KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ Edellinen postaus: OBJEKTIIVISSA ENTISAIKA VUODEN 2021 ROADTRIPEILLÄ / Matkakuvat 2021 kansioissa: SUOMI 2021 / AHVENANMAA 2021 / RUOTSI 2021 / VIRO 2021 / Kuvia 146 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / SNmatkakuvaaja
Kuten viime postauksessa totesin, menneen vuoden automatkamme suuntautuivat koti- ja naapurimaihin. VW Multivanin leirintämatkojen kohteet olivat Ahvenanmaa, Ruotsi Tukholmasta Lappiin ja Viron Saarenmaa. Päivätrippien kohteet olivat Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Kymenlaaksossa. Edellisen jutun kohteet liittyivät kalastukseen ja merenkulkuun, linnoihin ja museoihin. Matkojemme teemoina olivat myös luonto, Alvar Aallon arkkitehtuuri ja paikalliset oluet. Kolmen pidemmän automatkan jutut löytyvät SNmatkakuvaajan kymmenestä postauksesta. Tässä jutussa niistä suppeammin ja päivätripeistä tarkemmin.
Luontopolkuja ja kansallispuistoja
Ahvenanmaa Luonto Ahvenanmaalla on vehreää, mutta myös karua. Kansallispuistoja maakunnassa ei ole, mutta luonnonsuojelualueita ja luontopolkuja ainakin ympäri pääsaarta.
Maarianhaminasta suoraan etelään johtava tie vie Nåtön luonnonsuojelualueen kautta Järsön saarelle. Ajoimme tien päätepisteelle ja kiersimme siitä alkavan Lilla Björkön parin kilsan luontopolun kalliorantoja, merimaisemia ja lehdesniittyjä ihaillen ja kuvaten.
Toinen vaelluksemme vei Ahvenanmaan pääsaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitsevalle Herröskatanin lintutornille, jolta avautuu kaunis näkymä Lemlandin saaristoluonnon yli.
Merenpinnasta yli sadan metrin korkeuteen kohoava Getabergen lienee Ahvenanmaan korkein maanteitse saavutettava paikka. Vuorella olevasta näkötornista on näkymät puiden latvojen yli, mutta hyvät panoraamakuvat saa Soltunan kallioiltakin.
Liesjärven kansallispuisto Yhden heinäkuisista Varsinais-Suomen matkoistamme teimme Hämeen kautta, jossa kohteemme oli Liesjärven kansallispuisto Tammelassa. Kävimme siellä jo toissa syksynä, mutta silloin Liesjärven rannalla sijaitseva Korteniemen perinnetila oli jo sulkenut ovensa siltä vuodelta.
Nyt Korteniemen perinnetilalla vietettiin Lasten perinnepäivää, jolloin tutustuttiin entisajan elämänmenoon. Tarjolla oli monenlaista puuhaa vanhaan malliin, kuten sahaamista ja nikkarointia, villan karstaamista, pyykinpesua ja vaikka lampaiden rapsuttamista. Tuvassa oli tarjolla keittolounasta ja luomukahvia. Kiersimme myös Ahonnokan luontopolun ja kävelimme Liesjärven ja Kyynäräjärven erottavan Kyynäränharjun.
Ruotsi Reittimme Ruotsissa Pohjanlahden länsirantaa vei Höga Kustenin kautta. Viime jääkauden jälkeen maa on alueella noussut enemmän kuin missään muualla. Höga Kusten hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 2000 ja vuonna 2006 Merenkurkun saaristo liitettiin samaan maailmanperintökohteeseen.
Höga Kustenin parhaat maisemat ovat Kramforsin kunnan alueella. Ajoimme kylien ja rantojen kautta kiertelevää Höga Kustenledeniä. Reittimme varrella oli Skuleskogenin kansallispuiston länsilaidalla sijaitseva 286 metriä korkea Skuleberget.
Ruotsin Lapissa sijaitseva Laponia on Euroopan suurin yhtenäinen luonnonmaisema. Vuonna 1996 siitä tuli UNESCOn maailmanperintökohde. Laponia on sekä kulttuuri- että luontokohde, koska saamelaiset käyttävät aluetta edelleen porojensa laidunmaana.
Pohjois-Suomi Suomen puolella pääluontokohteemme oli vuonna 1982 perustettu Riisitunturin kansallispuisto. Riisitunturi valittiin Vuoden retkikohteeksi vuonna 2010.
Pääparkin remontin vuoksi ajoimme Noukavaaran parkkipaikalle, jonne johtava tie oli erittäin huonokuntoinen. Sieltä lähtee vaellusreitti Riisitunturille.
Reittimme Posiolta Ouluun kulki Syötteen kansallispuiston kautta. Syötteen luontokeskus oli käydessämme jo sulkenut ovensa. Saamelaisten asuttaessa seutua he pitivät Isoa-Syötettä seita- eli uhri- ja palvontapaikkana. Nyt Iso-Syöte tunnetaan kuitenkin laskettelurinteistään.
Kotka Kymijoen Langinkosken kauneuden huomasi jo Venäjän keisari Aleksanteri III rakennuttaessaan sen rannalle kalastusmajansa. Elokuussa majalla käydessämme saimme nauttia siitä edelleen vapaana virtaavana koskena. Rakennettuun kaupunkiluontoon tutustuimme puistoistaan tunnetussa Kotkassa. Kävimme Sibeliuksen puistossa, Sapokan vesipuistossa ja Katariinan meripuistossa.
Saarenmaa Saarenmaan tunnetuin luonnonihme on yli 7 000 vuotta sitten pudonneen meteoriitin synnyttämä Kaalin kraatteri ja sen järvi. Syvyyttä kraatterilla on 22 metriä ja halkaisijalla on pituutta 110 metriä. Se on yksi Saarenmaan suosituimmista käyntikohteista.
Sõrvenniemen eteläisin kärki on luonnonsuojelualuetta ja Sõrven kynnäs on lintukuvaajien suosikkipaikkoja. Pohjoiseen ajaessamme tulimme Viidumäen luonnonsuojelualueelle, jonka 26 metriä korkeasta Raunan näkötornista Saarenmaan korkeimmalla paikalla on näkymät puunlatvojen yli, muttei valitettavasti merelle asti.
Kurjenrahkan kansallispuisto Mökkinaapurimme Kurjenrahkan kansallispuiston Karpalopolku uudistui tänä vuonna 1,7 kilometrin esteettömäksi lenkiksi. Se kulkee kansallispuiston tunnetuimman nähtävyyden, seitsemän kunnan rajakiven (Kuhankuonon) kautta. Kurjenpesän luontotuvan kurkiaiheinen näyttely on avoinna joka päivä 8-20. Lokakuinen Kurjenrahka jäi viimeiseksi luontokohteeksemme vuonna 2021.
Arvar Aallon jalanjäljillä
Suomen maailmanperintökomitea päivitti tänä vuonna esityksensä suomalaiskohteista UNESCOn maailmanperintölistalle. Suomen esityksessä on 13 Alvar Aallon suunnittelemaa kohdetta. Aikaisemmassa esityksessä oli vain Paimion parantola.
Rovaniemi Rovaniemi tunnetaan yhtenä Alvar Aallon kaupungeista, vaikka mikään sen Aalto-kohteista ei sisälly Suomen maailmanperintökomitean esitykseen. Lapin sodassa saksalaiset hävittivät Rovaniemen kauppalan lähes täydellisesti. Sodan jälkeen perustetun Jälleenrakennustoimiston työtä Lapissa johti arkkitehti Alvar Aalto, joka suunnitteli myös Rovaniemen uuden Poronsarvi-asemakaavan.
Seinäjoki Etelään ajaessamme poikkesimme Rantatieltä sisämaahan Etelä-Pohjanmaan pääkaupunkiin Seinäjoelle. Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus on mukana Suomen päivitetyssä esityksessä UNESCOn maailmanperintölistalle. Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus on Rovaniemen ohella ainoa Alvar Aallon valmiiksi rakennettu kaupunkikeskus Suomessa.
Kotka Elokuun Kotkan matkamme yksi kohde oli Alvar Aallon suunnittelema Sunilan asuinalue. Se ja Stora Enson (aikaisemmin Sunila) sulfaattisellutehdas rakennettiin 1930–1950-luvuilla. Tehtaan ympäristöön rakennettiin laaja asuntoalue, jossa on pääosin 2–4-kerroksisia kerrostaloja, mutta alueeseen kuuluu myös muutamia rivitaloja ja tehtaanjohtajan asunto. Sunilan alue on mukana Suomen maailmanperintökomitean listalla.
Alvar ja Aino Aalto ovat mukana myös Kymenlaakson museon Lasia kaikille – Karhula 1889-2009 -näyttelyssä. Tunnetuin heidän yhdessä suunnittelemansa lasiteos on Aalto-maljakko eli Savoy-maljakko. Aallot voittivat maljakolla Karhula-Iittalan lasitehtaan järjestämän suunnittelukilpailun vuonna 1936. Maljakko esiteltiin seuraavana vuonna Pariisin maailmannäyttelyssä. Näyttely (Kymenlaakson, ei Pariisin) on avoinna Kotkassa tammikuun 30. päivään saakka.
Paimio Varsinais-Suomessa sijaitseva Paimion parantola on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema tuberkuloosiparantola. Rakennusta pidetään Aallon varhaisen funktionalistisen kauden päätyönä. Arkkitehtien lähtökohtana parantolaa suunniteltaessa oli, että rakennus itsessäänkin toimisi yhtenä parantavana elementtinä. Aalto suunnitteli rakennuksen lisäksi myös sairaalan sisustuksen. Monet Artekin edelleen tuotannossa olevista huonekaluista, kuten Paimio-nojatuoli, on alun perin suunniteltu parantolan käyttöön.
Sairaalan päärakennus rakennettiin vuosina 1929–1933. Lääkärien ja hoitajien kaksikerroksiset rivitalot rakennettiin 1933. Alkuperäiseen kokonaisuuteen lisättiin kaksikerroksinen leikkaussalisiipi 1956–1958.
Sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa. Vuonna 2006 Suomi esitti pari vuotta aielistalla ollutta sairaalaa UNESCOn maailmanperintöluetteloon, mutta esitystä ei silloin hyväksytty. Nyt se on yhtenä kohteena mukana Suomen maailmanperintökomitean uudella listalla.
Kävimme Paimion parantolalla syyskuussa. Se oli eka kerta, kun tutustuimme siihen myös rakennuksen sisäpuolella. Auki oli myös parantolan kanttiini.
Paikallisolutta – tietty
Kansainväliset panimojätit ovat vähitellen haalineet omistukseensa pienempiä panimoita eri puolilta, myös Suomesta. Tämä saattaa olla yksi syy paikallisolutkulttuurin kasvuun. Pienpanimoita löytyy nykyään kaikkialta. Näihin mekin keskityimme myös menneen vuoden matkoillamme.
Ahvenanmaa Maakunnan suurin panimo on Stallhagen, jonka tuotteita saa manner-Suomestakin. Sitä ei voi pitää pienpanimona, mutta paikallispanimona kylläkin. Kävimme panimon myymälässä ja pubissa syömässä, olut kyytipoikana tietty.
Ahvenanmaan pohjoisen kierroksen tuliaisissa oli Stallhagenin Original ja Historic Beer 1843 oluiden lisäksi myös Grannas äppelin tuorepuristettua omenatäysmehua.
Saarimaakunnan pienempi panimo, Open Water Brewery, käy pienpanomosta, vaikka sen tuotevalikoimaan kuuluu kaikkiaan kuusitoista eri olutta tai siideriä. Se aloitti oluenpanon marraskuussa 2016. Panimo sijaitsee entisessä navetassa kymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta ja sen yhteydessä on baari ja pieni suolakurkkujen säilöntätehdas. Mielenkiintoisen esittelyn jälkeen lähti mukaamme laatikollinen panimon tuotteita. Tässä vaiheessa voi todeta, että teimme hyvät kaupat.
Ruotsi Pohjanlahden Ruotsin puoleista rantaa ajaessamme törmäsimme paikallisoluisiin ensin Höga Kustenilla, tosin vain ravintolassa. Samoin kävi Westerbottens bryggerin kanssa. Ruotsissa paikallisoluiden osto on Suomea vaikeampaa, sillä ruokakaupoista saa vain mietoa folköliä ja Systembolagetin myymäläverkosto on taajamien ulkopuolella harva.
Suomen Lappi Suomen puolella oli paljon helpompi löytää Lapin ja Tornion panimoiden tuttuja olutmerkkejä. Teimme ostoksemme Posion K-Marketissa.
Viro Parikymmentä kilometriä Tallinnasta etelään sijaitsee Sakun kunta, joka tunnetaan kunnan nimeä kantavasta nimikko-oluestani. Saku Õlletehas tuli tunnetuksi meilläkin, kun suomalainen Sinebrychoff tuli mukaan 1990-luvun alussa. Nykyään sekä Sinebrychoff että Saku kuuluvat kansainväliseen panimokonserniin Carlsbergiin. Tehtaan tiloissa on museo ja ravintolapubi, muttei myymälää. Niinpä Sakut piti hankkia vastapäisestä Rimi-marketista.
Saarenmaan oluista tulee ensiksi mieleen Saaremaa Tuulik. Etiketti kuitenkin paljastaa, että se tuleekin Tartossa sijaitsevalta A. Le Coqin panimolta. Se taas on suomalaisen Olvin omistuksessa. Historia kertoo, että Saare Ölu –niminen panimo lopetettiin vuonna 1999 ja tuotanto siirrettiin Tarttoon.
Saarenmaan vanhaa oluenvalmistusperinnettä jatkavat pienpanimot. Yleisin merkki kaupoissa näytti olevan Pöide, jonka teko aloitettiin samannimisessä kylässä vuonna 2013. Navetassa toiminut panimo kävi pian liian pieneksi ja oluen valmistus siirrettiin pääkaupunki Kuressaareen. Pöiden Rukkiõlu ja Kaamos -oluet ostimme tavallisesta marketista.
Kotka Ennen elokuun viimeisen päivän Kotkan matkaamme haimme netistä tietoa kaupungin pienpanimoista. Löysimme kaupungin keskustan Pasaati -ostoskeskuksessa olevan Kotka Steam Breweryn myymälän.
Kotkan Höyrypanimo Oy oli Kotkassa vuosina 1895–1967 toiminut panimo, jonka rakennus on Kotkan toiseksi vanhin. Rakennuksessa on vuodesta 2018 toiminut Kotka Steam Brewery, jonka oluet ovat saaneet kiitosta puhtaista mauista ja raikkaudesta. Kehutut etikettien lintulogot ovat sarjakuvahahmo Kiroilevasta siilistä tunnetun Milla Paloniemen käsialaa. Pasaatin myymälässä käydyn keskustelun jälkeen päätimme ajaa vanhan panimorakennuksen kautta, mutta koko Kotka oli katutöiden vuoksi niin sekaisin, että juuri ja juuri pääsimme pois kaupungista. Käyntikohde meillekin seuraavalle Kotkan matkalle.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA 146 MAASTA
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Kuvasivu
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ kuvia maista ja matkoilta
SAKUVA-BLOGI - OBJEKTIIVISSA MAAILMA - aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista
https://sakuvat.blogspot.com/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNmatkakuvaaja Facebookissa:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva Twitterissä
https://twitter.com/sakuva
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
Nuo Suomen luontokohteet olivatkin itselleni hyvin tuttuja. Ahvenanmaata lukuun ottamatta niissä ei kuitenkaan ikinä tule käytyä kesäaikaan, vaan eteläisen Suomen luontokohteissa lähinnä keväisin ja syksyisin, pohjoisessa taas syksyisin ja talvisin. Hauskaa huomata, kuinka erilaiselta esimerkiksi Liesjärvi, Riisitunturi ja Syöte näyttävätkään kesäaikana kuin muina vuodenaikoina!
TykkääLiked by 1 henkilö
Meillä Suomen ja lähimaiden luontokohteet keskittyvät keväästä syksyyn, sillä emme yleensä tee automatkoja talvisaikaan, vaikka maisemat silloinkin ovat upeita.
TykkääTykkää