KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA /
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
Myanmarin kuvat: MYANMAR & LUOTEIS-THAIMAA 2014
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT /
SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA /
Myanmar on Kaakkois-Aasian mannermaista suurin, mutta vähiten tunnettu. Se on liittovaltio, jonka väestö on etnisesti hyvin monimuotoista. Suurin ryhmä ovat burmalaiset, jotka puhuvat burman kieltä ja joita on 68 prosenttia väestöstä. Toiseksi eniten (9%) on shaneja, jotka asuvat pääasiassa Shanin osavaltiossa, jonka alueella suosittu Inle-järvikin sijaitsee. Theravadabuddhalaisuus, johon kuuluu 89 prosenttia väestöstä on ollut maan pääuskonto sen perustamisesta lähtien.
Myanmarin alueella on ollut asutusta jo 10 000 vuotta sitten. Ensimmäisen kerran valtio yhdistyi vuonna 1044 Paganin kuningaskunnan johdolla. Britit valtasivat kolmen Burman sodan seurauksena koko nykyisen Myanmarin alueen vuonna 1886 tehden siitä Brittiläisen imperiumin siirtomaan. Japanilaiset miehittivät maan 1942 ja sodan jälkeen silloinen Burma itsenäistyi 1948. Vuosina 1948–1962 maa oli sisäisten valtataistelujen halvaannuttama poliittisten ja etnisten ryhmien konfliktien vuoksi. Se johti armeijan vallankaappaukseen vuonna 1962. Vuonna 1989 maan virallinen nimi muutettiin Burmasta paremmin koko kansan kattavaksi Myanmariksi, sillä burmalaisia on vain 68 % kansasta. Vuonna 2007 alkaneet mielenosoitukset johtivat vähitellen uuden perustuslain hyväksymiseen 2008 ja sotilasjuntan lakkauttamiseen 2011. Demokraattiset vaalit päätettiin pitää marraskuussa 2015.
Myanmarin demokratiakehitys, jonka keulakuvana oli vuonna 1991 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Aung San Suu Kyi, otettiin innolla vastaan oman maan lisäksi muuallakin maailmalla. Se lisäsi myös vähän vierailtuun maahan suuntautuvaa turismia. Osallistuimme keväällä 2014, puolitoistavuotta ennen demokraattisia vaaleja Mandala Travelin pilottimatkalle, jolla etsittiin klassisten kohteiden lisäksi uusia kohteita eri puolilta Myanmaria. Matkan johtajana ja oppaanamme toimi Mandala Travelin perustajiin kuulunut Mika Itävaara, joka vetää Myanmarissa omaa Discovery DMC -matkatoimistoa. Parempaa asiantuntijaa ei matkallemme olisi voinut toivoa.
KLASSINEN MYANMAR 2014
Yleensä Myanmarin kiertomatkat sisältävät neljä aluetta, maan toiseksi suurimman kaupungin Mandalayn ympäristöineen, Paganin (tai Baganin) tuhansine temppeleineen, Inle-järven alueen Shanin osavaltiossa sekä maan suurimman metropolin ja entisen pääkaupungin Yangonin. Tämä oli meidänkin matkamme alkuosa ennen vähemmän vierailtuja itäisiä osavaltioita ja Luoteis-Thaimaata, jonka turismi perustuu lähinnä kotimaanmatkailuun. Näistä alueista enemmän seuraavassa postauksessa.
Entinen pääkaupunki ja uskonnollinen keskus Mandalay
Lensimme Bangkokin kautta Myanmarin keskiosassa sijaitsevaan Mandalayhin. Mandalay oli maan pääkaupunki siihen asti, kunnes brittivalloittajat siirsivät pääkaupungin Yangôniin. Mandalay on edelleen buddhalaisen maan uskonnollinen keskus sekä pohjoisosan kaupan, teollisuuden ja kulttuurin keskus. Toisen maailmansodan lopussa kaupunki kärsi suuria vahinkoja japanilaisten ja liittoutuneiden välisissä taisteluissa. Mandalayssa majoituimme hotelli Yadanarboniin, jonka kattoterassilta sai näkymän kaupunkiin (kuva).
Tutustuimme Mandalayn käsityöläisten välillä raskaaseenkin työhön. Lehtikultapajassa (King Galon Gold Leaf Workshop) miehet iskivät suurilla vasaroilla kultaa paperiakin ohuemmaksi. Saimme tutustua siellä myös bambupaperin valmistusprosessiin. Marmoriveistämössä (Aung Thi Ha Marble Sculpture) seurasimme Buddhan patsaiden valmistusta (kuva).
Iltapäiväruuhkassa suuntasimme Amarapuraan, joka oli maan pääkaupunki ennen Mandalayta, mutta on nykyisin sen esikaupunkialuetta. Sen säilyneistä nähtävyyksistä merkittävin on U Beinin silta, joka lienee maailman suurin ja vanhin tiikkipuinen rakennelma.
Silta on tärkeä kulkuväylä paikallisille ja sillä näkeekin paljon munkkeja ja muuta kansaa (kuva) menemässä suuntaan tai toiseen tai vain viettämässä aikaansa sen kaiteilla (alkukuva). Sillasta on tullut myös merkittävä turistikohde, mistä syystä sen ympäristö on täynnä matkamuistomyyntiä ja palvelujaan tarjoavia venemiehiä. Varsinkin auringonlaskun aikaan alue on täynnä turisteja.
Mandalayn toisen päivän ohjelma alkoi Kuninkaallisen palatsin alueelta. Palatsi oli maan viimeinen kuninkaanlinna ennen kuin englantilaiset valloittivat sen ja tekivät siitä siirtomaansa. Britit ovat osaltaan vastuussa myös palatsialueen tuhoamisesta, sillä II maailmansodassa liittoutuneet pommittivat sen maan tasalle valloittaessaan Myanmarin takaisin japanilaisilta. Nykyiset rakennukset ovat siis 1990-luvulla rakennettuja kopioita alkuperäisistä.
Kuninkaallinen palatsi sijaitsee keskellä laajaa neliönmuotoista linnoitusaluetta (Citadel), jota suojaa joka sivulta leveä vallihauta (The Moat). Suurin osa linnoituksesta on armeijan hallussa, joten palatsiin pääsee vain Itäportin kautta.
Yksi kuninkaallisen palatsin alkuperäisistä rakennuksista kuitenkin säilyi pommituksilta. Tiikkikaiverruksistaan tunnettu Shwenandaw Kyaung siirrettiin aikoinaan Citadelista lähemmäksi pyhää Mandalay Hilliä ja muutettiin luostariksi. Naapureinaan sillä on yliopisto (State Pariyahti Sasana University) (kuva) ja tulipalon jälkeen sata vuotta myöhemmin uudelleen rakennettu Atumashin luostari (kuva).
Kuthodawin pagodin alueella on maailman suurin kirja. Se käsittää 729 stupaa, joista jokainen sisältää kaksipuolisesti kirjoitetun kivilaatan Buddhan tekstejä. 57-metrinen kullattu pagodi uskonnollisten käsikirjoitusten kirjastoineen rakennettiin kuningas Mindonin aikana osaksi uutta kuninkaallista pääkaupunkia.
Uskontopainotteisen aamupäivän ja lounaan jälkeen lähdimme torille. Zegyonin basaari on Mandalayn vanhin ja tärkein markkina-alue. Tämän lähes viiden hehtaarin suuruisen torin perusti kuningas Mindon uuteen pääkaupunkiinsa 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Basaarimyyjät esittelivät mielellään tuotteitaan. Kävimme myös thanakaliikkeessä, jossa saimme opastuksen tämän puusta valmistettavan jauheen tekoon ja käyttöön. Se on Myanmarissa etenkin naisten suosima suoja aurinkoa vastaan ja miksei myös meikki.
Markkinoiden jälkeen jatkettiin taas buddhalaisteemaa. Mahamuni Buddhan temppeli on Myanmarin tärkempiä pyhiinvaelluskohteita. Temppelissä on maan arvostetuin Buddhan kuva. Pagodin rakensi Konbaung-dynastian kuningas Bodawpaya vuonna 1785 Arakanin kuningaskunnasta anastetulle Mahamunibuddhapatsaalle.
Pyhiinvaeltajat tuovat ohuita kultalevyjä, jotka he liittävät patsaan pintaan. Näin tein itsekin muiden pyhiinvaeltajien tavoin. SVmatkakumppani joutui seuraamaan toimitusta kauempaa, sillä Buddhan patsas ei siedä naisten läheisyyttä.
Avan kuningaskunnan muinainen pääkaupunki Inwa
Matkalla lentokentälle poikkesimme nykyisen Mandalayn eteläpuolella sijainneella Inwan eli Avan muinaisen kaupungin raunioilla. Ylitimme Myitnge-joen veneellä (kuva) ja tutustuimme alueeseen hevoskyydillä (kuva).
Inwa oli vuodesta 1364 vuoteen 1841 Ylä-Burman eli Avan kuningaskunnan pääkaupunki. Muinaisesta kaupungista on jäljellä vanhoja vartiotorneja, kaupunginmuuria, luostareita ja temppeleitä (kuva). Avan palatsista on jäljellä 27 metriä korkea Nanmyin-vahtitorni.
Inwasta ajoimme Mandalayn lentokentälle, josta lensimme (kuva) Paganiin.
Paganin kuningaskunnan pääkaupunki Pagan
Pagan (Bagan) on Myanmarin tunnetuin rauniokaupunki. 800-1200-luvuilla se oli samannimisen kuningaskunnan keskus, josta käsin hallinnoitiin laajoja alueita nykyisessä Myanmarissa ja Thaimaassa. Siellä on yli 2 500 buddhalaisen monumentin jäännökset, ja osa on vielä kaivamatta esiin. Laajalla alueella olevia temppeleitä yhdistävät pienet kärrypolut. Pagodilta toiselle pääsee polkupyörällä, hevosrattailla tai vaikka härkävetoisilla kärryillä (kuva) kuten me. Iltaisin ihmiset kerääntyivät suurimpien temppeleiden huipulle katsomaan näyttävää auringonlaskua. Niin mekin heti ensimmäisenä iltanamme. Hotellimme Shwe Yee Pwint (kuva) sijaitsi Uuden Paganin alueella.
Nykyisen Paganin alueen keskuspaikka on Nyaung U:n pikkukaupunki. Tutustuimme käsityöhön sikarivalmistamossa ja ompelimossa (kuva) sekä läheisiin buddhalaistemppeleihin. Kaupungin tärkein uskonnollinen kohde on Shwezigonin pagodi, jonka rakentaminen alkoi Paganin imperiumin perustajakuninkaan Anawrahtan hallituskaudella vuosina 1059–1060 ja valmistui vuonna 1102 hänen poikansa kuningas Kyansitthan kaudella. Kellomainen lehtikullalla päällystetty Shwezigonin pagodi on prototyyppi kaikille Myanmarin stupille. Nyaung U:ssa kävimme myös Gubyaukgyin pienellä temppelillä (kuva), jossa valokuvaus oli kielletty sekä Htilo Minlon temppelillä vuodelta 1218. Temppelissä oli muutama kullattu istuvan Buddhan patsas, ja sen piha-alue taiteilijoineen (kuva) ja matkamuistomyyjineen oli Paganin alueen vilkkain. Temppelien jälkeen vierailimme Paganin käsityökeskuksessa (kuva). Lounaalla Iravadi-joen rannalla New Baganissa seurasimme kalastajien työskentelyä joella.
Iltapäivällä ajoimme vanhaan Paganiin, aluksi Myinkaban kylässä sijaitsevalle Manuhan temppelille (kuva) vuodelta 1059. Temppelissä on kolme valtavaa istuvaa Buddhaa ja yksi vielä suurempi makaava Buddha (kuva).
Varsinaisessa vanhassa Paganissa kävimme kullanhohtoisessa Ananda-temppelissä, joka on yksi hienoimmista, suurimmista ja parhaiten säilyneistä Paganin temppeleistä. Se on mon-arkkitehtuurin mestarityö. Kuningas Kyanzitthan uskotaan rakennuttaneen sen 1090-1105. Temppelissä on neljä lähes kymmenmetristä seisovan Buddhan patsasta.
Täältä ajoimme härkien vetämillä kärryillä läpi vanhan Paganin temppelialueen kiiveten Guni-temppelille seuraamaan auringonlaskua (kuva). Nykyään temppeleille kiipeäminen on Paganissa kielletty
Pagan valittiin Unescon maailmanperintölistalle 2019.
Eksoottinen Inle-järvi
Paganista lensimme Hehoon (kuva), Shanin osavaltioon. Shanit muodostavat enemmistön osavaltiossa asuvista etnisistä ryhmistä. Alueella on myös etnisiä armeijoita eikä koko osavaltio ole keskushallinnon valvonnassa. Hehossa kävimme päivänvarjopajassa (kuva), josta ostettu varjostin on edelleen makuuhuoneessamme. Ajoimme Shwenyaungiin, jossa silloin olivat kiertävät markkinat (kuva). Pysähdyimme Shwe Yan Pyayn luostarilla (kuva) matkalla Nyaungshween, jonka yhdistää Inle-järveen kaupungin nimeä kantava kanava (kuva).
Inle on Myanmarin toiseksi suurin järvi ja maan suosituimpia matkailukohteita. Se tunnetaan intha-heimon järvessä kelluvista tomaatti- ja kukkaviljelmistä ja heidän omintakeisesta tavastaan soutaa seisten, toinen jalka kietoutuneena melan ympäri. Asuntonsa he ovat rakentaneet järven päälle paalujen varaan. Järven kirkkaissa vesissä asuu monimuotoinen eläimistö ja monia lajeja, joita ei löydy muualta (Wikipedia).
Tunnin venematkalla Nyaungshwesta hotelliimme kuvasimme kalastajia ja jalkasoutajia sekä kelluvia puutarhoja. Kalastajat käyttivät verkkoja ja katiskoita, muutamat myös perinteisiä korimaisia haaveja, mutta esitykset turisteille eivät vielä vuonna 2014 näyttäneet kuuluneen Inle-järven turismiin. Jotkut kalastajat iskivät seipäillä veteen ajaakseen kaloja pyydykseensä (kuva).
Nampanin kylän lähellä sijaitseva hotellimme Golden Island Cottages Nampan Hotel on paikalliseen tapaan rakennettu Inle-järven päälle paalujen varaan. Se on pa´o-heimon omistuksessa. Pa´ot kuuluvat inthojen ja useiden muiden järven alueella asuvien heimojen kanssa shan-kansaan. Hotellimme henkilökunta toivotti meidät tervetulleeksi musiikin tahdissa (kuva).
Seuraavana aamuna nousimme kuvaamaan auringonnousua ennen kuin lähdimme veneellä kuvaten taas elämää järvellä, paalukyliä ja buddhalaistemppeleitä rannalla. Tapasimme järvellä myös pa´o-naisia veneineen.
Ywaman kylässä, jonka maamerkki on Phaung Daw Oo -pagodi (kuva), poikkesimme kapealle kanavalle, joka johti seuraavaan kohteeseemme. Kanavanvarren temppelillä oli munkkipoikia uimassa (kuva). Rantauduimme Intheinin kylässä, jossa aamutoimet rannalla olivat käynnissä. Kylän markkinat kuuluvat alueen vilkkaimpiin. Paljon oli kansaa liikkeellä tälläkin kertaa ja tarjonta varsin monipuolista.
Markkinoiden jälkeen kävelimme Nyaung Ohakin kuvaukselliselle, viidakoituneelle temppelialueelle, jolla on yli tuhat rapistuvaa ja monta puiden valtaamaa pagodia, joissa voi vielä nähdä kauniita stukkokaiverruksia.
Täältä johtaa katettu matkamuistokojujen täyttämä käytävä Shwe Inn Tainin pagodin alueelle. Sielläkin tapasimme pa´o-naisia (kuva) ja seurasimme kädettömän taiteilijan jaloilla maalaamista (kuva). Ostimme hänen maalaamansa kaislarasian.
Rauniostupien viidakko jatkui Shwe Inn Tainin pagodin alueella, jolla on edellistä enemmän shanien stupia, joiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Alueella on myös toimiva temppeli (kuva).
Rantaravintolassa (kuva) nautitun lounaan jälkeen palasimme kanavaa Ywaman kylään, jossa tutustuimme Mya Hin Than hopeapajaan. Se on perheyritys, jossa on tehty hopeatöitä kolmen sukupolven ajan. Pajan tunnetuin tuote on hopeakala, joita on erikokoisia. Yksi pieni sellainen lähti meidänkin mukaamme.
Päivän ohjelmassa oli vielä yksi temppeli. Ywaman pohjoispuolella sijaitseva Nga Phe Kyaungin luostari on rakennettu paalujen varaan järven päälle ollen Inle-järven alueen suurin ja vanhin puinen luostari. Se on kuuluisa koulutetuista kissoistaan, joita munkit opettivat hyppäämään pienten renkaiden läpi kuin sirkuksessa. Tämä koulutus on jo loppunut ja kissat viettävät siellä eläkepäiviään (kuva). Luostari tunnetaan edelleen nimellä Hyppivien kissojen luostari.
Luostarin eteläpuolella Kaylarin kylän (kuva) luona on yksi Inle-järven tärkeimmistä kelluvien puutarhojen alueista. Puutarhanhoitoa seurattuamme jatkoimme järviretkemme viimeiseen kohteeseen, voittoa tavoittelemattoman säätiön Inthar Heritage Houseen (kuva) Inn Paw Khonin kylän lähellä. Se ylläpitää Inle Heritage -hotellia ja alan ammatillisen koulutuksen keskusta. Inle Heritage aloitti kuitenkin burmankissojen suojelualueena, kun ne uhkasivat kuolla sukupuuttoon. Burmankissat olivat meidänkin vierailumme syy. Säätiö tukee Inle-järven luonnon ja kulttuurin säilymistä. Perinnetalon terassilta (kuva) seurasimme ihmisten aherrusta riisipellolla.
Inle-järvi on myös lintuharrastajien paratiisi varsinkin talvella marraskuusta maaliskuuhun, jolloin sinne saapuu runsaasti muuttolintuja Kiinasta ja Mongoliasta. Sinne järjestetään myös erillisiä linturetkiä, mutta muulloinkin kannattaa pitää teleobjektiivi valmiina.
Paluumatkalla hotellillemme vaihdoimme moottoriveneemme paikallisiin kanootteihin tai oikeammin ruuhiin. Pian naissoutajamme (kuva) vaihtui miessoutajaan, joka esitteli meille myös taitoaan perinteisessä jalkasoudussa. Matkalla ihailimme myös auringonlaskua järvellä.
Tapahtumarikas päivämme päättyi perinteiseen musiikki- ja tanssiesitykseen (kuva) hotellillamme. Inle-päivän ohjelma oli tiivis ja antoisa kestäen lähes auringonnoususta auringonlaskuun. Kuviakin tuli otettua ennätykselliset 1 248 yhdeltä päivältä.
Inle-järven osuutemme lähtöpäivänä nousimme vielä kuvaamaan auringonnousua (kuva) järven takaa. Venematkalla järven pohjoispäähän ja kanavaa Nyaungshwehen totesimme, että järven eksoottisimmat näkymät ja parhaat kuvakulmat olivat eteläpään kylissä.
Eksoottisissa paikoissa tulee usein verrattua sitä aiempiin kokemuksiin. Veden päälle tehtyjä rakennuksia ja kyliä olemme nähneet aiemminkin Kaakkois-Aasiassa ainakin Damnoen Saduakin uivilla markkinoilla Thaimaassa (kuva) ja Kambodžassa Tonle Sap -järvellä (kuva) kun vuosikymmen aikaisemmin matkasimme viisi tuntia Tonle Sap -järveä ja samannimistä jokea Siĕm Réabista (Siem Reapista) Phnom Penhiin (KAMBODŽAN KANSANMURHAN PAIKOILLA). Vielä paremmin Inle-järven tunnelmaan pääsimme muutama vuosi Myanmarin jälkeen länsiafrikkalaisessa Beninissä, kun vierailimme Cotonousta Nokoué-järvellä sijaitsevassa veden päälle rakennetussa Ganvien kylässä (kuva) (VOODOON JUURILLA BENINISSÄ).
Myanmarin suurin metropoli Yangon
Inle-järven jälkeen lensimme (kuva) Hehosta Yangoniin. Nykyään viiden miljoonan asukkaan kaupunki perustettiin mahdollisesti 500-luvulla, mutta se oli pieni kalastajakylä ennen kuin kuningas Alaungapaya teki siitä pääkaupunkinsa vuonna 1753. Britit miehittivät kaupungin 1852 ja tekivät siitä siirtomaansa pääkaupungin 1886. Toisen maailmansodan aikana Japanin joukot kaappasivat kaupungin 8. maaliskuuta 1942. Itsenäisen Burman pääkaupunki siitä tuli 1948. Vuonna 2005 Myanmarin pääkaupunki siirrettiin uuteen Naypyidawiin. Silti Yangon on edelleen Myanmarin taloudellinen keskus, jonka satamien kautta kulkee lähes kaikki ulkomaankauppa.
Lentokentältä ajoimme aluksi Yangonin yliopiston kampukselle (kuva) ja kävimme Elegant Gemsin jalokiviliikkeessä katsomassa kivien työstämistä. Myanmar on maailman suurimpia rubiinien ja jadekivien tuottajia. Me kuitenkin jätimme ostot seuraavaan kertaan.
Pysähdyimme Aung San Suu Kyin kotitalon portilla (kuva) ja vierailimme hänen NLD (National League for Democracy) puolueensa päämajassa, jossa oli myynnissä monenlaista lähestyviin vaaleihin liittyvää materiaalia. Meille riittivät tarrat ja lahjaksi saamamme punaiset viuhkat.
Kaupungin keskustassa on brittiläisten 1850-luvulla suunnittelema ruutukaava. Kaupunkikierroksella ajoimme Pansodan Roadia kohti satamaa. Reitin varrella on useita siirtomaa-ajan viktoriaanisia rakennuksia, kuten Central Telegraph Office, High Court, Rander House, Central Post Office, Custom House, useita pankkirakennuksia sekä legendaarinen Strand Hotel, jonka River Galleryssa tutustuimme myanmarilaisten taiteilijoiden nykytaiteen museoon ja myyntinäyttelyyn.
Massiivisin Yangonin kolonialistisista rakennuskokonaisuuksista on Secretariat, jonka britit rakensivat hallintokeskuksekseen 1889-1905. Myanmarin itsenäistyttyä sen tiloissa toimivat ministeriöt ja maan parlamentti. Pääkaupungin muutettua Naypyidawiin jäi valtava rakennuskompleksi tyhjäksi. Aluksi se oli ehdolla hotelliksi, mutta myöhemmin museovaihtoehto voitti ja ensimmäiset museosalit avattiin yleisölle alkuvuodesta 2017. Ajaessamme 2014 sen ohi oli alue hylätyn näköisenä piikkilankojen takana (kuva).
Yangônin päänähtävyys on Shwedagonin Kultainen pagodi. Matkalla sinne pysähdyimme Kandawgyi-järvellä, jolla on 1970-luvulla rakennettu hulppea Karaweikin palatsihalli ja ravintola (kuva).
Singuttara Hillillä sijaitseva Shwedagonin Kultainen pagodi hallitsee Yangonin siluettia. Sinne johtaa neljä sisäänkäyntiä eri ilmansuunnista. Me tulimme temppelialueelle Bahan Marketin (kuva) kautta itäisestä portista. Kukkulalle on myös hissiyhteyksiä (kuva), joita on vielä lisätty käyntimme jälkeen.
Pyhäinjäännöksiä sisältävä Shwedagonin pagodi on Kaakkois-Aasian suurin buddhalaistemppeli ja Myanmarin buddhalaisten pyhin paikka. Historiantutkijat eivät ole pystyneet selvittämään pagodin tarkkaa rakennusajankohtaa, mutta sen uskotaan olevan 2 600 vuotta vanha. Vanhin sitä koskeva kirjallinen merkintä on peräisin 1000-luvulta. Aikojen saatossa rakennus on kärsinyt vaurioita useassa maanjäristyksessä ja tulipalossa. Sitä on kuitenkin laajennettu ja kunnostettu useaan otteeseen. Nykyisen ulkomuotonsa se sai 1400-luvulla. Shwedagon on lähes kauttaaltaan kultalevyjen peitossa ja sen 98 metrin korkeuteen kohoava huippu on koristeltu tuhansin timantein ja rubiinein. Iltavalojen sytyttyä temppelialueen kuvakulmat paranivat entisestään.
Yangonin hotellimme oli Boutique Hotel Alamanda Inn (kuva), jonka yhteydessä on eksoottinen puutarha. Huoneessamme oli oma terassi (kuva).
Yangonin jälkeen emme enää Myanmarissa lentäneet, vaan jatkoimme matkaa autolla maan harvemmin vierailtuihin Bagon, Monin ja Kayinin osavaltioihin sekä Pohjois-Thaimaan Mae Sotin alueelle.
Optimismista kansainväliseen pettymykseen ja sotilasvallankaappaukseen
Puolitoista vuotta käyntimme jälkeen pidettiin Myanmarissa ensimmäiset demokraattiset vaalit, joiden jälkeen Aung San Suu Kyin johtama NLD-puolue muodosti hallituksen. Myanmarin hallinnon kovat otteet rohingya-muslimeja kohtaan ovat romahduttaneet länsimaissa Aung San Suu Kyin maineen ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajana. YK:n turvaneuvosto tuomitsi Myanmarin hallituksen joukkojen käyttämät raa’at otteet rikoksina ihmisyyttä vastaan (Wikipedia).
Marraskuussa 2020 pidettiin toiset ”demokraattiset” vaalit, jotka Aung San Suu Kyin NLD-puolue voitti. Oppositio ja ihmisoikeusryhmät ovat kuitenkin kyseenalaistaneet vaalien tuloksen johtuen läpinäkyvyyden puutteesta ja äänestysten estämisestä monilla etnisten vähemmistöjen asuttamilla alueilla (YLE/STT). Myanmarin armeija kaappasi vallan helmikuun 1. päivänä 2021 syyttäen hallitusta vaalivilpistä ja perustuslain vastaisesta toiminnasta liittyen armeijan rooliin maan johdossa. Vuosikymmenen mittainen vapaampi ilmapiiri on kuitenkin muuttanut kansalaisten suhtautumista armeijaan ja Myanmarissa ennennäkemättömät mielenosoitukset yllättivät armeijan, joka on vastannut niihin verisesti. Maan tulevaisuus on tällä hetkellä hämärän peitossa.
Matkailu Myanmariin lisääntyi voimakkaasti 2010-luvun jälkipuoliskolla kevääseen 2020 asti, jolloin korona lopetti matkailun maailmanlaajuisesti. Monet suomalaisetkin kävivät tällöin tutustumassa tähän Kaakkois-Aasian tuntemattomimpaan maahan ja matkablogeissa ilmestyi Myanmaria koskevia postauksia. Vallankaappauksen jälkeen niistä on tullut jälleen ajankohtaisia ja ainakin Meriharakka -blogin Myanmar-juttuja on viime päivinä ollut uudelleen esillä. Myanmarin viimeaikaiset tapahtumat saivat aikaan tämänkin aikoinaan keskenjääneen postauksen loppuunsaattamisen.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA 146 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
sakuva-blogi – OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
https://sakuva.simplesite.com/
https://www.123kotisivu.fi/sakuvia SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
+hevosk%C3%A4rryturismia+Mandalayn+alueella.jpg){kind=link}
+Mandalayn+alueella.jpg){kind=link}
Me emme olekaan kovinkaan paljoa matkustaneet Kaakkois-Aasiassa ja Myanmarissa. Varsin näyttäviä monet noista maan pagodista ja oikeastaan kaikesta huolimatta omasta mielestäni on positiivista, että turistit ovat löytäneet maan. Mutta on kyllä harmillinen tuo nykytilanne.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Sari ja Saku. Oltiin pitkästä aikaa tutkimassa eri asioita tietokoneella tänään. Oli mieenkiintoista lukea blogiasi entisen Burman alueelta. Olen tällä hetkellä kuuntelemassa M.M Kayen kirjaa Kuunvarjon laakso. Se kertoo brittiläishallinnon ajasta 1850- luvulla Intiassa. Siinä sivutaan myös hanketta Burman valloittamiseksi. Yleensäkin kirjassa käsitellään aika laajasti brittiläisten hankkeita Intian lähivaltioita koskien. Tätä taustaa vasten oli kiva kuulla paikoista nykyisen Myanmarin valtiossa. Paljon terveisiä teille täältä Turusta!
Terveisin Marja
TykkääLiked by 1 henkilö