Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA /HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ Edellinen postaus: VUODEN 2022 KOTIMAAN ROADTRIPIT – ALUKSI NIIN ITÄÄN KUIN VIISUMITTA PÄÄSEE Vuoden 2022 kotimaan kuvat: SUOMI 2022 Kuvia 146 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: SNmatkakuvaaja / SNmatkakuvaaja 2000
Keväällä autolla Espanjan Andalusiaa, alkukesällä Baltian, Puolan, Tšekin ja Itävallan kautta Italiaan ja Saksan kautta takaisin, loppukesästä Suomea niin itään kuin autolla pääsi. Syksyn automatkamme suuntautuivat Uudenmaan lisäksi Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Siinä matkailuvuotemme 2022 koko kuva.
Helsingistä Turkuun pidemmän kaavan mukaan
Varsinais-Suomen kytköksiemme vuoksi ajamme Helsingin ja Turun väliä melko useasti. Yleensä tämä 180 kilometrin matka sujuu moottoritietä tai puoliksi vanhaa tietä ilman suurempia pysähdyksiä. Syksyn ensimmäisellä roadtripillämme päätimme kuitenkin katsastaa, mitä mielenkiintoisia syrjähyppyjä tältä väliltä löytyy.
Aluksi huomasimme, että reitin varrella on kolme Pukkilan kartanoa. Vaikka tarkoituksemme oli keskittyä varsinaissuomalaisiin kohteisiin, oli eka Pukkila jo Uudellamaalla. Vuona 2013 Lohjaan liitetyn Karjalohjan Pukkilan kartano on Uudenmaan Vammaispalvelusäätiön omistuksessa ja käytössä. Pukkilan toimintakeskuksessa järjestetään teemallisia lomaleirejä ja kursseja. Kävimme myös Karjalohjan kirkolla, joka paloi 1970-luvulla salamaniskusta. Jean Wiikin suunnittelema ja 1860 valmistunut kirkko kunnostettiin lahjoitusvaroin 1990-luvulla (kuva).
Maakuntarajalta alkaa Salon kaupunki, jonka nykyrajat muodostuivat Suomen suurimmassa, kymmenen kunnan muodostamassa kuntaliitoksessa vuonna 2009. Ensimmäinen Salon kohteemme oli, kuinka ollakaan, Pukkilan kartano. Salon Pukkilan kartano on yhä maanviljelystila ja vanha navetta on muutettu juhlatilaksi. Käydessämme siellä ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaista elämää.
Kesän mentyä kulttuuritarjonta suurimpien kaupunkien ulkopuolella vähenee tuntuvasti. Suur-Salon museoista oli syyskuun puolivälissä auki vain Elektroniikkamuseo. Se olikin tosi positiivinen kokemus. Nostalgisia radioita, televisioita ja puhelimia kuin suoraan omasta lapsuudenkodista. Mukana tietty myös Mikro-Mikko -tietokoneet ja omat ekat Nokia -kännykät.
Salossa on myös aina auki olevia historiallisia alueita. Rikalanmäki on Rikalan muinaiskaupungista jäljelle jäänyt muinaismuistoalue Halikossa. Alueelta on löytynyt huomattava määrä pronssi- ja rautakauden esineistöä ja siellä sijaitsee rautakautinen kalmisto. Mäkeä kiertää Rikala-seuran ylläpitämä muinaispolku. Rikalanmäellä on kahvila-ravintola Rikalan Krouvi Wiurilan kartanon entisessä 1800-luvun kärrytallissa.
Entisen Halikon kunnan alueella on myös Kreivinmäen ulkomuseo, joka on talonpoikaismiljöö 1700-1800-luvuilta. Ulkomuseon mäellä on nähtävillä mamsellityyppinen tuulimylly, luhtiaitta ja kaksi muuta aittaa. Kreivinmäellä sijaitseva myllärin torppa on peräisin 1700-luvulta. Siellä asui torppareita vielä 1900-luvun alkupuolella. Alueeseen saa tutustua vapaasti, mutta torppa on yksityiskäytössä.
Halikon kulttuuriryppääseen kuuluu myös Wiurilan kartano. Se mainitaan historiankirjoissa jo 1400-luvulla. Omistajana oli tuolloin Magnus Johansson till Wiorela. Vuonna 1878 kartano siirtyi Armfeltin suvulle, jonka jälkeläisten omistuksessa se on edelleen. Vuonna 1811 valmistunut uusklassismia edustava kartanorakennus on Suomen ensimmäisen valtionarkkitehdin, italialaisen Carlo Bassin suunnittelema. Vuosina 1835-45 rakennetun talouskeskuksen julkisivun luojana oli toisena valtionarkkitehtinä toiminut C. L. Engel.
Salosta Turkuun onkin sitten pelkkää kaupunkia, vaikkei se siltä näytäkään. Välissä olevista kunnista Paimio julistautui kaupungiksi vuonna 1997 ja Kaarina vuonna 1993.
Kolmas Pukkilan kartano sijaitsee Piikkiössä, joka liitettiin Kaarinaan vuonna 2007. Kartano on näistä kolmesta Pukkilasta ainoa, jonka olemassaolon tiesimme. Se johtuu kartanon tiloissa toimineesta Museoviraston kartano- ja ajokalumuseosta, joka oli pitemmän aikaa suunnitelmissamme. Kartano on saanut nimensä sitä 1540-luvulta 1720-luvulle asti omistaneelta Bockin suvulta. Kartanon rokokootyylinen päärakennus on vuodelta 1762. Vuonna 2017 kartano myytiin Kiinteistöosakeyhtiö Pukkilan Kartanolle, jonka oli määrä tarjota toimitiloja perinnerakentamisen alalla toimiville yrityksille. Alkusyksystä kartanolla ei näyttänyt olevan mitään toimintaa.
Päivän viimeinenkin kohteemme oli Kaarinan Piikkiössä sijaitseva kartanoympäristö. Tuorlan kartano sijaitsee Piikkiönlahden pohjoisrannalla Suuren Rantatien eli Kuninkaantien varrella. Kartanon päärakennus on rakennettu 1600-luvulla, talouspihan rakennukset ovat 1800-luvulta. Kartano lahjoitettiin vuonna 1944 Turun yliopistolle. Tuorlan alueella toimi vuosina 1952-2019 Turun yliopiston observatorio, nyt siellä on Avaruuspuisto Väisälä. Kartanon tiloissa toimii nykyään Ammattiopisto Livia ja Tuorlan Majatalo.
Varsinais-Suomesta Meri-Porin luontoon
Turusta jatkoimme aamulla kasitietä pohjoiseen. Ainoa taukomme ennen Poria oli Laitilassa, jossa meillä oli pari kaupallista pysähdystä. Maammekauppa on pelkästään Suomessa valmistettujen tuotteiden myymälä ja nettikauppa, jonka tavoite on parantaa kotimaisten tuotteiden löydettävyyttä. Toinen pysähdyksemme oli Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy, vuonna 1995 perustettu Suomen suurin pienpanimo ja Hartwallin, Sinebrychoffin ja Olvin jälkeen Suomen neljänneksi suurin panimo. (Wikipedia)
Meri-Porin ensimmäinen luontokohteemme oli Enijärven luontolava. Järveä ja luontoa oli kyllä tarjolla, muttei faunaa ollenkaan.
Jatkoimme Selkämeren kansallispuiston Preiviikinlahdelle, jossa kävimme Langouran esteettömällä lintutornilla ja Huhtalan luontotornilla. Lahdella oli runsaasti jalohaikaroita ja muutama harmaahaikarakin. Etäisyys oli kuitenkin teleobjektiivillekin haasteellinen.
Ajoimme Mäntyluodon sataman kautta Kallon majakalle. Nykyinen rautaelementeistä koottu kahdeksankulmainen majakkatorni ja sen kyljessä oleva puurakenteinen loistonhoitajan asunto on rakennettu vuonna 1903 arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Kallon majakka sekä sen punainen puinen loistonhoitajan asunto on Suomen kuvatuimpia majakoita, sillä Hailuodossa sijaitsevan Marjaniemen majakan (kuva 2020) lisäksi se on ainoa majakka, jonka juurelle voi ajaa henkilöautolla. Kallon majakka on tämänkin postauksen otsikkokuvassa.
Yöksi menimme Reposaareen parin vuoden takaa tuttuun Camping Siikarantaan. Tämä olikin vuoden 2022 viimeinen leirintäalueyömme.
Aamulla Siikarannan rantavesissä uiskenteli kymmeniä kyhmyjoutsenia ja niiden seurana myös useita isokoskeloita.
Ahlströmin syntysijoilla Noormarkussa
Noormarkku tunnetaan vuonna 1806 perustetusta rautaruukista. Se oli viimeinen Suomeen Ruotsin vallan aikana perustettu rautaruukki. Antti Ahlströmin ostettua ruukin sitä alettiin kunnostaa ja laajentaa. Ahlströmin perhe asettui Noormarkkuun vuonna 1870. Ruukkialueelle rakennettiin reilun 60 vuoden aikana kolme merkittävää suvun (pääjohtajan) asuinrakennusta. Evert Lagerspetz suunnitteli Antti Ahlströmille Isotalon (1881), Gustaf Adolf Lindberg Walter Ahlströmille Havulinnan (1901) ja Alvar Aalto Harry ja Maire Gullichsenille edustusasunnoksi Villa Mairean (1939). Villa Mairea on mukana niiden kolmentoista Alvar Aallon suunnitteleman kokonaisuuden joukossa, joita Suomi esittää UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Muita merkittäviä Noormarkun ruukin rakennuksia ovat Emil Fabritiuksen ja Valter Jungin suunnittelema Pääkonttori (1916) ja Karl Lindahlin suunnittelema Klubi (1924) (kuva).
Syyskuisena lauantaina alueella oli auki vain receptionina toimiva Noormarkun Klubi. Sieltä saimme mielenkiintoista tietoa ruukin vaiheista ja nykytoiminnasta. Ahlström Voyage -näyttely vanhassa pajassa esittelee Ahlström-yhtiöiden, suvun sekä Noormarkun ruukin historiaa ja nykypäivää yli 170 vuoden ajalta. Alueelle järjestetään yleisökierroksia, joihin liput pitää hankkia etukäteen. Pisimpään joutuu jonottamaan Villa Maireassa käyntiä.
Noormarkku on ollut vuodesta 2010 osa Porin kaupunkia.
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto
Noormarkusta käännyimme kohti etelää. Kuntarajan jälkeen tulimme Kokemäelle ja siihen 1969 liitetylle Kauvatsalle. Vähän ennen kansallispuistoa pysähdyimme kuvaamaan kurkien kokoontumispaikkaa. Lintuja oli pellolla ja lennossa useita kymmeniä.
Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston pohjoisosa kuuluu Kokemäen kaupunkiin. Ajoimme Puurijärven itärannalla olevalle Kärjenkallion parkkipaikalle. Kärjenkallion 18 metriä korkea lintutorni on yksi Pohjoismaiden korkeimmista. Sen lisäksi teimme pienen luontokävelyn. Täälläkin lenteli kurkia.
Puurijärven eteläpuolella sijaitseva Isosuo on Huittisten kaupunkia. Sen lintutornilla on korkeutta neljä metriä. Kaksi kilometriä pitkä luontopolku johtaa kuusi metriä korkealle Mutilahden lintutornille. Isosuon alueella oli Kärjenkalliota enemmän lintuja, kurkia, metsähanhia ja laulujoutsenia.
Ilta alkoi jo hämärtää, joten oli aika ajaa koti-Helsinkiin. Pituutta kolmen päivän roadtripillemme tuli 787 kilometriä.
Tuusulanjärven kulttuurimaisemissa
Uudellamaalla on useita mielenkiintoisia käyntikohteita, joita olemme ajoittain päivittäneet. Syksyllä 2022 suuntasimme parilla kotiseuturetkellä Tuusulanjärven alueelle, Järvenpään ja Tuusulan kulttuurikohteisiin. 31.12.2022 tuli kuluneeksi 150 vuotta Aleksis Kiven kuolemasta ja siihen liittyen on Tuusulanjärven alueella (ja Nurmijärvellä) järjestetty erilaisia Minä elän! -tapahtumia ja näyttelyitä.
Aleksis Kivi syntyi Nurmijärven Palojoella vuonna 1834 ja kuoli Tuusulassa vuonna 1872. Hänen synnyinkotinsa ja kuolinmökkinsä ovat aina Aleksis Kiven päivänä 10.10. avoinna. Olemmekin tällöin usein käyneet niillä ja niin oli tarkoitus viime syksynäkin, mutta syysflunssa iski juuri ennen sitä ja matka jäi tällä kertaa tekemättä.
J.H.Erkon taiteilijakodissa Erkkolassa Tuusulassa oli näyttely Onni yksillä -kirjailijakohtaloita eli kirjailijoista tehtyjä maalauksia. Näyttelyn info oli aika huonoa, sillä siitä ei ollut mitään esitettä eikä netistäkään löytynyt kuin muutaman taulun esittely. Muiden tiedot olivat vain maalausten luona olevissa teksteissä. Yläkerran runoarkusta sai ottaa paperikäärön, joka sisälsi Erkon runon.
Erkkolalla on sama parkkipaikka kuin Aleksis Kiven kuolinmökillä, joka ei kuitenkaan ollut käydessämme auki. Sen suhteen piti tyytyä ulkokuviin, joita kuitenkin elävöitti ympäristön ruska.
Memories Marin Putiikin kautta ajoimme Järvenpäähän, jonka tunnetuin taiteilijakoti on Aino ja Jean Sibeliuksen Ainola. Vuonna 1904 valmistuneen Lars Sonckin suunnitteleman taiteilijakodin lisäksi pihapiirissä on avoinna saunarakennus ja pihalla Sibeliusten hauta ja puutarha.
Pienen kävelymatkan päässä Ainolasta on Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin kotimuseo. Siellä oli näyttely Vennyn lastenkirjoihin tekemistä kuvituksista.
Järvenpäästä jatkoimme pohjoiseen ja olimme taas Tuusulan kunnan alueella. Kohteemme oli Kellokosken ruukki. Se toimi vuodesta 1795 vuoteen 1979 jalostaen takkirautaa auroiksi, kirveiksi ja muiksi työkaluiksi. Loppuaikoina kuitenkin alumiini korvasi raudan ja maitotonkista tuli yhtiön päätuote. 1950-70-luvuilla Kellokoskella tehtiin alumiinisia Kello-veneitä.
Netin mukaan Kellokosken ruukin alueella ei näyttänyt olevan mikään paikka auki. Yllätys oli positiivinen, kun auki olevia paikkoja löytyi useampia. Parasta oli Maisan kammarin yhteydessä olevan Ruukin museon aukiolo pelkästään siitä syystä, että sen pitäjä sattui olemaan paikalla. Häneltä saimme monenlaista tietoa niin ruukin kuin Kellokoskenkin vaiheista. Auki olivat myös kahvila-ravintola Kinuski, Puotirundi -ryhmään kuuluva Ruosteinen kuu sekä ravintola Patovahti.
Paluumatkalla teimme vielä pari kaupallista pysähdystä, Maku Brewing -pienpanimolla ja Koiramäen Pajutallilla, jossa oli rakennukset täynnä erilaista sisustustavaraa sekä Museoaitta.
Mielenkiintoisin Tuusulanjärven kulttuurialueen syksyn 2022 näyttelyistä oli Soiva Halosenniemi Pekka Halosen koti ja ateljeemuseo Halosenniemessä. Näyttelyssä joukko suomalaisia eturivin muusikkoja oli saanut valita Halosenniemen taidekokoelmista mieleisensä maalauksen, johon he sitten sävelsivät omat musiikkikappaleensa. Talossa soivat Erja Lyytisen, Lasten Hautausmaan, Laineen Kasperin, Emmi Schwartzin, Anna Inginmaan ja Viikatteen uudet sävellykset. Musiikkitulkinnoilla juhlistettiin Halosenniemen 120-vuotiasta ateljeekotia.
Soiva Halosenniemi -näyttelyä ei voinut yhdistää edelliseen syyskuiseen käyntiimme, sillä se avattiin vasta lokakuussa. Järvenpäässä sijaitsevat Ainola ja Ahola taas talvisulkivat ovensa syyskuun lopussa, joten tarvitsimme kaksi käyntiä Tuusulanjärvelle.
Halosenniemen lisäksi kävimme tällä toisella käynnillämme uudestaan Erkkolan Onni yksillä -näyttelyssä. Koska emme netistäkään saaneet haluamaamme tietoa maalauksista, piti se hakea maalausten luona olleista teksteistä. Pysähdyimme myös Lottamuseolla ja matkakumppanin toiveesta vielä Memories Marin Putiikissa (joka sekin kuuluu Puotirundi –ryhmään).
Mökkinaapurin syyspäivitys
Loppusyksyllä kävimme vielä Varsinais-Suomessa laittamassa mökin talvikuntoon. Samalla syyspäivitimme naapurissa sijaitsevan Kurjenrahkan kansallispuiston.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA 146 (enemmän tai vähemmän itsenäisestä) MAASTA
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Kuvasivu
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ kuvia maista ja matkoilta
SAKUVAMATKOJA MAAILMALLA - aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
https://sakuva.kuvat.fi/snmatkakuvaaja+2000/
SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
https://sakuva.wordpress.com/about/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista
https://sakuvat.blogspot.com/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNmatkakuvaaja Facebookissa:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva Twitterissä:
https://twitter.com/sakuva
sakuvat Instagramissa:
https://www.instagram.com/sakuvat/
sakuvat Pinterestissä:
https://fi.pinterest.com/sakuvat/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
Vaikka olenkin asunut Varsinais-Suomessa yli 8 vuotta, oli suurin osa mainituista kohteista itselleni varsin vieraita. Sen sijaan Satakunnan kohteet olivat kaikki sellaisa, joissa olen käynyt, osassa usempia kertoja. Varsin hyvin onnistuitte valitsemaan sieltä niitä kiinnostavimpia. Tuusulanjärven alueella on ja useampana vuonna pitänyt käydä, mutta vielä sinne ei ole ehditty.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niinhän se on, että usein lähialueita tulee koluttua vähemmän kuin vähän etäämmällä olevia. Ajatellaan, että kyllähän niihin aina pääsee.
TykkääTykkää