KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/ Edellinen postaus: INDUSJOEN VARTTA KARACHISTA PUNJABIIN / Pakistanin kuvat: PAKISTAN 2020 / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA
Punjab on väkiluvultaan Pakistanin suurin ja pinta-alaltaan toiseksi suurin provinssi, jonka pääkaupunki on Lahore. Brittihallinnon romahdettua osa Punjabia jäi Intian puolelle rajaa. Nykyään Punjabiin kuuluu myös entinen Bahawalpurin ruhtinaskunta. Provinssin pääkieli on punjab ja sen nimi tarkoittaa viittä jokea viitaten Indusiin ja sen neljään sivujokeen.
Punjabin alueen kulttuurihistoria on pitkä. Se kuului yli 4000 vuotta sitten Indus-kulttuurin alueeseen, jolloin sen pääpaikka tällä alueella oli Harappan kaupunki. Paljon myöhemmin, noin vuonna 1000 eaa. perustetussa muinaisen Gandhāran itäisessä pääkaupungissa Taksilassa oli yksi maailman varhaisimmista yliopistoista. Sijaintinsa vuoksi Punjabin alue joutui jatkuvien hyökkäysten kohteeksi persialaisten, kreikkalaisten, skyyttien, turkkilaisten ja afgaanien toimesta. Sinne hyökkäsivät muun muassa Aleksanteri Suuren, Tšingis-khaanin, Timurin, ja Nadir Shahin joukot. Suurmogulien valtakaudella Lahore oli jossain vaiheessa valtakunnan pääkaupunki.
Monet sikhien pyhistä paikoista sijaitsevat Punjabissa, mutta nykyään sen väestöstä suurin osa on kuitenkin muslimeja. Islamin suufilainen suuntaus on vaikuttanut alueella voimakkaasti ja Punjabissa on lukuisia suufipyhimysten hautoja.
Arial Travelin Pakistanin kiertomatka jatkui Sindhin provinssin jälkeen Punjabissa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli provinssille nimensäkin antaneella viiden joen risteyksellä Panjnadissa, josta jo edellisessä postauksessa.
Suufien pyhät kaupungit ja Bahawalpurin ruhtinaskunta
Suufilaisuus on islamin mystinen suuntaus, jossa korostetaan henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja Jumalan henkisen totuuden tavoittamista. Suufilaisuus syntyi Lähi-idässä 700-luvulla ja se erosi šiialaisuudesta erilliseksi liikkeeksi. Tariqoja eli suufilaisia liikkeitä on sekä sunneilla, šiioilla että muilla pienemmillä islamilaisilla ryhmittymillä. (Wikipedia)
Tutustuimme kahteen suufien pyhään kaupunkiin, joista ensin oli vuorossa Uch Sharif. Kaupungin perusti Indusjoen risteykseen Aleksanteri Suuri vuonna 325 eaa. antaen sille (tietenkin) nimen Aleksandria. Silloinen kaupunki hylättiin todennäköisesti noin vuonna 77 eaa. Keskiajalla Uch Sharifista tuli muissa maissa vainottujen muslimiuskonoppineiden turvapaikka ja siitä tuli yksi Pakistanin vanhimmista oppimis- ja kulttuurikeskuksista. Monet sen haudoista ja pyhäköistä ovat erityisen kauniita, vaikka valitettavasti osin rappeutuneita. Jotkut haudoista ovat paremmassa kunnossa. Näistä hienoin on Hazrat Jalaluddin Surkhposh Bukharin mausoleumi, jossa on mm. kaunis sinipunainen katto.
Kaupungin nähtävyydet sijaitsevat hajallaan. Kävelimme alkuperäisen asemakaavansa säilyttäneen kaupungin kapeita kujia Uch Sharifin tunnetuimmalle monumentille, 1500-luvulla rakennetulle Bibi Jawindin kahdeksankulmaiselle haudalle, josta tulva vei noin puolet vuonna 1817 aiheuttaen samanlaisia vahinkoja kahdelle muulle läheiselle haudalle. Bibi Jawindin ja Jalaluddin haudat kuuluvat ryhmään, joka on vuodesta 2004 ollut UNESCOn maailmanperinnön ehdokaslistalla.
Ennen toista suufikaupunkia suuntasimme entiseen Bahawalpurin ruhtinaskuntaan. Nawab Sadiq Muhammad Khan Abbasi perusti Bahawalpurin valtion vuonna 1727. Abbasi III solmi 22. helmikuuta 1833 liiton brittien kanssa ja Bahawalpur hyväksyttiin Britannian hallitseman Intian ruhtinaskunnaksi. Britannian vallan loputtua ja alueen jakaannuttua kahdeksi valtioksi vuonna 1947 Bahawalpur pitkitti päätöstään 14. päivään lokakuuta 1955, jolloin se liittyi Pakistaniin.
Pari seuraavaa yötä majapaikkamme olikin Bahawalpurin kaupungissa. Se oli samannimisen ruhtinaskunnan pääkaupunki vuoteen 1955, jolloin ruhtinaskunta lakkautettiin.
Ennen kaupunkiin tutustumista ajoimme sata kilometriä etelään Cholistanin aavikolle. Keskellä ei mitään kohoaa mahtava neljäkymmentätorninen Derawarin linnoitus, jonka muurien korkeus on kolmekymmentä metriä ja ympärysmitta puolitoista kilometriä. Alunperin linnoitus rakennettiin 800-luvulla, mutta Bahawalpurin Abbasi-sukuiset hallitsijat (nawabit) uudistivat sen nykymuotoonsa 1700-luvulla. Linnoituksen muurien ulkopuolella on vuonna 1849 valmistunut Abbasien moskeija. Pääsimme tutustumaan myös läheisessä kylässä sijaitsevaan Abbasien kuninkaalliseen hautausmaahan. Derawar ja Cholistanin aavikkolinnat lisättiin vuonna 2016 maailmanperinnön ehdokaslistalle.
Bahawalpuriin palattuamme ajoimme museolle, joka oli jo valitettavasti sulkenut ovensa. Sen sijaan pääsimme tutustumaan museon naapurissa olevaan Bahawalpurin keskuskirjastoon. Palatsimaisessa brittikaudella (1924) rakennetussa kirjastossa on yli satatuhatta nidettä ja se on Punjabin provinssin toiseksi suurin kirjasto.
Bahawalpurissa on ruhtinaskunnan ajoilta useita loisteliaita palatseja. Tunnetuin niistä on vuonna 1872 valmistunut uusklassinen Noor Mahal. Sen alkuperäisestä tarkoituksesta on erilaisia arvioita, mutta siellä on nähtävissä monia nawabien käyttämiä esineitä, kuten huonekaluja, vanha piano, miekkoja, vanhoja rahoja, sekä hallitsijoiden muotokuvia. Palatsi on avoinna yleisölle, mutta sen omistaa Pakistanin armeija ja sitä käytetään myös valtiollisiin tarkoituksiin. Ilmeisesti tästä syystä me ulkomaalaisina tarvitsimme sinne erityisluvan, jota saimme odottaa jonkin aikaa. Bahawalpur on varuskuntakaupunki, jonne turistien pääsyä on aiemmin rajoitettu.
Päivän päätteeksi kiertelimme vielä vanhan kaupungin basaarialueella.
Sata kilometriä Bahawalpurista pohjoiseen sijaitsee Multanin miljoonakaupunki. Tämä Pakistanin viidenneksi suurin kaupunki tunnetaan suufilaisuuden keskuksena. Siellä on useita pyhimysten hautoja, joista tunnetuin on Rukn-i-Alamin mausoleumi. Sen rakennutti Delhin Tughluq-hallitsija Ghiyas-ud-din 1320–1324. Se houkuttelee yli 100 000 pyhiinvaeltajaa vuotuiseen urs-festivaaliin. Mausoleumi on ollut ehdolla UNESCOn maailmaperintölistalle vuodesta 1993.
Kävimme myös edellisen naapurissa sijaitsevassa Bahauddin Zakariyan mausoleumissa. Tämä vuonna 1262 valmistunut muslimimystikolle ja suhrawardiyya-suufismin perustajalle omistettu pyhäkkö on yksi eteläisen Punjabin tärkeimmistä.
En tiedä, mikä on Pakistanin eri kaupunkien turvallisuustaso, mutta Multan oli ainoa kaupunki, jossa aseistetut poliisit kulkivat näkyvästi mukanamme niin mausoleumeissa kuin kaupungillakin.
Harappa-kulttuurin toinen pääpaikka
Multanista matkamme jatkui turvallisessa poliisisaattueessa, kun muutaman sadan vuoden takaisesta kulttuurista palasimme vuosituhanten takaiseen aikaan. Kohteemme oli Indusjoen laaksossa noin 2600–1800 eaa. vallinneen Indus- eli Harappa-kulttuurin toinen pääkaupunki Harappa. Siellä oli asutusta noin 3300 -1600 eaa. ja se saattoi olla ensimmäinen varhainen suuri kaupunkikeskus. Kauppaa käytiin tällöin Afganistanin ja etelän rannikkokaupunkien kanssa. Harappassa oli suurimmillaan ehkä jopa 23 500-40 000 asukasta eli se oli ajan normien mukaan suurkaupunki. Samaan kokoluokkaan kuuluivat muun muassa Mohenjo-Daro ja Rakhigarhi (nykyisessä Intiassa). (Wikipedia) Harappan alue käsittää vallihaudan, puolustusmuurit, viemäriverkoston, hautausmaan ja suuren viljavaraston. Harappasta on löydetty varhaisin Indus-kirjoitus ajalta noin 3500 eaa.
Harappa ei ole säilynyt yhtä hyvin kuin Mohenjo-Daro, jossa kävimme matkamme alkupuolella. Harappan museo ei myöskään ole yhtä laaja kuin Mohenjo-Darossa. Siitä huolimatta Harappa on ollut UNESCOn maailmanperinnön ehdokaslistalla vuodesta 2004 alkaen.
Harappassa on vielä yksi, vaikkei ehkä niin positiivinen nähtävyys. Harappan asemarakennus nimittäin rakennettiin aikanaan antiikin Harappasta löytyneistä tiilistä. Museon kuraattorin mukaan brittiläiset radanrakentajat käyttivät niitä muihinkin rautatieasemiin, samoin harappalaiset talojensa rakentamiseen. Näin hänen mukaansa katosi lähes puolet arkeologisen alueen tiilistä.
Kulttuuripääkaupunki Lahore ja lippujuhla Intian rajalla
Kymmenen miljoonan asukkaan Lahore on Pakistanin toiseksi suurin kaupunki ja Punjabin provinssin pääkaupunki. Lahore sijaitsee Ravijoen varrella ja lähellä Intian ja Pakistanin välistä rajaa, joka kulkee Punjabin maakunnan halki. Lahorella on ollut tärkeä osa Punjabin alueen kulttuurissa ja kehityksessä aina 1600-luvun mogulivaltakunnan ajoista, mikä näkyy eri aikakausilta olevien monumentaalirakennusten laajana kirjona. Lahoren vanha kaupunki, Badshahi-moskeija ja mogulikeisari Jahangirin hauta kuuluvat tunnetuimpiin matkailukohteisiin samoin kuin Lahoren linnoitus ja Shalamarin puutarha, jotka ovat Unescon maailmanperintöluettelossa.
Intian suurmogulihallitsijoista mahtavin, Akbar, piti Lahorea imperiuminsa pääkaupunkina 1584–1598. Kaiken kaikkiaan mogulien valtakausi kesti 1524–1707, minkä jälkeen seurasi yli puoli vuosisataa kestänyt sekava kausi. Vuonna 1799 Lahoresta tuli Ranjit Singhin johtaman sikhivaltion pääkaupunki, kunnes britit ottivat vallan vuonna 1849. (Wikipedia)
Lahore on myös matkailijan kannalta Pakistanin mielenkiintoisin kaupunki. Valitettavasti ohjelmassamme oli sille varattu vain yksi päivä. Kun sitten ohjelmanmuutoksella tästä ainoasta Lahoren päivästämme vietiin puolet sinänsä mielenkiintoiseen vierailuun Pakistanin ja Intian vastaisen rajan lippuseremoniassa, oli tuloksena aikataulullinen laskuvirhe. Näimme kyllä Lahoren päänähtävyydet, mutta ohjelmassa luvattu tutustuminen muurien ympäröimään vanhaan kaupunkiin jäi haaveeksi. Minimivaatimus Lahoreen ja rajaseremoniaan olisi ollut kaksi päivää.
Matkanjohtajan synttärikakun jälkeen aloitimme Lahoreen tutustumisen museosta. Lahoren museo oli matkamme museoista selkein ja parhaiten järjestetty. Museon osastoissa eli gallerioissa on esillä islamilaista, buddhalaista, hindulaista, jainalaista ja sikhiläistä kulttuuria, aseita, brittimiehityksen aikaa sekä kansanperinnettä ja nykypakistanilaista taidetta. Museon yhteydessä on pieni mutta hyvä kirjakauppa. Museon edustalla on Rudyard Kiplingin romaanista tunnettu Zamzama-kanuuna Kim´s Gun vuodelta 1757.
Lahoren linnoitus muodostaa suuren osan Lahoren vanhasta kaupungista. Sen alkuperäisestä rakentajasta tai muodosta ei ole tietoa, mutta arkeologisten löytöjen perusteella se on ollut olemassa jo kauan ennen vuotta 1025. Vuosisatojen varrella mongolit ja muut valloittajat ovat vuoroin hajottaneet, vuoroin kohentaneet sitä. Nykyinen muoto on pitkälti Suurmogulien valtakunnan ajoilta.
Akbar rakensi nykyisen linnoituksen aiemman linnoituksen päälle. Akbarin poika ja pojanpoika Shah Jahan, joka tunnetaan Taj Mahalin rakennuttajana, jatkoivat rakennustyötä. Suurmogulien viimeinen merkittävä hallitsija Aurangzeb rakennutti Lahoren linnoituksen ikonisen Alamgiri-portin, joka valmistui vuonna 1674. Linnoitus on ollut UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1981 yhdessä Shalamarin puutarhan kanssa. (Wikipedia)
Aurangzebin rakennuttama on myös Alamgirin porttia vastapäätä oleva Badshahi-moskeija, joka valmistui 1673. Badshahi on yksi maailman suurimmista moskeijoista ja huomattava moguliarkkitehtuurin edustaja. Materiaaleina on käytetty punaista hiekkakiveä ja marmoria. Moskeija on odottanut ”eteisessä” pääsyä linnoituksen ja puutarhan seuraksi UNESCOn maailmanperintölistalle jo vuodesta 1993.
Linnoituksen ja moskeijan jälkeen tutustuimme Lahoren maailmanperintökohteen toiseen osapuoleen, Shalamarin puutarhaan. Sen rakennutti Suurmogulien valtakunnan viides hallitsija Shah Jahan persialaiseksi paratiisipuutarhaksi vuosina 1641-42. Puisto on 658 metriä pitkä ja 258 metriä leveä. Siellä on 410 suihkulähdettä, jotka eivät kuitenkaan tammikuussa olleet käytössä. Kesäiset näkymät ovat varmaan paljon talvisia kuvauksellisemmat.
Lounaan jälkeen ajoimme 30 kilometriä itään Pakistanin ja Intian väliselle Wagahin raja-asemalle. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ollut rajan ylittäminen, vaan seurata jo kuuluisaksi tullutta lippujuhlaa rajan molemmilla puolilla. Wagah-Attarin rajaseremonia tapahtuu rajaportilla joka päivä kaksi tuntia ennen auringonlaskua. Seremoniaa johtavat Pakistan Rangers ja Intian rajaturvallisuusjoukot (BSF).
Ennen varsinaisen rajaseremonian alkua kohotettiin kansallistunnetta kasvomaalauksin, pienoislipuin, dervissitanssia muistuttavin lippuseremonioin ja kannustushuudoin. Naapurusten välit tietäen koko homma vaikutti lähinnä uhkaavalta. Kun varsinainen rajaseremonia alkaa, avautuu maiden välinen rautaportti ja osapuolet esiintyvät toisilleen erilaisin menoin, joita voi pitää sekä uhona että tervehdyksenä. Lopuksi lasketaan maiden liput ja rautaportti sulkeutuu parinkymmenen minuutin aukiolon jälkeen.
Paluumatkalla Lahoreen jouduimme matkan pahimpaan ruuhkaan. 30 kilometrin ajoon kului pari tuntia. Ajoimme suoraan illalliselle kaupungin uusimmalle Food Streetille (Lahore Fort Food Street), joka on tunnettu paikallisista ruuistaan. Illallisemme oli Haveli Restaurantissa, jonka yläterassilta oli mahtava näköala iltavalaistulle Badshahi-moskeijalle.
Meille siis jäi aikaa Pakistanin mielenkiintoisimmalle kaupungille vain yksi aamupäivä, joka on aivan liian vähän sen mahtavaan tarjontaan nähden. Niinpä Lahore on edelleen bucket-listallamme.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA 144 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
sakuva-blogi – OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
https://sakuva.simplesite.com/
https://www.123kotisivu.fi/sakuvia SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/me
SNmatkakuvaaja 
Pakistan kuulostaa kyllä varsin mielenkiintoiselta ja eksoottiseltakin matkakohteelta, jonne ei varmasti kovin moni suomalainen eksy. Ylipäätään turistien määrä ilmeisesti oli varsin vähäinen? Ainakin kuvien perusteella näyttää muutenkin varsin rauhalliselta, mikä on aina hienoa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista, Pakistanissa tosiaan riittää nähtävää ja kuvattavaa enemmän kuin olisimme odottaneetkaan. Paljon koettavaa jäi seuraavallekin kerralle, etenkin Pohjois-Pakistanin luonto.
Länsimaisia turisteja emme juurikaan tavanneet, jonkinverran kylläkin paikallisia. Historiallisilla kohteilla oli usein koululairyhmiä, mikä osoittaa oman kulttuurin arvostamista.
TykkääTykkää