KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ Kenian kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / KENIA / Tansanian kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / TANSANIA Kuvia 146 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / SNmatkakuvaaja
Afrikan luonto on kiehtovaa ja yllätyksellistä. Safariajelusta jännittävän tekee se, ettei koskaan etukäteen tiedä, mitä objektiiviin osuu. Suosituimmat safarimatkat suuntautuvat Itä- ja eteläiseen Afrikkaan. Olemme osallistuneet safareihin kahdeksassa Afrikan maassa.
Rantapoikien onnistuneet safariajot Keniassa vuonna 1997
Ensimmäisestä Afrikan safaristamme tulee tässä kuussa kuluneeksi 25 vuotta. Se alkoi Kenian Mombasasta helmikuussa 1997. Olimme lennot ja majoituksen kattavalla viikon lomalla ja selvitimme erilaisia retkivaihtoehtoja. Suomalaisen matkatoimiston tarjoamat safarimatkat olivat melko arvokkaita, joten etsimme edullisempia paikallisia retkien järjestäjiä. Safarien tarjoajia kyllä liikkui rannalla, mutta niiden luotettavuus hieman epäilytti. Tutustuimme rannalla suomalaiseen pariin, jolla oli positiivisia kokemuksia rantapoikien retkistä. Heillä oli jo varaus seuraavalle kolmen päivän safariretkelle useampaan kansallispuistoon. Niinpä liityimme heidän mukaansa.
Taita Hillsin yksityinen luonnonsuojelualue Ensimmäinen kohteemme oli Taita Hills Wildlife Sanctuary, joka on Länsi-Tsavon kansallispuiston (Tsavo West National Park) kyljessä oleva runsaasta eläimistöstään tunnettu yksityinen luonnonsuojelualue. Meillekin se osoittautui maineensa veroiseksi. Taita Hills Lodgelta ja Salt Lick Lodgelta (jossa yövyimme) alkaneilla ilta- ja aamusafareilla näimme leijonia, gepardin (etäällä), hyeenan, maasuden (jonka uudeksi nimeksi esitetään termiittihyeenaa), norsuja, kirahveja, eri antilooppeja ja gaselleja, seeproja, puhveleita, pahkasikoja, paviaaneja ja monia eri lintulajeja.
Taita Hillsistä jatkoimme Länsi-Tsavon kansallispuiston läpi länteen ja Tansanian rajan tuntumassa pohjoiseen Amboselin kansallispuistoon.
Amboselin kansallispuisto Kilimanjaro-vuoren lähellä Tansanian rajalla sijaitseva Amboselin kansallispuisto on yksi Kenian suosituimmista. Upeiden maisemien lisäksi puiston eläimistö on runsasta. Taita Hillsistä tuttujen lajien lisäksi näimme täällä leopardin (hämärässä), virtahepoja ja entistä enemmän lintulajeja. Toisen safariyömme vietimme kansallispuiston Kinana Lodgessa.
Amboselin kansallispuiston jälkeen pysähdyimme Oloitokitokin kylässä, josta on upea näkymä Afrikan korkeimmalle vuorelle Kilimanjarolle (Tansanian puolella rajaa).
Maasaikylä Amboselin alue on maasaiheimon asuinseutua. Maasait eli masait ovat itäafrikkalainen paimentolaiskansa, joka elää pääosin Keniassa ja Tansaniassa. Maasait ovat pääosin säilyttäneet oman luonnonläheisen elintapansa ja kulttuurinsa. Monet maasaikylät toivottavat myös turistit tervetulleiksi.
Amboselista ja Tansanian rajalta käännyimme itään ja ajoimme jälleen Länsi-Tsavon kansallispuiston läpi, nyt Itä-Tsavon kansallispuistoon.
Itä-Tsavon kansallispuisto Safarimatkamme viimeinen kohde oli Itä-Tsavon kansallispuisto (Tsavo East National Park). Se on yksi Kenian vanhimmista ja suurimmista kansallispuistoista, joka on saanut nimensä molempien Tsavon kansallispuistojen läpi virtaavasta Tsavo-joesta. Voi Safari Lodgelta alkanut safariajo vei Aruba Damille, jonka vuonna 1952 valmistunut pato on saanut aikaan tekojärven, joka houkuttelee monia eläimiä ja vesilintuja. Kansallispuisto on tunnettu tsavonleijonista, joiden uroksiltakin usein puuttuu harja.
Mombasan vanha kaupunki Mombasan vanha kaupunki ei tietenkään ole safarikohde, mutta meillä se tuli rantapoikien bonustarjouksenä kolmen päivän safarimatkastamme. Safariautolla tämäkin retki tehtiin. Vanhan kaupungin pääkohteemme oli portugalilaisten vuonna 1593 rakentama Fort Jesus -linnoitus. Matkalla poikkesimme myös puutyöverstaassa ja vammaisten käsityökylä Bombolulussa.
Sansibarin apinat ja konnat 1998
Vuosi ensimmäisen Kenian matkamme jälkeen lensimme sen pääkaupungin Nairobin kautta Sansibarille, joka on Tansanian yhdistyneen tasavallan pienempi osapuoli. Saarella on synkkä historia, sillä se oli Itä-Afrikan orjakaupan keskus. Valtaa siellä piti silloin Omanin sulttaanikunta. Orjakauppa päättyi vuonna 1896 brittien vallattua Sansibarin saaren. He rakennuttivat pääkaupunki Sansibarin (Stone Townin) entiselle orjatorille anglikaanisen katedraalin. Orjatorin alla ovat edelleen orjien vankisellit. Vanha kaupunki Stone Town on ollut UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 2000.
Jozanin sansibaringueretsat ja Changun jättiläiskilpikonnat Sansibar tunnetaaan maustesaarena, mutta on sillä omat eläimensäkin. Sansibaringueretsa (Zanzibar red colobus) on uhanalainen, Jozanin metsässä elävä endeeminen apinalaji, jonka elinalue on nykyään suojeltu. Sansibaringueretsan erottaa muista gueretsoista kolmivärisen karvapeitteen perusteella, sillä on mustat hartiat ja eturaajat, kastanjanruskea selkä, valkea vatsapuoli ja takaraajat ja valkea otsakiehkura. Laji elää vain Tansaniassa Sansibarilla ja istutettuna Pemban saarella. Teimme Jozanin metsään opastetun retken.
Toinen mielenkiintoinen eläin Sansibarilla on Aldabran jättiläiskilpikonna. Vuonna 1919 brittiläinen Seychellien kuvernööri lähetti Changulle lahjaksi neljä Aldabran jättiläiskilpikonnaa Aldabran saarelta. Nämä kilpikonnat lisääntyivät nopeasti ja vuoteen 1955 mennessä niitä oli noin 200 eläintä. Ihmiset alkoivat kuitenkin varastaa kilpikonnia ulkomaille myytäväksi lemmikeiksi tai ruoaksi, ja niiden määrä väheni nopeasti. Vuoteen 1996 mennessä niitä oli jäljellä enää seitsemän. Sen jälkeen saarelle on tuotu lisää poikasia ja kanta on elpynyt. Teimme Changulle eli Prison Islandille veneretken. Saarta käytettiin kapinallisten orjien vankilana 1860-luvulla.
Tansanian kiertomatkan safaripuistot vuonna 1999
Vuodenvaihteessa 1998-99 teimme räätälöidyn Tansanian kiertomatkan. Lensimme Nairobiin, josta jatkoimme pikkubussilla rajan yli Tansanian Arushaan. Täältä lähdimme matkaopaskuskin ja safariauton kanssa ajamaan ensin Kilimanjaron juurelta itärannikolle ja sitä pitkin Dar es Salaamiin saakka. Sitä ennen vietimme joulua Intian valtameren rannalla, Tinga Tinga Lodgella Panganissa.
Dar es Salaamista lensimme Victoriajärvelle, Tansanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Mwanzaan. Sen tunnetuin maamerkki on Victoriajärvessä rannan tuntumassa sijaitsevat Bismarckin kalliot.
Victoriajärvi ja Saanane Island National Park Teimme Mwanzasta laivaretken Saanane Islandin kansallispuistoon, jonka suojelualueelle on tuotu runsaasti eläimiä muualta maasta. Ainakin impalapopulaatio vaikutti elinvoimaiselta.
Tansanian matkamme viimeiset kohteet olivat maan tunnetuimmat safaripuistot, Serengeti ja Ngorongoro.
Serengetin kansallispuisto Serengeti on laaja ylänköalue Tansanian ja Kenian rajamailla. Sen korkeus merenpinnasta vaihtelee 920-1 850 metrin välillä. Tansanian puoleiseen osaan perustettu Serengetin kansallispuisto suojeltiin jo vuonna 1921 mutta siitä tuli kansallispuisto vasta vuonna 1951. Pääosa Serengetistä on savannia, mutta siellä on myös metsää. Alue on noin 15 000 neliökilometrin laajuinen. Serengetin kansallispuisto valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1979.
Lensimme Serengetiin Mwanzasta Victoriajärven rannalta, jossa olimme ottaneet vastaan uudenvuoden. Olimme pienkoneen ainoat matkustajat. Hämmästyimme, kun lentokapteeni tuli luoksemme keskustelemaan suomeksi. Paljastui, että hän oli käynyt Finnairin lentokurssit ja hänen suomalainen vaimonsa oli työssä Suomen suurlähetystössä. Kentällä meitä oli vastassa opaskuskimme Martin, jonka kanssa olimme kiertäneet Tansanian itärannikkoa ennen uutta vuotta.
Serengetissä elää yli 2,5 miljoonaa kasvinsyöjää, noin 30 eri lajia. Muun muassa norsuja, gaselleja, gnuita, kafferipuhveleita, kirahveja, eri antilooppeja ja seeproja. Kasvinsyöjien merkittävimpiä saalistajia on neljä petoeläinlajia: leijona, leopardi, gepardi ja täplähyeena. Serengetissä on havaittu yli 500 lintulajia, joista viisi lajia on endeemisiä. Marras-huhtikuussa siellä on myös muuttolintuja. Alueella tapahtuu valtava nisäkkäiden vaellusmuutto, jossa noin puolitoista miljoonaa gnuta seuraa sateita vihreämmän ruohon perässä alueen eri osissa. Gnuita seuraa noin 20 000 seepraa, 350 000 gasellia ja 12 000 antilooppia. Muutto tapahtuu marras-tammikuussa.
Majapaikkamme ja tukikohtamme Serengetissä oli Seronera Wildlife Lodge. Sieltä teimme heti saavuttuamme iltapäiväsafarin ja seuraavana aamuna toisen ajon. Yöllä seeprat tulivat syömään ruohoa ikkunamme alle ja koko yön kuuluivat villieläinten äänet. Safariajeluilla kuvattavaa riitti, niin saalistajia kuin saaliitakin. Erityisen seurankipeitä olivat gepardit, jotka vaanittuaan turhaan saalista tulivat vilvoittelemaan automme alle.
Olduvain rotko ja Ngorongoron kraatteri Olduvain rotko on yksi merkittävimmistä esihistoriallisista kaivauskohteista. Rotkosta on löytynyt homininien (ihmisten ja simpanssien esi-isät) jäänteitä, kaikkiaan yli 60 homininin fossiilit. Olduvain rotko tarjoaa tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta sekä kivityökalujen käytön historiasta. Ngorongoron suojelualueeseen kuuluu Olduvain rotkon lisäksi mm. Ngorongoron tulivuorikraatteri. Suojelualue on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 1979. Alue on myös maasaiheimon asuinseutua.
Ngorongoron kraatteri muodostui, kun suuri tulivuori romahti kaksi ja puoli miljoonaa vuotta sitten. 260 neliökilometrin alueella on erityisen runsas, noin 25 000 yksilön eläimistö ja se onkin mainittu yhtenä Afrikan seitsemästä luonnonihmeestä. Siellä on mm. maailman tihein leijonakanta (Wikipedia). Täällä majoituimme Ngorongoro Wildlife Lodgeen. Huoneestamme oli suora näköyhteys Ngorongoron kraatteriin. Teimme Ngorongorossa aamusafariajon, jonka aikana filmiä paloi runsaasti. Taukopaikalla marakatti hyppäsi safariauton avoimesta katosta sisään ja varasti matkakumppanin banaanin, jota sitten söi tyytyväisenä läheisessä puussa. Maailman tihein leijonakanta piileskeli puskissa, näimme siitä vain vilauksen.
Serengeti ja Ngorongoro olivat parin viikon Tansanian matkamme viimeiset kohteet ennen paluuta Arushaan ja sieltä pikkubussilla Kenian Nairobiin.
Palasimme Afrikkaan vuosi Tansanian kiertomatkamme jälkeen, silloin Etelä-Afrikkaan vuodenvaihteessa 1999-2000, jolloin eri puolilla maailmaa vietettiin milleniumia. Kiertelimme maata kahdella roadtripillä (Johannesburgista Durbaniin ja Port Elizabethista Kapkaupunkiin). Safareille ja eläinkuvauksiin osallistuimme Krugerin kansallispuiston kainalossa sijaitsevassa Mala Malan yksityisessä kansallispuistossa ja Kapin niemimaalla omatoimisesti.
2000-luvun Afrikan safareja blogipostauksissa
Tällä vuosituhannella olemme olleet safareilla Zimbabwessa (2001), Etiopiassa ja Ugandassa (2006-07) ja eteläisessä Afrikassa Namibiassa ja Botswanassa (2010). Niiden postaukset löytyvät blogeistani:
SNmatkakuvaaja:
– ZIMBABWEA KIERTÄMÄSSÄ PARI VUOSIKYMMENTÄ SITTEN
– ETIOPIAN HARARIN & AWASHIN KIERROS 2006
– BONUSMATKALLA UGANDASSA 15 VUOTTA SITTEN
OBJEKTIIVISSA MAAILMA
– ETELÄISTÄ AFRIKKAA AUTON LAVALLA JA TOISEN RATISSA 2010
Safarit kutsuvat jälleen
Viimeisimmästä Afrikan safaristamme on kulunut jo yli vuosikymmen. Suunnitelmia on tietysti ollut, toivottavasti jo toteutuviakin. Kiinnostavin suunnitelmista on jo usean vuoden tarjonnassa ollut Nomad African (viimeisimmän safarimatkamme 2010 järjestäjä) Johannesburgista Krugerin kansallispuistoon, Mosambikiin ja parille Eswatinin suojelualueelle: Kruger & Mozambique2022
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA 146 MAASTA https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/ Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/ Kuvasivu https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ kuvia maista ja matkoilta SAKUVA-BLOGI - OBJEKTIIVISSA MAAILMA - aiempia matkakuvauksia https://sakuva.kuvat.fi/blog/ SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa: https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/ SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015: https://sakuva.wordpress.com/ OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista https://sakuvat.blogspot.com/ KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi): https://sakuva.blogspot.fi/ MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA: https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/ UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä: https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/ https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/ SNmatkakuvaaja Facebookissa: https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel @sakuva Twitterissä https://twitter.com/sakuva SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011 sakuva Trip Advisorissa https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva sakuva Nomadmaniassa https://nomadmania.com/profile/7047 Most Traveled People / Sakari Niemi https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
Safarijuttuja on mukava lukea, sillä pidän safareista erittäin paljon. Ottaen huomioon kuvausajankohdan, uskomattoman upeita ja tarkkoja kuvia! Maasusi on itselläni vielä bongaamatta, ja niin on muuten Kilimanjarokin, hieno on kuva siitäkin. Käsittääkseni ei ole lainkaan tavatonta, että se on usein ainakin osin usvan peitossa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi. Safarit ovat jänniä kohteita, kun koskaan ei tiedä mitä näkee. Odotamme milloin pääsemme taas safarille, todennäköisesti eteläiseen Afrikkaan.
Mekin olemme kuulleet, että monelta on Kilimanjaro jäänyt usvan vuoksi näkemättä. Meillä on ollut onnea sen suhteen, sillä olemme onnistuneet kuvaamaan sen neljä kertaa, Keniasta, Tansaniasta ja kaksi kertaa lentokoneesta, toisella kerralla osittain pilvessä.
TykkääTykkää