KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ Madagaskarin kuvia: MADAGASKAR 2014 & MADAGASKARIN ELÄIMIÄ 2014 Kuvia 146 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / SNmatkakuvaaja
165 miljoonaa vuotta sitten Madagaskar lähti omille teilleen. Se irtautui Afrikan mantereesta ja suuntasi kohti itää. Tähän mennessä se on ehtinyt jo 640 kilometrin päähän. Mukanaan se vei niin faunaa kuin flooraakin. Mukana matkasi myös esiesi-isiämme, joiden kehitys tällä maailman neljänneksi suurimmalla saarella oli hitaampaa kuin mantereella, jolla kehittyi alkuihminen. Madagaskarille jääneet lajitoverit kehittyivät puoliapinoiksi eli makeiksi. Tänään saarivaltion eläimistö ja kasvisto on hyvin omaperäistä.
Asukkaansa Madagaskar sai Aasian suunnalta, ja heihin sulautuivat myöhemmin muualta tulleet. Maan väestö eli malagassit eroavatkin rodullisesti muista Saharan eteläpuolisista kansoista. Malagassit puhuvat malagassin kieltä, jonka lisäksi Madagaskarin toinen virallinen kieli on siirtomaa-ajan jäljiltä ranska.
Miljoonien vuosien erosta johtuen useimmat (noin 80%) Madagaskarin eläimistä ja kasveista ovat endeemisiä. Tunnetuimpia näistä ovat makit (lemuridae), kädellisiin kuuluva heimo, joka jaetaan viiteen sukuun. Koko heimoon kuuluu yhteensä 19 lajia, joita tavataan luonnossa ainoastaan Madagaskarilla ja sitä ympäröivillä saarilla. Useimmat elävät metsäisillä alueilla ja ovat innokkaita puissa kiipeilijöitä (Wikipedia). Madagaskarin makimaisia puoliapinoita ovat myös mm. indrit ja samaan heimoon kuuluvat sifakat. Näistä suurimpia ovat indrit ja pienimpiä hiirimakit. Muista nisäkkäistä mainittakoon siiliä muistuttavat tanrekit, joita tavataan Madagaskarin lisäksi Länsi-Afrikassa. Lepakkolajeja Madagaskarilla on 46, joista 36 on endeemisiä.
Monilla tuntemillamme linnuilla on omat Madagaskarin serkkunsa, jotka eroavat enemmän tai vähemmän meille tutummista lajeista. Saarella elää kaksi kolmasosaa maailman kaikista kameleonttilajeista. Siellä elää myös jättiläiskilpikonnia ja Madagaskarin iguaaneja (Oplurus cuvieri). Niilin krokotiilia tavataan Madagaskarilla makean veden elinympäristöissä.
Madagaskarin kasvillisuus käsittää seitsemän maailman kahdeksasta baobab- eli apinanleipäpuulajista ja orkidealajeja siellä on enemmän kuin Afrikan mantereella yhteensä. Kaikkialle tropiikkiin levinnyt matkustajainpuu on kotoisin Madagaskarilta. Se on saanut nimensä vedestä, jota kertyy kuivinakin kausina lehtihankoihin, ja jota matkustajat ovat voineet hätätilassa juoda.
Keskiajan jälkeen löytöretkilleen lähteneet eurooppalaiset luulivat omistavansa kaikki maat, joihin laivat heidät veivät. Madagaskarillekin saapui valloittajia useista maista. Lopulta saari joutui Ranskan siirtomaaksi, minkä jäänteenä siellä puhutaan edelleenkin ranskan kieltä. Madagaskar itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960.
Pääkaupungista länteen
Syksyn 2014 Madagaskarin matkamme alkoi pääkaupunki Antananarivosta kohti länttä. Sinne johtava maan ykköstie on kunnoltaan kohtalainen, mutta poikkeamat siltä sitäkin surkeampia. Liikenne tällä tiellä on varsin vähäistä ja autojen lisäksi yleisiä kulkuneuvoja ovat härkävankkurit. Liikenteen vähäisyys selittyy sillä, että tie vie vain runsaan sadan kilometrin päässä sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Länsirannikolle ei täältä ole tieyhteyttä.
Madagaskarin pääelinkeino on maanviljely. Teiden varsilla näkeekin riisi- hedelmä- ja vihannesviljelmiä. Elämä pikkukylissä on varsin vaatimatonta. Maaston yleisväri on punainen, joten talot tällä seudulla on rakennettu yleensä punasavesta. Tien varrella näkyi myös komeita hautarakennuksia, jotka näyttivät olevan asuntoja huolellisemmin tehtyjä. Värikkyyttä maisemaan antoivat kukkivat jakarandapuut jo pääkaupunki Antananarivosta alkaen.
Runsaan parinkymmenen kilometrin etäisyydellä pääkaupungista on Lemurs´ Parkin suojelualue. Siellä näkee useita Madagaskarin puoliapinoita eli makilajeja (englanniksi lemur), mm. maan kansalliseläimen kissamakin (jonka suomenkielisen nimen nisäkäsnimistötoimikunta haluaa muuttaa rengashäntämakiksi). Suojelualueella on myös jättikilpikonnia, iguaaneja, kameleontteja ja endeemisiä lintuja sekä kasvitieteellinen puutarha, jossa on yli 70 endeemistä kasvia. Ranskalaisten perustaman yksityisen mutta alan ministeriön kanssa yhteistyössä olevan suojelualueen tehtävänä on valmistaa eläinten palauttamista takaisin luontoon. Se tarjoaa myös ympäristökasvatusta paikallisille koululaisille.
Länteen jatkettaessa vaihtelivat kylä-, pelto- ja vuoristomaisemat. Imerintsiatosikassa pysähdyimme pellolle saapuneen kuorma-auton luona, joka oli saanut paikalle valtavan ihmisjoukon. Auton koko kuorma oli täynnä jonkinlaisia korsia, joita ihmiset hakivat polttopuuksi. Pysähdyttyämme kääntyi ihmisten mielenkiinto auton lastista suomalaismatkailijoihin.
Kolme suuntaa Ampefysta
Analavoryn risteyskaupungista käännyimme etelään kohti parin yön majapaikkaamme hotelli Kavitaha Ampefya. Nimensä mukaisesti tämä viehättävä hotellialue sijaitsee Kavitaha-järven rannalla Ampefyn kaupungissa. Täältä teimme retkiä alueen luonnonnähtävyyksille. Pienten kylien ja kauniiden maisemien kautta vievien todella huonokuntoisten teiden päässä hankalan matkustuksen aiheuttaman tuskastumisen palkitsivat mahtavat ja kuvaukselliset kohteet.
Ensimmäinen kohteemme oli Andranomandraotran geysiralue Analavoryssä runsas kymmenen kilometriä kaupungin keskustasta. Suurin osa reitistä oli autoliikenteelle huonosti sopivaa tietä, vaikkei se aina tieltä edes tuntunutkaan. Geysiralueen portin luona pistäydyimme vaatimattomassa pikkukylässä, jonka ystävälliset asukkaat toivottivat meidät tervetulleiksi. Itse kuparinruskealla alueella on neljä kylmän veden geysiriä, mikä tarkoittaa, ettei alue ole oikeasti vulkaanista. Geysirit ovat perua alueella ennen sijainneiden kaivosten pohjavedestä. Islannin Strokkurin tai Yellowstonen Old Faithfulin kaltaisia vesipatsaita ei tällä alueella näe. Joka tapauksessa alue on viehättävä ja kuvauksellinen.
Palasimme taas Analavoryn kautta Ampefyyn, josta lähti uusi surkeakuntoinen tie länteen. Iäisyydeltä tuntuvan viiden kilometrin ajon jälkeen saavuimme Antafofon kylään. Täällä suhtautuminen kävijöihin oli päällekäypää kaupustelua, täydellinen vastakohta edelliseen kylään verrattuna. Kylän turistirysämäisyys johtuu siellä sijaitsevista Sakay-joessa olevista Lilyn putouksista. Putousten lisäksi kylästä oli kauniit maisemat joelle ja läheisille vuorille. Oman värilisänsä kuviin antoivat kauniina kukkivat jakarandapuut. Kaikesta näki, että tämä kylä oli edellistä vauraampi.
Lähes puolituntia kestäneen, mutta matkallisesti vain muutaman kilometrin pituisen ajo-kokemuksen jälkeen palasimme muistikortit täynnä mahtavia kuvakulmia hotelliimme lounaalle. Sen jälkeen oli ohjelmassa vielä yksi retki. Jo tutuksi käynyttä tietasoa ajoimme nelivetobusseilla koko hallinnolliselle alueelle nimensä antaneelle Itasyjärvelle. Sen rannan korkeimmalle kohdalle on rakennettu näköalatasanne ja sille valtava Neitsyt Marian patsas. Näkymät sekä järvelle että kuin muuhun ympäristöön olivat upeita.
Paluumatkalla saimme yllättäen tavallista pidemmän kuvaustauon. Keskelle tietä oli pysähtynyt kuorma-auto, jonka lavalle vasta alettiin lastata tiilikuormaa. Lähes tunnin kestäneellä tauolla ei aika kuitenkaan tullut pitkäksi, siitä pitivät huolen mahtavat maisemat, seebujaan kotiin ajavat ihmiset ja monet linnutkin. Hotellille palattua ehdimme vielä pienelle kuvauskierrokselle Ampefyn keskustaan.
Ampefyn lähialueen kohteet ovat melko lähellä kaupunkia ja hotellialuetta. Niille johtavat tiet vaan eivät oikein sovellu autoliikenteelle. Liikuimme kahdella nelivetopikkubussilla, joilla kyllä pääsi eteenpäin, mutta matkustusmukavuudesta ei voinut puhua ja aikaa mateluun kului varsin paljon. Näiden teiden parantamisella olisi varmaan suuri merkitys alueen turisminkin kehittymiselle.
Paluumatkan aamuna nautimme vielä hotellialueemme viehättävästä ympäristöstä ja monet jo tutuksi tulleet endeemiset linnutkin kävivät pihapuussamme ikään kuin meitä hyvästelemässä. Sama lie tarkoitus ollut pensaassa luikertelevalla käärmeelläkin. Madagaskarilla ei kuitenkaan ole myrkkykäärmeitä.
Matkalla täydensimme lähinnä juomavarastojamme tutussa Analavoryn risteyskaupungissa, josta matka jatkui itään. Taukopaikalla ennen pääkaupunkiseutua olivat kuvauskohteina kauniiden maisemien lisäksi rauhallinen liikenne härkävankkureineen.
Madagaskarin sykkivä pääkaupunki Antananarivo
Rauhallisen länsisuunnan jälkeen muuttui tahti pääkaupunkia lähestyttäessä. Ajoimme Antananarivon, paikallisesti vain Tanan yläkaupunkiin (Haute-Ville). Siellä sijaitsevat kaupungin historialliset päänähtävyydet, kaupungin korkeimmalla kukkulalla sijaitseva Kuningattaren palatsi Rova (joka kärsi pahoja vaurioita tulipalossa 1995) sekä nyt museona toimiva entinen pääministerinpalatsi Andafivaratra. Kukkulalla sijaitsevat myös molemmat katedraalit (anglikaaninen ja katolinen) sekä kreikkalaisen temppelin muotoinen entinen oikeuspalatsi. Kukkulalla on useita näköalapaikkoja alakaupunkiin (Basse-Ville) ja Anosyjärvelle. Eräältä jyrkänteeltä heitettiin 1849 kristittyjä alas kuolemaan. Heidän muistokseen on paikalle rakennettu Ambohipotsyn temppeli (kuva).
Alakaupungin syke oli vielä yläkaupunkiakin vilkkaampi. Keskustan kadut olivat tukossa autoista ja jalkakäytäviä kansoittivat kaikkea myyvät ja niitä ostavat kaupunkilaiset. Analakelyn laaja kauppahallialue ei paikallisten mielestä ollut meille turvallista aluetta. Itse emme kuitenkaan tunteneet oloamme siellä mitenkään uhatuksi.
Palissandre Hôtel & Span huoneemme parvekkeelta ja hotellin terassilta avautuivat upeat näkymät eri suuntiin.
Antananarivosta jatkoimme itään kohteina Marozevon matelijapuisto, Andasibe-Mantadian kansallispuisto ja Canal des Pangalanesin varrella sijaitseva entinen tutkimusasema Réserve le Palmarium.
Madagaskar – moninaisten makien ja makujen maa 7.-17.10.2014
Matkan järjesti SUOMI-SEURAN MATKATOIMISTO
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA 146 MAASTA
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Kuvasivu
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ kuvia maista ja matkoilta
SAKUVA-BLOGI - OBJEKTIIVISSA MAAILMA - aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista
https://sakuvat.blogspot.com/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNmatkakuvaaja Facebookissa:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva Twitterissä
https://twitter.com/sakuva
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
+2014.jpg){kind=link}
Ilahdutti lukea tätä, etenkin kun olit maininnut Madagaskarin eläin- ja kasvilajeja havainnollistavien kuvien kera. Ja kerrassaan upea punainen auringonlasku Ampefyssa! Madagaskarin huono infrastruktuuri mietityttää, kun matkanteko siellä on niin hidasta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi. Madagaskarin ainutlaatuinen luonto herätti uteliaisuutta vielä enemmän matkan jälkeen kuin sitä ennen. Maa kuuluukin mielenkiintoisimpiin luontokohteisiimme.
Huono infrastruktuuri haittasi lähinnä länsisuuntaa. Matkan jälkipuoliskolla suuntasimme itään, jossa ovat maan suosituimmat matkailukohteet. Tietkin sinne olivat kohtalaisessa kunnossa.
TykkääTykkää