ITALIAN CAMPANIAA AMALFIN RANNIKOLTA VESUVIUKSELLE VIA CAPRI

Blogin takana    SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ 
Kesän 2022 roadtripin edelliset postaukset:
ITALIAN ITÄPUOLTA MARCHESTA APULIAAN JA BASILICATAAN /
KOILLIS-ITALIAN ROADTRIP FRIULISTA SAN MARINOON /

ITÄVALTAA WACHAUSTA GRAZIIN KESÄN ROADTRIPILLÄ /
TŠEKIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA 2011 & 2022 /
ROADTRIP ETELÄÄN VIA KAUNAS /
Matkan Italian kuvia: ITALIA 2022 /
Kuvia 146 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA /
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT /
SNmatkakuvaajan biografia:
OBJEKTIIVISSA MAAILMA / SNmatkakuvaaja

Kesän 2022 roadtrip Italiassa siirtyi idästä länteen, kun ajoimme maan poikki Materasta Amalfinrannikolle Sorrenton niemimaalla.

Amalfin rannikkoa Sorrentoon

Amalfin rannikko (Costiera Amalfitana) Sorrenton niemimaalla Salernonlahden pohjoisrannalla on suosittu matkailukohde. Vuonna 1997 tämä lähes 50 kilometriä pitkä rannikko Vietri sul Maresta Positanoon liitettiin kulttuurimaisemana osaksi UNESCOn maailmanperintöluetteloa esimerkkinä Välimeren maisemasta, joka perustelujen mukaan ilmentää kulttuurin ja luonnon arvoja sekä historiallista kehitystä. (Wikipedia)

Amalfin rannikko alkaa Vietri sul Maresta.

Ajelimme Amalfin rannikkoa viimeksi vuonna 1989. Niistä ajoista liikenne oli moninkertaistunut ja idylliset kylät olivat nyt hellekautena täynnä kansaa. Ongelmallista oli, että autolle ei löytynyt parkkitilaa mistään. Oli siis pakko käyttää laittomia pysähdyksiä kuvaustauoille Vietri sul Maressa, Majorissa, Minorissa ja Atranissa. Amalfia kiertelimme vähän enemmän, mutta pysäköinnit sielläkin olivat vähintään kyseenalaisia, mikä ei kuitenkaan näyttänyt paikallisia haittaavan. Periaatteittemme vastaisesti jouduimme kiertämään kaupunkia autolla, kun sitä ei uskaltanut jättää mihinkään kovin pitkäksi aikaa (ei niinkään virkavallan vuoksi, vaan muiden autojen esteettömän kulun turvaamiseksi).

Majorin rantapuisto.

Rannikon pääpaikka Amalfi on historiallisesti merkittävä kaupunki. Se oli vuosina 839–1200 Amalfin rannikkotasavallan pääkaupunki ja merkittävä kauppamahti Välimerellä. Nykyisin Amalfi on rannikon turistikeskus.

Rannikon pääkaupunki Amalfi.

Amalfin rannikolla on useita näköalapaikkoja, joissa voi pysähtyä kuvaamaan, jos vain parkkitilaa löytyy. Usein piti kuitenkin käyttää italialaisten suosimaa tuplaparkkia, kunhan ei poistunut auton näköetäisyydeltä. Amalfin jälkeen pysähdyimme kuvaustauolle Conca dei Marinissa, josta on näkymä Concanniemelle torneineen. Samalta paikalta pääsee myös Smaragdiluolalle (Grotta dello Smeraldo), joka on Caprin Sinisen luolan kaltainen suosikkikohde. Emme kuitenkaan täällä laskeutuneet luolaan. Pidimme kuvaustauon myös Marina di Praiassa, jonka vuonomaisema kuuluu rannikon kuvatuimpiin.

Conca dei Marinin Capo di Conca.
Marina di Praia ja yksi rannikon monista puolustustorneista.

Positanon kaupunki on Amalfin veroinen turistikeskus. Se oli aikoinaan Amalfin tasavallan satama. Täälläkin jouduimme parkkipulan vuoksi etsimään uusia kuvakulmia autolla.

UNESCOn suojelema Amalfin rannikko päättyy Positanoon.

Amalfin rannikon maailmanperintöalue päättyy Positanoon ja pian tie kääntyy sisämaahan johtaen vastarannalla sijaitsevaan Sorrentoon. Roomalaiset perustivat kaupungin etruskien maille, mutta oli se maailmankartalla jo ennen sitäkin. Kreikkalaisen mytologian mukaan siellä asustivat laulullaan miehiä viettelevät seireenit. Vuosina 840-1137 Sorrento oli oma herttuakuntansa.

Sorrento Napolinlahden rannalla.

Sorrentosta on laivayhteys Caprin saarelle, joka olikin seuraavan päivän ohjelmassamme. Ajoimme kahdeksi yöksi keskustan tuntumassa olevalle Camping International Nube d’Argentolle. Illansuussa kävelimme keskustaan tutustumaan sen tarjontaan ja selvittämään seuraavan päivän laivayhteyttä Caprille.

Sorrenton keskusaukio Piazza Tasso.
Sorrenton vanhaa kaupunkia.

Päivä Caprilla

Sorrenton satamaa.
Napolinlahtea Caprin edustalla.

Laivamatka Sorrentosta Caprille kesti noin 40 minuuttia. Caprin satama (Marina Grande) on saaren turistirysä. Tarjolla on kaikkea, mitä kukaan ei tarvitse, mutta kaikki ostavat. Hittituote on Caprin kello, jolle on oma tuotanto- ja levitysorganisatio. Ja kyllä, itsekin tuli sellainen hankittua, vaikka jo vuosia matkojen ostoslistamme ovat olleet varsin lyhyitä. Caprin kellon tarina juontaa köyhään paimenpoikaan ja hänelle ilmestyneeseen Pyhään Mikaeliin, joka antoi pojalle onnenkellon. Myyntimenestys kelloista tuli toisen maailmansodan aikaan, kun liittoutuneiden sotilaat ostivat niitä omiksi onnenkoruikseen.

Caprin Marina Grande.
Caprin kelloja joka lähtöön.

Ennen tutustumista Caprin samannimiseen kaupunkiin ostimme liput Sinisen luolan (Grotta Azurra) retkelle. Ihmisiä lippuineen palloili satama-alueella ilman mitään ohjausta. Kun kysyimme mistä on kyse, vastattiin, että laivojen kanssa on ongelmia. Sen tosin olimme jo huomanneet itsekin. Luolan suulla ongelmat jatkuivat, siellä oli useita laivoja, eikä mitään ohjausta luolaan menossa. Lopulta sentään pääsimme mekin lyhyelle luolavisiitille pienestä aukosta lähes veneen lattialla maaten. Retken parasta antia oli soutajien upea laulu luolassa. Muuten koko luolaretki ei mielestämme ollut hintansa väärtti ja vei liikaa Caprin ajastamme.

Sinisen luolan ruuhkaa…
…ja lumoa.

Satamaan palattuamme seurasimme kaupungin keskustaan (Citta di Capri) johtavia nuolia. Ensin tuli portaat, sitten ylös nouseva polku ja taas portaat jne, mutta kaupunkia ei vaan tahtonut tulla. Kaupungin etäisyys satamasta ja reitin jyrkkyys yllättivät. Jos sen olisimme tienneet, olisimme käyttäneet funikulaaria myös ylösnousussa, nyt vain alas laskeutumisessa. Tosin näkymät ylöskiivetessä olivat osin upeat.

Kävelyreitti Marina Grandesta Caprin kaupunkiin on jyrkkää ylämäkeä.

Caprin kaupungin keskus on Piazza Umberto Primo, joka on ollut kaupungin keskustana ja kohtaamispaikkana jo Rooman ajoista lähtien. Sen tunnetuin maamerkki on kellotorni, joka usein esiintyy myös koko Caprin saaren tunnuksena. Alas laskeuduttuamme ei enää ollut paljoa aikaa laivan lähtöön takaisin Sorrentoon.

Città di Caprin pääaukio Piazza Umberto Primo ja sen kellotorni.
Keskusaukiolta avautuva näkymä satamaan ja Napolinlahdelle.
Hellepäivän oluet yläkaupungissa ja satamassa.

Hienon päivän päätteeksi oli leirintäalueella ilotulitus, jonka syytä emme saaneet selville. Seuraavana aamuna hyvästelimme Sorrenton ja sen niemimaan.

Hyvästit Sorrentolle ja koko niemimaalle, illalla ilotulitus…
…ja aamulla hyvän matkan toivotus leirintäalueen respasta.

Pompeijin ja Herculaneumin kautta Vesuviuksen rinteelle

Sorrentosta Pompeijiin on 40 kilometriä eikä niemimaan pohjoisrannalla ole paljoakaan kuvattavaa, joten ehdimme vielä tutustumaan Vesuviuksen aikoinaan tuhoaman Pompeijin raunioihin. Pompeijin Camping Zeus sijaitsee kävelyetäisyydellä arkeologisen alueen sisäänkäynnistä, joten autolle ei tarvinnut etsiä muuta parkkia. Sunnuntaina alueelle oli vapaa pääsy, muttei siellä hellepäivänä mitään suurta ryysistä ollut.

Pompeijin arkeologisen alueen pääsisäänkäynti kulkee Meriportin (Porta Marina) kautta.

Pompeiji (lat. Pompeii) oli roomalainen kaupunki nykyisen Pompein kaupungin alueella. Se hautautui tuhkaan Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Samalla tuhoutuivat myös Herculaneumin, Stabiaen, Oplontisin ja Boscorealen kaupungit. Pompeiji on ollut laajojen arkeologisten tutkimusten kohteena vuodesta 1748 lähtien ja on siksi parhaiten tunnettu antiikin maaseutukaupunki. Suuri osa kaupungista on kuitenkin yhä tutkimatta. Kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään usein. Pompeiji on ollut UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1997 alkaen. Pompeijin arkeologisten kaivausten alue käsittää kaiken kaikkiaan 66 hehtaaria, josta noin 45 hehtaaria on kaivettu esiin. Suurin osa katujen ja talojen nimistä on keksitty kaivausten aikana tai jälkeenpäin (Wikipedia). Vesuvius purkautui jo vuonna 62, ja osa sen tuhoista oli vielä korjaamatta, kun tapahtui vuoden 79 tuhoisampi tulivuorenpurkaus.

Pompeijin mielenkiintoisimmat kohteet Meriportin ja Forumin välillä ovat Basilika…
ja Apollon temppeli.

Pompeijin alue on siis laaja, joten kaikkialle ei yhdessä päivässä ehdi. Kävimme siellä jo kesän 1989 automatkallamme, joten valitsimme nyt lähinnä eri kohteita kuin silloin. Porta Marinalta alkava Via Marina vie Pompeijin pääaukiolle Foro di Pompeille eli Forumille. Sieltä kadut johtivat eri kohteille.

Forumilla olivat kaupungin hallintorakennukset, Basilika, jota käytettiin oikeuden- ja kaupankäyntiin, Apollon temppeli, Jupiterin temppeli ja kauppahalli Macellum. Alueen ikoninen kuvakulma Apollon patsaalle ja temppelin raunioille takanaan Vesuvius on tämänkin postauksen otsikkokuvana.

Forumia hallitsee Vesuviuksen jylhä siluetti Jupiterin temppelin takaa.

1989 Eka käynnillämme  suuntasimme Forumilta pohjoiseen Ison ja Pienen suihkulähteen talon kautta Vettiusten talolle, joka on ilmeisesti Pompeijin taloista eniten vierailtu. Sen omisti kaksi äkkirikastunutta entistä orjaa, jotka halusivat rikkautensa näkyvän myös muille. Vettiuksen talo on tunnettu ennen kaikkea hyvin säilyneistä freskoistaan.

Ison ja Pienen suihkulähteen talon suihkulähteet 1989.
Vettiusten talon peristyyli (pylväikköpuutarha) 1989.
Nuori Herkules kuristaa käärmeitä Vettiusten talon freskossa 1989.
Parfyymin valmistusta kuvaava fresko Vettiusten talossa 1989.

Vettiusten talolta palasimme pääkadulle, joka Forumilta kaupungin muurille ja Porta di Sarnolle jatkuu Runsauden katuna (Via dell’ Abbondanza). Sen varrella on monia mielenkiintoisia taloja, kylpylöitä ja myös säilyneitä vaalimainoksia. Poikkesimme pääkadun eteläpuoleisen teatterialueen Suurelle teatterille (kuva), josta jatkoimme vanhimmalle tunnetulle roomalaisamfiteatterille. Ceiin talon puutarhassa on hieno saalistusaiheinen seinäfresko. Amfiteatterilta ja Suurelta palestralta (urheilukenttä) palatessa poikkesimme vielä Asellinan kylpylässä (kuva), joka oli Pompeijin parhaiten varustettuja kylpylöitä, jossa oli tarjolla myös majoitusta. Se on saattanut toimia myös bordellina.

Ceiin talon saalistusfresko 1989.
Pompeijin amfiteatteri 1989.
Vaalimainoksia Runsauden kadulla 1989.
Pompeijin kävelyreittimme 1989 ja 2022.

2022 Viime kesänä suuntasimme Runsauden katua Pompeijin vanhimmalle kylpylälle Terme Stabianelle, joka on neljänneltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Korttelin päässä kylpylältä oli kaupungin virallinen bordelli Lupanare di Pompei. Sen tarjonnan pystyi lukutaidotonkin lukemaan seinäfreskoista.

Suojatie Runsauden kadulla.
Terme Stabiane.
Pyhäpäivän pisin jono johti bordelliin.
Bordellin tarjontaa.

Sieltä jatkoimme etelään Kolmikulmaiselle aukiolle (Foro Triangolare), jonka naapurissa ovat teatterialueen Iso ja Pieni teatteri. Nyt kävimme Pienellä teatterilla eli Odeionilla.

Pieni teatteri eli Odeion.

Porta di Stabialta Porta Vesuviukselle johtavalta poikittaiselta pääkadulta Via Stabianalta käännyimme Vicolo del Menandrolle, joka nimensä mukaisesti johtaa Menandronin talolle. Se on yksi Pompeijin mahtavimmista ja parhaiten säilyneistä yksityiskodeista, jossa on upea peristyyli (pylväikköpuutarha) ja caldariumin (kuumien kylpyjen huoneen) mosaiikkilattia. Talo on saanut nimensä siellä sijaitsevasta kreikkalaista komediakirjailija Menanderia esittävästä freskosta.

Porta di Stabialta alkava (tai päättyvä) Via Stabiana.
Menandronin talon peristyyli.
Talo on saanut nimensä kreikkalaiskirjailija Menandronia esittävästä freskosta.

Viimeinen tutustumiskohteemme oli Porta Marinan ja kaupunginmuurien ulkopuolella sijaitseva Terme Suburbane, julkisessa omistuksessa ollut esikaupunkikylpylä.

Terme Suburbane Meriportin ulkopuolella.

Pompeijista ajoimme seuraavana päivänä toisen Vesuviuksen uhriksi joutuneen kaupungin, Herculaneumin raunioille. Ercolanon kaupungin keskustassa sijaitsevalla arkeologisella alueella on tehty kaivauksia vuodesta 1738 lähtien. Kaupunkia peittävän laavakiven kovuus tekee Herculaneumin kaivaukset vaikeammiksi kuin läheisen Pompeijin, joka peittyi vain tuhkaan ja pikkukiviin. Vasta kolmasosa kaupunkialueesta on kaivettu esiin ja esimerkiksi teatteriin ja forumille pääsee vain tunneleita pitkin. Herculaneumista on jäljellä poikkeuksellisen hyvin säilyneitä muinaisjäännöksiä. Siellä on suoritettu kaivauksia muun muassa Papyrusten huvilassa, josta on löydetty huomattava kirjasto täynnä antiikin aikaisia papyrusrullia (Herculaneumin papyrukset). Arkeologinen alue kuuluu nykyään UNESCOn maailmanperintöluetteloon yhdessä Pompeijin ja Torre Annunziatan kanssa.

Herculaneumin rauniot ovat Ercolanon kaupungin keskustassa.
Ensinäkymä Herculaneumin raunioille.

Herculaneum oli Pompeijia pienempi, mutta rikkaampi kaupunki, sillä se oli roomalaisen eliitin suosima merenrantakohde. Herculaneumin raunioiden kiertäminen onnistui selvästi Pompeijia lyhyemmässä ajassa. Asutusta ympäröivät yli kahden metrin paksuiset muurit, joiden sisällä ruutukaava jakaa kaupungin kortteleihin. Täällä, kuten Pompeijissakin, on runsaasti kylpylöitä ja rikkaiden taloja, joita koristavat värikkäät seinäfreskot.

Varakkaiden terassi Area Sacra kaupungin länsilaidalla.

Keskuskylpylä Terme Centrali.
Teolefosin reliefin talo on saanut nimensä Herakleen pojan elämästä kertovasta reliefistä.
Augustalesin collegen freskoja. College oli Augustuksen palvonnan uskonnollinen keskus.
Kahden atriumin talon pihapiiriä.

Kahden Vesuviuksen tuhoaman kaupungin jälkeen ajoimme itse syyllisen eli Vesuviuksen rinnettä niin ylös kuin autolla pääsi. Emme kuitenkaan lähteneet kraatterivaellukselle vaan jatkoimme pohjoiseen aluerajan yli Latiumiin eli Lazioon.

Vesuviuksen rinnettä nouseva tie. Tulivuoren ja meren välissä Torre del Grecon kaupunki.
Vesuviuksen rinteen ylimmän parkin ruuduissa oli iltapäiväviideltä lievästi sanottuna väljää.

Napoli jäi päivittämättä

Campanian pääkaupunki Napoli on miljoonalla (esikaupunkeineen 3,7 miljoonalla) asukkaallaan Italian kolmanneksi suurin kaupunki. Ikääkin sillä on jo 2500 vuotta, sillä sen perustivat kreikkalaisen Kymen siirtokunnan asukkaat 470 vuotta ennen ajanlaskumme alkua uudeksi kaupungiksi eli Neapolisiksi. Rooman tasavallan aikaan se oli yksi sen tärkeimmistä kaupungeista ja myöhemmin Napolin kuningaskunnan pääkaupunki. Kaupungilla on ollut suuri vaikutus eurooppalaiseen taiteeseen ja arkkitehtuuriin.

Napolin historiallinen keskusta Centro Storico on kuulunut UNESCOn maailmanperintölistalle vuodesta 1995. Monet tärkeimmistä nähtävyyksistä ovat historiallisen keskustan läpi kulkevan Spaccanapolin varrella.

Napolin Piazza Dante 1989.

Napolia Giardini del Molosigliolta (puisto) Castel Sant’Elmolle 1989.
Napolin Spaccanapolia 1989.
Napolin vanhin linna Castel dell’Ovo 1989.

Tutustuimme kaupunkiin kesän 1989 automatkallamme ja sen päivittäminen oli myös kesän 2022 ohjelmassa. Majapaikastamme Pompeijin leirintäalueelta on Napoliin hyvät junayhteydet, mutta päiväkausia jatkuneet yli 30 celsiuksen helteet veivät innon kaupunkiretkeltä. Onneksi Napoli on kuitenkin melko hyvien lentoyhteyksien päässä koti-Suomesta, joten päivitys toivottavasti toteutuu sitä kautta.

400 kilometriä neljässä päivässä Basilicatan Materasta Campanian kohteiden kautta Latiumin Marina di Minturnoon sisältää myös autottoman Caprin päivän.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA 146 (enemmän tai vähemmän itsenäisestä) MAASTA
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Kuvasivu / kuvia maista ja matkoilta
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/  
SAKUVA-BLOGI - OBJEKTIIVISSA MAAILMA - aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
SNmatkakuvaaja  –  blogipostauksia vuodesta 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
https://sakuva.wordpress.com/about/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista
https://sakuvat.blogspot.com/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/

SNmatkakuvaaja Facebookissa:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva Twitterissä:
https://twitter.com/sakuva
sakuvat Instagramissa:
https://www.instagram.com/sakuvat/
sakuvat Pinterestissä:
https://fi.pinterest.com/sakuvat/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772

2 kommenttia artikkeliin ”ITALIAN CAMPANIAA AMALFIN RANNIKOLTA VESUVIUKSELLE VIA CAPRI

    1. Kiitos kommentistasi. Amalfin rannikko on kyllä upea ajettava, mutta kesähelteellä liian ruuhkainen. Pompeiji ja Herculaneum taas olivat helteellä normaalia väljemmät. Ehdottoman suositeltavia käyntikohteita nekin.

      Tykkää

Jätä kommentti