MONACO JA ANTIBES – NIZZASTA ITÄÄN JA LÄNTEEN

NIZZA & CÔTE D’AZUR 2023 osa 3
Blogin takana    SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani


KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / 
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
Edelliset postaukset:
RANSKAN SINISEN RANNIKON PÄÄKAUPUNKI NICE ELI NIZZA /
NIZZAN KULTTUURIA CIMIEZ´N TAIDEMUSEOISTA ENKELTENLAHDELLE /
Matkan kuvatMONACO 2023 / RANSKA 2023 /
Aiempia Monacon kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / MONACO /

Aiempia Ranskan kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / RANSKA /
Kuvia 147 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA /
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT /
SNmatkakuvaajan biografia:
SNmatkakuvaaja / SNmatkakuvaaja 2000

Syksyn 2023 Nizzan matkallamme teimme kolme junamatkaa Côte d’Azurin rannikkoa itään ja länteen. Kaksi niistä suuntautui Monacon ruhtinaskuntaan ja yksi Antibesiin, jonka tärkein vetonaula on Pablo Picasson museo.

Antibesin pääkohteemme oli Picasso-museo, joka sijaitsee keskiaikaisessa Grimaldin linnassa.

Monacon ruhtinaskuntaa 40 vuotta sitten

Ranskan Côte d’Azurin rannikolla sijaitseva Monacon ruhtinaskunta on pinta-alaltaan Vatikaanin jälkeen maailman toiseksi pienin valtio. Asukasmäärän suhteen se on kuitenkin maailman tiheimmin asuttu maa. Grimaldien suku nousi Monacossa valtaan vuonna 1297 ja on hallinnut ruhtinaskuntaa siitä lähtien. Monaco on ollut lähes koko historiansa ajan Ranskan liittolainen, välillä myös suoraan Ranskan hallinnassa. Monacon elintaso on nykyään maailman korkeimpia. Talouden pohjana ovat matkailu sekä pankki-, finanssi- ja kiinteistöalat. Valtionpäämies on ruhtinas, jolla on edelleen huomattavasti valtaa. (Wikipedia)

Olemme käyneet Monacossa automatkoillamme kolmena kesänä, ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten. Kesän 1983 ensimmäinen VW Kleinbus -matkamme kulki puolen silloisen Euroopan maan kautta. Monacoon tulimme Italian Rivieralta illan jo pimetessä. Pikkumaassa ei tiettävästi ollut leirintäalueita, joten pysäköimme Monte Carlossa kadunvarteen lähelle kasinoa. Aamulla heräsimme, kun poliisit koputtelivat auton ikkunaan. Ei ollut kuulemma sallittu yöpymispaikka. Ajoimme Eksoottiselle puutarhalle ja sieltä vanhaan kaupunkiin (Monaco-Ville), josta jatkoimme Nizzaan. Seuraavat Monacossa käyntimme olivat vuosina 1997 ja 2016.

Monte Carlon kasino iltavalaistuksessa…

…ja Eksoottinen puutarha kesällä 1983.
Vuonna 1997 vietettiin Monacossa Grimaldien dynastian 700-vuotisjuhlaa.

Uutta Monacoa

Nyt (syyskuussa 2023) tulimme siis Monacoon eka kerran junalla. Gare de Monacon asema sijaitsee Ravin de Sainte-Dévoten historiallisella alueella, jonka merkittävin rakennus on Chapelle Sainte Dévote. Alueelle ja kappelille nimen antanut, vuonna 283 syntynyt Pyhä Devote on Korsikan ja Monacon suojeluspyhimys, jonka legenda löytyy lähes kaikista Monacon kirkoista.

Italialaisen kuvanveistäjän Sauro Cavallinin veistos ’Fraternita’ Monacon rautatieaseman edustalla. Teos on Monacon italialaisten lahja ruhtinas Rainierille hänen hallituskautensa 50-vuotispäivänä vuonna 1999.
Pyhän Dévoten kappeli ja patsas (Cyril de La Patellière 1997) kappelin edustalla.

Kävelimme La Condaminen piiriin kuuluvalle Port Herculesin satama-alueelle. Ranta oli kuitenkin suljettu lähestyvän Monaco Yacht Shown vuoksi.

Huvivenetapahtumaan valmistautuvaa  La Condaminen Port Herculea.

Suuntasimme suljetun satama-alueen vieressä sijaitsevalle Monacon automuseolle (La Collection Automobiles de S.A.S. le Prince de Monaco), jossa emme olleet aiemmin käyneet. Museon perustana on ruhtinas Rainierin yksityiskokoelma, jonka hänen poikana ruhtinas Albert järjesteli uudelleen vuonna 2012.
Kokoelmassa on autoja yli sadan vuoden ajalta.

Kokoelmassa on Rainier III:n keräämiä jopa yli satavuotiaita ajopelejä ja ruhtinasperheen käytössä olleita ylellisiä limusiineja sekä muutama arkisempikin kulkuväline. Monet autot liittyvät Monacon ruhtinattareksi päätyneen näyttelijä Grace Kellyn elämään.

Albert I:lle (1848-1922) kuuluneita hippomobiileja (1865-1885), jotka vielä vaativat eteensä hevosia.

Elokuvassa Varkaitten paratiisi Grace Kelly ja Cary Grant ajelivat Monacossa Sumbeam Alpine MK1:llä. Filmissä esiintynyt auto on jo tuhoutunut, mutta museossa on sen tarkka jäljennös.

Tällä Chrysler Imperialilla Rainier oli Grace Kellyä vastassa tämän tullessa laivalla New Yorkista Monacoon.
Yllättävä tieto oli, että yksi Rainierin suosikkiautoista oli Citroën 2 CV. Sillä hän ajeli Afrikassa 1950-luvulla. Museossa oleva Rätti-Sitikka ei kuitenkaan ole sama auto. Vierelleen se on saanut Citroënin silloisen lippulaivan 15 Sixin.

Monacossa on ajettu Monte Carlon rallia vuodesta 1911 ja Monacon Grand Prix´tä vuodesta 1929 alkaen. Kokoelmassa on molempiin kilpailuihin sekä Paris-Dakar-ralliin osallistuneita kilpa-autoja. Wikipedian mukaan suomalaisiin liittyviä autoja museossa ovat Kimi Räikkösen ajama McLaren MP4-19 vuodelta 2004, sekä Ari Vatasen ja Terry Harrymanin MM-rallia vuonna 1985 ajama Peugeot 205 turbo 16. Räikkösen autoa emme siellä kuitenkaan nähneet.

Ari Vatasen ja Terry Harrymanin Peugeot.

Automuseolta kävelimme Monte Carlon kasinolle, jonka edusta kuhisi sisään jonottavia turisteja. Emme kuitenkaan olleet pelipäällä, muttemme myöskään ehtisi enää aukioloaikaan palatsille, joten palasimme asemalle ja Nizzaan.

Kasinoa ihmetteleviä turisteja.

Rolls Roycekaan ei houkutellut meitä pelaamaan.

Ruhtinaskunnan vanhakaupunki Monaco-Ville

Monacoon palasimme parin päivän kuluttua. Nyt kohteenamme oli vanha kaupunki eli Monaco-Ville. Kävelymatkaa asemalta Ruhtinaanpalatsille (Le Palais Princier de Monaco) on 1,3 kilometriä. Suurin osa matkasta on kaupunkikävelyä Place d’Armesille, josta alkaa varsinainen, noin 400 metrin kiipeäminen Rampe de la Majoria Monacon kalliolle. Ylöspäin mennessä maisematkin paranevat.

Place d’Armes ennen Monacon kalliolle kiipeämistä.
Panoraamaa Rampe de la Majorilta La Condamineen…

…ja sen satamaan Port Herculelle.

Palatsialueella lukuisat liehuvat liput kertoivat juhlavuodesta. Nykyisen ruhtinaan isän, ruhtinas Rainierin syntymästä oli kulunut sata vuotta. Sade hieman haittasi alueeseen tutustumista, mutta pahimmat kuurot sattuivat linnakierroksemme aikaan.

Palatsinaukiolla liput liehuivat satavuotiaalle Rainierille.

Ruhtinaanpalatsi.

Monacon ruhtinaanpalatsi rakennettiin vuonna 1191 genovalaiseksi linnoitukseksi. 1200-luvun lopusta lähtien se on ollut Grimaldi-suvun linnoitus ja koti. Grimaldit hallitsivat aluetta ensin feodaaliherroina ja 1600-luvulta lähtien suvereeneina ruhtinaina. Palatsi on sekoitus eri arkkitehtonisia tyylejä. Pääjulkisivu edustaa eri aikakausien renessanssia. Palatsin salit on entisöity 1700-luvun tyyliin. Tärkein niistä on valtaistuinsali, jonka empire-tyylinen valtaistuin on sijoitettu korokkeelle punaisen silkkikatoksen alle. Lattiat ovat Carraran marmoria. Kaikki valtiolliset seremoniat on pidetty tässä salissa 1500-luvulta lähtien.

Palatsin sisäpihaa.
Palatsin tärkein sali on Valtaistuinsali.

Sinisen salin keskellä on yhdysvaltalaisen Ralph Wolfe Cowanin kiiltokuvamaalaus Gracesta ja Rainierista perheineen vuodelta 1981. Oikealla ranskalaisen François Albert Stiémartin maalaus Ranskan puolalaissyntyisestä kuningatar Marie Leszczyńskasta vuodelta 1726.

Ruhtinaanpalatsissa oli näyttely Pablo Picasso & Antiquity. Picasso oli koko luomisuransa ajan kiinnostunut myös Antiikin Kreikasta ja Roomasta. Häntä kiinnostivat aikakauden tyylit ja aiheet, mytologiset hahmot ja klassiset yhdistelmät. Näyttely on osa kansainvälistä Picasso Celebration 1973-2023 -yhteistyötä liittyen Picasson kuoleman 50-vuotispäivään.

Picasson Uimarit (1920-21) ja Nainen (1949) Ruhtinaanpalatsin näyttelyssä.

Kävelimme vanhan kaupungin katuja Monacon Pyhän Nikolauksen katedraalille (Cathédrale de Monaco), jonne Grimalditkin on haudattu. Sen paikalla on ollut kirkko jo 1200-luvulta lähtien, mutta nykyinen La Turbien valkoisesta kivestä rakennettu katedraali valmistui vuonna 1875. Alttari on tehty Carraran marmorista.

Ruhtinaanpalatsilta alkava Rue Comte Félix Gastaldi.

Katedraalille johtava Rue de l’Eglise, ensin kuitenkin Croque Monsieur´t Bar le San Remossa.
Cathédrale de Monaco.

Yleensä turistit etsivät katedraalista Grace Kellyn (ruhtinatar Gracen) ja ruhtinas Rainier III:n haudat. Niiden löytämisessä ei ongelmia ollutkaan, sillä kukkameri johdatti hautojen luo.

Grace Kellyn hauta.

Monacon kallion etelärinteessä on Saint-Martinin puutarha (Jardins Saint-Martin). Rauhallisessa puistossa on eksoottisia kasveja ja runsaasti veistoksia. Sieltä on myös hyvä näköala Fontvieilleen ja sen satamaan. Mereltä vallattu Fontvieille on uusin Monacon piireistä. Sen suunnittelu aloitettiin vuonna 1966 ja uuden alueen kulmakivi laskettiin vuonna 1981. Monacon merimuseolle (Musée océanographique de Monaco) emme enää ehtineet, joten jatkoimme takaisin rautatieasemalle samaa reittiä kuin tullessa.

Jardins Saint-Martin…

…ja näkymää sieltä Fontvieilleen.

Antibesiin houkutteli Picasso

Antibes on vanha kauppa-, sotilas- ja hallintokaupunki Côte d’Azurin rannikolla runsaat 20 kilometriä Nizzasta lounaaseen. Antibes perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana 500-luvulla eaa. nimellä Antipolis. Linnoituskaupunkia Antibesista alettiin rakentaa 1500-luvulla. Kaupungin muurien purkaminen alkoi 1800-luvulla samaan aikaan kun kaupungin asukasluku kasvoi ja kaupunki laajeni sisämaahan ja Cap d’Antibesiin päin, josta tuli varakkaiden eurooppalaisten, muun muassa venäläisten suuriruhtinaiden, kesälinnojen kohde. Vuonna 1882 perustettiin Juan-les-Pinsin kylpyläalue, josta on tullut myöhemmin keskeinen matkailun ja yöelämän alue. Nykyään useat viihdemaailman tähdet viihtyvät Antibesissa ja monella on siellä toinen koti.

Antibesin rautatieasema.

Matkailijoita nykyiseen lomakaupunkiin vetävät mm. kaupungin edustalla sijaitseva Fort-Carré -linnoitus ja Château Grimaldissa oleva Picasso-museo. Nähtävyys ja kokemus on myös Antibesin tori, jolla viikonpäivästä riippuen myydään seudun tuoreita herkkuja tai käsityöläisten tuotteita. Antibesin vanhakaupunki kukkaistutuksineen on viehättävä ja sen rannalla on Port Vaubanin suuri satama.

Fort-Carré, jonne aikamme ei tällä kertaa riittänyt.

Kävelimme rautatieasemalta keskeisen Place Nationalin ja vanhan kaupungin läpi torille (Marché provençal), jolla nyt olivat vuorossa mm. hedelmät ja vihannekset. Kun alkuiltapäivästä palasimme paikalle, oli menossa torin siivous ja alueen valtasivat vähitellen ravintola- ja kahvilapöydät.

Place National.

Marché provençalin vihannestarjontaa.

Aamupäivän torielämää.

Iltapäivällä museon jälkeen palasimme paikalle, jossa lakaisuautot siivosivat torijälkiä ja kahvilat levittivät pöytiään.

Varsinainen kohteemme oli kuitenkin Grimaldin linnassa sijaitseva Picasso-museo. Château Grimaldi rakennettiin alun perin 1400-luvun lopulla kaupungin feodaaliherrojen Marc ja Luc Grimaldin, kuuluisan Grimaldi-dynastian jälkeläisten, asuinpaikaksi ja se on kantanut heidän nimeään siitä lähtien. Vuonna 1946 taiteilija Pablo Picasso asui linnassa kuusi kuukautta. Lähtiessään hän jätti teoksiaan sinne perustettuun Picasso-huoneeseen, jonne vähitellen hankittiin lisää hänen teoksiaan. Vuonna 1966 Grimaldin linnasta tuli virallisesti maailman ensimmäinen Picasso-museo.

Grimaldin linna on Picasso-museon koti.

Grimaldin linnan ja siellä puolivuotta asuneen Pablo Picasson tarina on seinällä poikkeuksellisesti yhden kielen sijaan myös englanniksi ja italiaksi.

Picasso itse lahjoitti museolle teoksia, yhteensä 23 maalausta ja 44 piirustusta, joista merkittävimmät ovat La Chèvre (kuva) ja La Joie de vivre. Picasson leski Jacqueline (Roque) testamenttasi monia Picasson teoksia museolle. Näihin kuului neljä maalausta, kymmenen piirustusta, kaksi keramiikkaa ja kuusi etsausta. Nämä ovat esillä Pablo Picasson kolmen paperiteoksen, kuudenkymmenen etsauksen ja kuuden maton lisäksi, jotka museo on kerännyt vuosina 1952-2001. Nykyään kokoelmassa on yhteensä 245 Picasson teosta ja myös muiden taiteilijoiden teoksia.

Pablo Picasson keramiikkataidetta ja maalauksia.

Elämisen ilo (La Joie de vivre) (1946).
Pablo Picasson Asetelma: pullo, meriantura ja kannu (Nature morte à la bouteille, à la sole et à l´aiguière) (1946)
Pablo Picasson Maljakko lehtineen ja kolme merisiiliä (Vase avec Feuillage et trois oursins) (1946) ja Valkoinen Fauni soittaa kaksoishuilua (Faune blanc jouant de la diaule) (1946)
Picasson keramiikkalautasia…
…ja kannuja.
Joan Mirón La Déesse de la mer (1968) ja Germaine Richierin La Vierge folle (1946) museon terassilla.

Picasso-museon jälkeen kävimme naapurissa sijaitsevassa Antibesin katedraalissa (Cathédrale Notre Dame de la Platea d’Antibes). Sen paikalla oli jo roomalaisaikaan Dianalle ja Minervalle omistettu temppeli. 400-luvulla niiden paikalle rakennettiin ensimmäinen kristillinen katedraali, joka tuhoutui merirosvojen hyökkäyksessä vuonna 1244. Pari vuotta myöhemmin rakennettu uusi katedraali tuhoutui Itävallan piirittäessä kaupunkia 1700-luvulla. Nykyinen katedraali rakennettiin pian sen jälkeen vuonna 1747.

Antibesin Notre Dame -katedraali.

Kävelimme rantapromenadi Amiral de Grassea uimarantojen ohi ja vaeltelimme vanhankaupungin idyllisiä kujia satamaan, josta Avenue de Verdunia ja Avenue de la Libérationia takaisin juna-asemalle.

Promenade Amiral de Grasse Grimaldin linnan ja Bernard Pagèsin Meren pylvään (La Colonne à La Mer ) välistä.
Rantapromenadin pastellisävyjä.
Plage de la Gravetten uimaranta.
Portail de l’Orme (Jalavan portti) on yksi Antibesin neljästä keskiaikaisesta portista.
Sataman portti.

Port Vauban.

Rannan suuntainen Boulevard d’Aguillon.

Paljon ehdimme nähdä ja kokea kahdeksassakin päivässä, mutta enemmän oli suunnitelmissa etenkin Côte d’Azurin rannikolla. Ehkä niitä saadaan sovitettua jonkun kesän automatkaan.

Vielä pari vanhempaa kuvaa Côte d’Azurin rannikolta, Cannesin Promenade de la Croisette…

…ja Èzen Eksoottinen puutarha (Le Jardin Exotique), molemmat kesältä 1989.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA 147 (enemmän tai vähemmän itsenäisestä) MAASTA: https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja:
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Sakuvasivusto - kuvia maista ja matkoilta:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ 
SAKUVAMATKOJA MAAILMALLA – aiempia matkakuvauksia:
https://sakuva.kuvat.fi/blog/ 
SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/https://sakuva.kuvat.fi/snmatkakuvaaja+2000/
SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015: 
https://sakuva.wordpress.com/
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
https://sakuva.wordpress.com/about/ 
OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista
https://sakuvat.blogspot.com/ 
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi): 
https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA: 
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä: 
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/ https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNmatkakuvaaja Facebookissa: 
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel 
@sakuva Twitterissä: 
https://twitter.com/sakuva
sakuvat Instagramissa: 
https://www.instagram.com/sakuvat/
sakuvat Pinterestissä: 
https://fi.pinterest.com/sakuvat/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä 
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa 
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa 
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa 
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi 
https://mtp.travel/users/13772

4 kommenttia artikkeliin ”MONACO JA ANTIBES – NIZZASTA ITÄÄN JA LÄNTEEN

    1. Kiitos kommentista. Monacossa saa hyvinkin kulumaan pari päivää. Pelkästään kapuaminen mäeltä toiselle vie aikaa mutta palkitsee vaivan. Merimuseo olisi mukava päästä vielä kokemaan.

      Tykkää

  1. Upeita kuvia sinulla tässä Monacon jutussa. Kaverini on autoharrastaja ja haaveilee pääsevänsä vielä joskus tuonne Monacon automuseolle. Olemme suunnitelleet, että lähdetään ehkä sinne viettämään yhteisiä pyöreitä vuosia, koska ollaan samana vuonna synnytty. Enpä tiennytkään, että siellä on Ari Vatasen Peugeot näytillä, hyvin näyttää auto säilyneen, huolto on pelannut hyvin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentistasi! Vaikka olemme muutaman kerran käyneet Monacossa, emme olleet aiemmin tutustuneet tähän automuseoon. Autot ovat jo itsessään mielenkiintoisia ja samalla museo heijastelee Monacon historiaa viimeisen sadan vuoden ajalta. Ruhtinaat ovat paitsi keränneet autoja myös itse osallistuneet autokilpailuihin. Ei siis ole ihme, että Monacossa tänä päivänä ajetaan sekä ralli- että formula-kisoja. Monacossa riittää nähtävää pidemmäksikin aikaa.

      Automuseolla on hyvät kotisivut, myös englanniksi: https://www.mtcc.mc/

      Tykkää

Jätä kommentti