KAZAKSTANIN JA KIRGISIAN KUVAT KANSIOSSA KAZAKSTAN & KIRGISIA 2015
MISTÄ MAISTA JUTTUJA JA KUVIA? / SAKUVAMAAT
Kazakstanin rikkaus on öljy- ja kaasuvarat, mikä näkyy ökyrakentamisenakin. Kirgisian rikkaus on sen luonto, joka säilyttää arvonsa parhaiten luonnon omilla ehdoilla.
Kahdeksassa päivässä ei kahta maata tutkita kovin tarkkaan, joten piti keskittyä vain tärkeimpiin kohteisiin. Näitä olivat Kazakstanin uusi ja vanha pääkaupunki sekä Kirgisian vuoristo ja Issyk-Kul -järvi mutta myös pääkaupunki Biškek.
Kazakstan ja Kirgisia liputtavat eri värein.
Kazakstaniin alettiin suunnitella uutta pääkaupunkia heti Neuvostoliiton purkamisen jälkeen. Paikaksi valittiin geopoliittisista syistä keskellä Keski-Aasian aroaluetta sijaitseva Aqmolan kaupunki, joka 1997 pääkaupungiksi tultuaan sai nimen Astana.
Astana Išimjoen rannalla. Vanha presidentin palatsi on muutettu Ensimmäisen presidentin museoksi.
Koko itsenäisyyden ajan presidenttinä olleen Nursultan Nazarbajevin kädenjälki näkyy futuristisessa pääkaupungissa, konkreettisimmin kaupungin keskipisteeksi rakennetun Bayterek-tornin ylimmällä tasolla. Siellä on hänen kullattu kädenjälkensä, johon kansalaiset saavat sovittaa omansa selvittääkseen onko heissä presidenttiainesta.
Astanan tunnus Bayterek-torni ja presidentin kullattu kädenjälki sen huipulla.
Vallan linnakkeet Bayterekin eri puolilla: presidentin palatsi ja kansallinen öljy- ja kaasujätti.
Fosterin Astana: pyramidi, teltta ja silmä.
Bayterekiltä lähtevät kunniakujat vallan huipulle; presidentin palatsille ja öljy- ja kaasujätti KazMunayGasin päälinnoitukselle. Näiden jälkeen molempiin suuntiin pääsee kuvakulmiin tunnettu brittiläinen arkkitehti Norman Foster. Presidentinpalatsin takana olevassa Presidentinpuistossa on hänen suunnittelemansa Rauhan ja sovinnon pyramidi. Toiseen suuntaan öljyjätin takana on niinikään Fosterin suunnittelema maailman suurimmaksi teltaksi nimetty Khan Shatyr -ostoskeskus. Uusin hänen kädenjälkensä on Nazerbajev Centeriin valmistunut Fosterin silmäksi nimetty kirjastorakennus.
Syyskuun puolivälissä maailman toiseksi kylmimmän pääkaupungin päivälämpötila oli siedettävät +16˚C.
Gulagin vankileirimuseo pysähdyttää.
Malinovkan kylässä, nykyisessä Akmolissa, kolmekymmentä kilometriä Astanasta länteen sijaitsi Stalinin ajan naisten vankila Gulag. Sen asukkaat olivat ”kansan vihollisten” vaimoja. Nyt siellä sijaitsee hyvin organisoitu muistomuseo, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Astanasta entiseen pääkaupunkiin Almatyyn meidät siirsi kansallinen lentoyhtiö Air Astana.
Astana ja Almaty eroavat selvästi toisistaan. Almaty, joka edelleen on Kazakstanin suurin kaupunki, on tyypillinen neuvostoajan metropoli, jonka katukuvassa näkyy sosialistisen realismin vaikutus. Neuvostoliiton aikana se tunnettiin Alma Atana.
Sotamuistomerkkien ja puukatedraalin Panfilovin puisto.
Almatyn suosituin puisto on Panfilovin puisto. Siellä on mahtavat muistomerkit ja ikuinen tuli niin Suuren isänmaallisen sodan kuin sisällissodankin sankareille ja uhreille. Sen laidalla on myös vuoden 1911 maanjäristyksestä selviytynyt Ylösnousemus- eli Zenkovin katedraali. Se on kokonaan (nauloja myöten) rakennettu puusta. Sen sanotaan olevan maailman toiseksi suurin puurakennus.
Tasavallan aukion pääkohteet; Itsenäisyyden monumentti ja presidentin kädenjälki sovitettavaksi.
Kaupungin paraatiaukio on Tasavallan aukio, jonka kokokohta on korkea Itsenäisyyden monumentti. Sen huipulla on kopio 2500 vuoden takaisesta Kultaisesta miehestä, joka seisoo siivekkään lumileopardin päällä. Aukiolla on myös presidentin kädenjälki, josko tästäkin kaupungista löytyisi presidenttiainesta.
Ensimmäisen presidentin puisto veti hääväkeä. Näkymä vuorille oli käymisen arvoinen.
Kaupungin uusin puisto on Ensimmäisen presidentin puisto, joka näytti olevan etenkin hääparien suosiossa. Niin Astanassa kuin Almatyssakin kaikki uudet julkiset projektit on nimetty maata koko itsenäisyyden ajan hallinneen presidentti Nursultan Nazerbajevin mukaan. Aika näyttää, ovatko hänen seuraajansa yhtä mieltä siitä, että maan vauraus on vain hänen ansiotaan.
Almatyn vuoristoa lentokentältä sekä Tsimbulak-vuori ja Medeo-luistinrata sen juurella.
Almaty tunnetaan maailmalla lähinnä talviurheilukeskuksena. Köysirata vie talvella laskettelijoita ja kesällä turisteja Tsimbulak-vuorelle. Kaapelivaunu ylittää myös kuuluisan Medeo-luistinradan.
Almatyn päätori Zelionyj Bazar (Vihreä basaari) ja omenanmyyntiä asemalaiturilla. Almatyn vanha nimikään ei pääse unohtumaan, siitä pitää huolen olutmerkki.
Hotellimme sijaitsi lähellä Almatyn päärautatieasemaa, joten illan kuvauskierros suuntautui sinne. Almaty on tärkeä asema, jonka kautta kulkee myös Trans-Siperian radan eteläisin haara. Asemalaiturilla omenanmyyjät jatkoivat työtään vielä illan pimettyäkin. Omena onkin Almatyn tunnustuote, kaupungin nimikin merkitsee omenan isoisää. Almatyn aluetta pidetään omenanviljelyn synnyinseutuna.
2000-luvulla Astanaan on rakennettu kaksi ja Almatyyn yksi moskeija, joiden kaikkien väitetään olevan Keski-Aasian suurin. Astanan Hazat Sultanin ja Nur-Astanan moskeijat sekä Almatyn Keskusmoskeija. (Kun kaikki on niin suurta, ei enää tiedetä mikä on suurinta)
Almatysta matka jatkui pikkubussilla itään Kazakstanin ja Kirgisian rajavuoriston Küngöy Ala-Toon pohjoispuolta. Tien kunto vaihteli kuluneesta vanhasta tiestä tuskalliseen tietyömaahan ja lopulta uuteen valtaväylään, jota kiinalaiset rakentavat Kiinasta Almatyyn.
Bajsentin uiguurikylä.
Lounastauko pidettiin Bajsentin uiguurikylässä. Uiguurit on turkinsukuinen kansa, joka elää Kiinassa ja Keski-Aasiassa. Maailman tietoisuuteen uiguurit ovat tulleet Kiinan taholta kokemansa vainon vuoksi. Kiina pitää heitä terroristeina ja Yhdysvallatkin on sulkenut uiguureja Guantanamon vankileirille Kuubassa.
Bajsentin uiguurit eivät vaikuttaneet kovin vaarallisilta. He olivat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja suhtautuivat myönteisesti myös valokuvaukseen.
Tšarynskin kanjoni ja Eko Park Jorty.
Tie huononi taas kun käännyimme Kiinaan johtavalta tieltä kohti Kirgisiaa. Päätieltä lähti 10 kilometrin surkeakuntoinen tie Tšarynskin kanjonille. Kävely kanjonissa mielikuvituksellisten kivimuodostelmien ympäröiminä Ekopuistoon oli kyllä vaivalloisen matkanteon arvoista.
Kanjonimaisemat jatkuivat vielä päästyämme päätielle. Maisemien vakiinnuttua pysähdyimme jurttakylän luona, jonka asukkaat myivät tuotteitaan tien varrella. Vielä ennen rajaa pysähdys Kegenin pikkukaupungissa tankkaukseen ja viimeisten Kazakstanin tengien kuluttamiseen. Vuoristomaisemat vain paranivat lähestyttäessä pientä raja-asemaa, joka on avoinna vain kesäaikaan.
Myymäläjurttia ja Küngöy Ala-Toon vuoristoa Kirgisian rajan tuntumassa.
Rajamuodollisuuksiin kului yhteensä tunnin verran. Hämärä alkoi vähitellen laskeutua kun matkamme jatkui kohti hotelliamme Karakolin kaupungissa.
Karakolin Pyhän kolminaisuuden katedraali ja Dungaanien moskeija.
Karakol on Kirgisian neljänneksi suurin kaupunki ja Yssyk-Kölin oblastin pääkaupunki. Sen tärkeimmät nähtävyydet ovat puinen ortodoksikatedraali ja kiinalaista alkuperää olevien dungaanien moskeija. Saavuimme paikalle rukoushetken aikaan, joten emme päässeet porttia lähemmäksi itse moskeijaa.
Dzhet-Oguzin rotkon Seitsemän härän ja Särkyneen sydämen kalliot. Kirgiisimies Dzhet-Oguzin kylässä.
Karakolin eteläpuolella on Dzhet-Oguzin rotko, joka on tunnettu punaisista kallioistaan, joista tunnetuimmat ovat (laaksolle nimensä antanut) Seitsemän härän kallio ja Särkyneen sydämen kallio. Dzhet-Oguzin kylässä pidetyn tauon jälkeen pikkubussimme kääntyi pienelle Viiden sillan tielle, joka mahtavien maisemien ja jurttaleirien kautta vei Svetov Dolinaan.
Nikolai Prževalskin muistomerkki ja museo Pristan Prehevalskissa.
Tältä matkamme eteläisimmältä kohdalta käännyimme takaisin pohjoiseen. Karakolissa nautitun lounaan jälkeen seuraava kohde oli Pristan Prehevalsk, jossa on tunnetun venäläisen maantieteilijä ja tutkimusmatkailija Nikolai Prževalskin museo, muistomerkki ja hauta. Hänen mukaansa on nimetty maailman ainoa aito villihevonen, przewalskinhevonen (aasianvillihevonen/mongolianvillihevonen), joka on nykyisin Mongolian kansallinen symboli.
Leonid Brežnevin metsästysmaja ja metsästyshaukat Grigorjevin solassa.
Tùpin pikkukaupungissa käännyimme tutulta tieltä länteen ja ajoimme Kirgisian turismin ykköskohteen, Issyk-Kul -järven pohjoisrannan suuntaisesti. Poikkesimme reitiltä Grigorjevin solaan, jossa on neuvostojohtaja Leonid Brežnevin vähän käytetty metsästysmaja. Siellä tapasimme myös karjapaimenia ja metsästäjiä metsästyshaukkoineen. Illan suussa saavuimme Cholpon-Ataan ja Issyk-Kul -järven rannalla sijaitsevaan hotelliimme.
Issyk-Kul -järvi Cholpon-Atassa ja leivän paistaja kaupungin torilla.
Seuraava päivä oli varattu Cholpon-Atalle ja Issyk-Kul -järvelle. Kävimme kaupungin torilla, katsomassa petroglyfejä (kalliomaalauksia) ja risteilimme järvellä. Iltapäivällä oli vuorossa kaupungin museo ja tunnetulle kirgiisikirjailija Tšingiz Aitmatoville (jonka kirjoja on käännetty suomeksikin) nimetty laaja Ruh Ordon kulttuurikeskusalue. Se on epämääräinen sekoitus Kirgisian historiaa ja kulttuuria, eri uskontojen paviljonkeja ja patsaita Afroditestä Victor Hugoon. Mielestäni sinne on ängetty liika erilaisia kohteita.
Cholpon-Atan kalliopiirroksia ja Ruh Ordon kulttuurikeskusalue oppaineen.
Viimeinen ajomatka suuntautui järven pohjoisrantaa kohti pääkaupunkia. Tälläkin osuudella oli kiinalaisten rakentamaa moottoritietä. Vuoristo- ja kylämaisemien jälkeen saavuttiin Tokmokin kaupungin laidalla sijaitsevalle Burana-tornille. Tämä vanha minareetti 800-luvulta on ainoa jäänne sogdien muinaisesta Balasagunin kaupungista. Kiipeäminen jyrkkiä ja ahtaita portaita ylös antoi hyvän panoraaman Tšujin laaksoon ja vuorille.
Burana-torni ja Tšujin laaksoa vuorille sen päältä.
Kirgisian pääkaupunki Biškek oli matkan viimeinen kohde. Se oli aikoinaan Silkkitien tärkeä taukopaikka. Ennen itsenäisyyttä sen nimi oli neuvostojohtajan mukaan Frunze. Biškekin keskusaukio on Ala-Too, jolla seisoo jättilipputanko tasavallan lippuineen. Sitä vartioivat Manas-eepoksen ratsastajapatsas ja sotilaat, joiden vahdinvaihto noudattaa viime aikoina tasavaltoihinkin levinnyttä kaavaa. Aukiolla on myös kansallismuseo ja sen kulmassa uusi Valkoinen talo, joka on hallituksen ja presidentin käytössä. Vanhempi parlamenttirakennus on hieman taaempana.
Biškekin Ala-Too -aukio: jättilippu ja Manas-ratsastaja, vahdinvaihto lipulla ja uusi Valkoinen talo.
Kävelykierros kaupungilla kertoi laajasta kulttuuritarjonnasta ja muistomerkkejä riitti Leninistä itsenäisyyden aikaan.
Perinteisempää Biškekiä: Valtion ooppera- ja balettiteatteri ja Leninin patsas Historiallisen museon edustalla.
Vierailumme aikaan Kirgisia valmistautui parlamenttivaaleihin. Keski-Aasiassa on ollut tyypillistä pitkäaikaiset (käytännössä elinikäiset) presidenttikaudet, joiden myötä niiden haltijat ovat rakentaneet myös henkilökulttia. Tästä hyvänä esimerkkinä on naapurimaa Kazakstan. Kirgisia on kuitenkin poikkeus. Sitä pidetäänkin alueen demokraattisimpana, mutta myös poliittisesti epävakaimpana valtiona. Viime vuosikymmenenä, viimeksi viisi vuotta sitten etenkin etelässä oli verisiä yhteenottoja eri kansallisuuksien kesken. Nyt tilanne on rauhoittunut ja vaalitkin käyty. Voittajaksi selviytyi nykyisen presidentin puolue sosiaalidemokraatit.
Vaalimainontaa syksyllä 2015. Vasemmalla vaalit voittaneen nykyisen presidentin puolueen juliste.
Kirgisia on, päinvastoin kuin esim. naapurimaa Kazakstan, köyhä maa. Se liittyi vuodenvaihteessa Venäjän johtamaan Euraasian unioniin saadakseen talouttaan parempaan kuntoon.
Kazakstanin ja Kirgisian matkan järjesti Ari-al Travel. Matka oli hyvin suunniteltu ja toteutettu. Kahdeksan päivää on kuitenkin varsin lyhyt aika kahdelle Stanille. Yksi omatoiminen lisäpäivä Almatyssa olisi ollut paikallaan.
SNmatkakuvaaja 
Kiitos kovasti mielenkiintoisista matkakuvauksista. Niihin tutustutaan vielä myöhemmin ajan kanssa. Paljon terveisiä Sarille.
Nähdään ja kuullaan,
Marja
Date: Tue, 6 Oct 2015 11:14:56 +0000
To: marja.niemi@outlook.com
TykkääTykkää