällä olevaan Miri Kotin linnoitukseen.
Rani Kotin jälkeen oli vuorossa yksi matkamme pääkohteista, Indus-kulttuurin suurin ja parhaiten säilynyt kaupunki Mohenjo-Daro. Sitä ennen pidimme virkistystauon suufi-kaupunkina tunnetussa Sehwanissa. Palaisimme islamin tämän suuntauksen pariin myöhemmin Punjabin provinssin puolella.
Jokilaaksojen varhaiset korkeakulttuurit
Joku saattaa vielä omasta kouluhistoriastaan muistaa maailman vanhimmat korkeakulttuurit, jotka syntyivät Niilin laaksoon Egyptissä, Kaksoisvirtojen alueelle Mesopotamiassa nykyisen Irakin alueella, Indusjoen laaksoon nykyisen Pakistanin alueella ja Keltaisenjoen alueelle Kiinassa. Itselleni tämä historian kausi palasi mieleen jo muutama vuosikymmen sitten, kun kuvasin uudistettaviin peruskoulun historian oppikirjoihin. Tein tuolloin pari kuvausmatkaa Egyptiin Abu Simbelistä Aleksandriaan ja Rosettaan. Kuvausmatkan valmistelu Irakin muinaisen Mesopotamian alueelle oli jo pitkällä, kun syttyi Persianlahden sota ja siinä yhteydessä myös Lähi-Idän matkoja järjestänyt matkatoimisto ajautui konkurssiin.
Euroopan maat ovat vuosien mittaan kyseenalaisin perustein roudanneet mm. Egyptin ja Mesopotamian aarteita omiin museoihinsa. Vaikken tällaista muiden kulttuuriaarteiden anastamista hyväksykään, antoi se minullekin mahdollisuuden niiden kuvaamiseen ainakin Berliinin Etu-Aasian ja Egyptiläisessä museossa, Pariisin Louvressa ja Lontoon British Museumissa.
Noihin aikoihin Pakistan oli varsin epävakaa maa, johon ei juurikaan matkoja tehty. Maa onkin rauhoittunut vasta viime aikoina ja nyt sinne tekevät matkoja jo useammat suomalaisetkin matkatoimistot.
Kiinan Keltaisenjoen kulttuuriin on tullut tutustuttua edellisiä vähemmän. Toissavuonna olimme kyllä sen vanhimpien kaivausten lähellä Xi´anin kaupungissa, mutta sen kulttuuritarjonta Silkkitien alkupisteestä läheiseen terrakotta-armeijaan on niin runsas, ettei matkailijoiden aika yleensä riitä näihin Banpon muinaisen kylän 7000 vuoden takaisten kohteiden kaivauksille. Näin kävi meillekin.
Indus-kulttuurin pääkaupunki Mohenjo-Daro
Mohenjo-Daro (Moenjodaro) on todennäköisesti ollut yhdessä Harappan kanssa harappalaisten valtakunnan pääkaupunki. Se on kuitenkin säilynyt jälkipolville Harappaa paremmin. Kaupungin pinta-ala oli huipussaan yli 300 hehtaaria. Siellä lienee asunut noin 35 000−40 000 asukasta. Kaupungin kukoistusaikaa kesti noin 800 vuotta kolmannella ja toisella vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Sen talot oli rakennettu lähes kokonaan poltetusta tiilestä vuosina 2500–2100 eaa. Alun perin se oli muodoltaan suorakulmainen ja siellä oli ruutukaava. Kaupungissa oli noin 10 400 taloa. Talojen ala oli yleensä 50-150 neliömetriä. Kaksitoista 9–14 metrin levyistä pääkatua jakoi kaupungin kahteentoista kortteliin, joista 11 oli asuntokortteleita ja viimeisessä, muista erillään olevassa korttelissa oli linnakkeen muodostama tekokumpu, jossa oli useita rakennuksia. Linnoituksen ala oli 12 ha. Mohenjo-Daro oli ensimmäinen merkki kaupungistumisesta Etelä-Aasiassa, ja moni itämaisista sivilisaatioista otti mallia sen kaupunkisuunnittelusta. (Wikipedia)
Induksen tasangoilla on ollut paljon tulvia, ja osa Mohenjo-Darosta on pohjaveden pinnan alapuolella. Vuoden 1900 eaa. tienoilla kaupunki alkoi rappeutua. Syyksi on väitetty ainakin ulkoista hyökkäystä, ilmaston kuivumista, tektoniikasta johtuvaa joenuoman muutosta, jatkuvia tulvia, kulkutauteja ja kapinoita. Joidenkin mielestä metsien puuvarat oli jo käytetty kaupunkien korjaamiseen ja tiilien polttamiseen. Kaupunki hylättiin lopullisesti viimeistään 1300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. (Wikipedia) Moenjo-Daro on kuulunut UNESCOn maailmanperintölistalle vuodesta 1980.
Aloitimme Mohenjo-Daroon tutustumisen museosta, jossa on esineistöä sekä tältä alueelta että muiltakin Indus-kulttuurin kaivauksilta. Näytteillä on runsaasti ruukkuja, työkaluja, aseita, sinettejä, terrakotta- ja pronssiveistoksia, koruja, pelejä ja leluja.
Mohenjo-Daron pääkohde on linnoitusalue eli yläkaupunki (S.D Area), jossa katse kohdistuu ensin toisella vuosisadalla rakennettuun buddhalaisstupaan. Se rakennettiin 1600 vuotta Mohenjo-Daron hylkäämisen jälkeen entisen linnakkeen päälle. Kukkulan juurella ovat hyvin säilyneet Suuren kylpylän rauniot. Sen oletetaan olevan antiikin maailman vanhin kylpylä, johon liittyi myös kehittynyt viemärijärjestelmä. Muita yläkaupungin esiin kaivettuja merkittäviä rakennuksia ovat viljavarasto ja kokoushalli, vaikkakaan niiden alkuperäinen käyttötarkoitus ei ole täysin varma.
Mohenjo-Daron alakaupungissa (D.K Area) sijaitsivat asunnot, kaupat ja käsityöpajat. Se on esimerkki kaupunkisuunnittelusta, jossa pääkadut kulkevat pohjois-etelä- ja itä-länsi- suunnassa. Varakkaiden korttelin punatiiliset talot ovat säilyneet hyvin. Jotkut niistä ovat jopa kolmikerroksisia. Kylpyhuoneet olivat yleisiä ja viemäröinti hyvä. Vettä saatiin kadulla olleista syvistä julkisista kaivoista, jotka olivat korkeita kuin savupiiput. Huomattavin alueen rakennuksista on ns. Päällikön talo. Varakkaiden alueen pohjoispuolella oli tavallisen kansan asuinalue. Alakaupungista on toistaiseksi kaivettu esiin vasta kolmannes.
Mohenjo-Darossa aika venyi auringonlaskuun saakka, jonka jälkeen meillä oli vielä toista sataa kilometriä majapaikkaamme Sukkuriin.
Sukkurista seuraavana aamuna lähtiessämme emme saaneet suojaksemme poliisipartiota, mutta poliisi konetuliaseineen tuli bussiimme ja saattoi meidät kaupungin rajalle. Sieltä jatkoimme uudelle kiinalaisten rakentamalle M-5 -moottoritielle, jota pitkin ylitimme Sindhin ja Punjabin provinssien välisen rajan. Muuta liikennettä ei tällä nopealla moottoritiellä juuri ollutkaan, sillä sen tiemaksu on liian korkea paikallisten kukkarolle.
Päivän ensimmäinen kohteemme oli Panjnad, viiden joen risteys, jossa Indus ja sen neljä sivujokea yhtyvät. Alueella (Panjnad Headworks) oli menossa joen ylittävän Panjnad Barragen laaja kunnostus- ja uudistusprojekti. Panjnad on tunnettu kalansaaliistaan, joten mekin nautimme lounaan paikallisessa kalaravintolassa.
Ennen kuin jatkoimme varsinaisille Punjabin kohteillemme, pysähdyimme kuvaustauolle sokeriruokoasemalla, jolta värikkäät ja koristellut traktorit lähtivät täydessä lastissa sokeritehtaille.
Matkamme ensimmäiseen osaan, joka käsitti Sindhin provinssin, sisältyi kaksi UNESCOn maailmanperintökohdetta, Maklin historialliset monumentit Thattassa ja Mohenjo-Daron Indus-kulttuurin arkeologinen alue. Ehdokaslistalle kohteistamme kuuluvat Chaukhandin haudat, Rani Kotin linnoitus ja Shah Jahanin moskeija Thattassa. Ohjelmamme oli mielenkiintoinen ja kattava, mutta aikataulu aivan liian tiukka. Yksi lisäpäivä jo tässä matkan alkuosassa olisi tehnyt siitä paljon mukavamman.
40 VUOTTA YHTÄ MATKAA
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA 144 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
sakuva-blogi – OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
https://sakuva.simplesite.com/
https://www.123kotisivu.fi/sakuvia SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/me
SNmatkakuvaaja 