SILKKITIETÄ HIVASTA BUHARAAN JA SAMARKANDIIN

Buharan sympaattinen mannekiini Chor-Minar.

Aiempia Keski-Aasian ja Silkkitien postauksia: UUTTA & VANHAA UZBEKISTANIA – HYPPY TAŠKENTISTA HIVAAN / SILKKITIEN XI’AN MUURIEN JA TERRAKOTTA-ARMEIJAN SUOJASSA / SOGDIEN MAILLA TADŽIKISTANISSA / KAZAKSTANIN PÄÄKAUPUNGIT & KIRGISIAN JYLHÄÄ LUONTOA / KESKI – AASIAAN / Uzbekistanin kuvia 2018: UZBEKISTAN 2018 / Uzbekistanin kuvia 1985: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / UZBEKISTAN / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA

Silkkitie oli lähinnä keskiajalla tärkeä kauppareitti, jota pitkin tavarat kulkivat karavaaneissa Kiinan Xi´anista Lähi-Itään ja Eurooppaan. Reitin monet haarat yhdistivät maailman silloin tärkeimmät kaupungit toisiinsa. Tavaranvaihdon lisäksi kauppiaat välittivät toisilleen myös omaa kulttuuriaan. Uzbekistanissa tärkeitä Silkkitien kaupunkeja olivat Taškent, Samarkand, Buhara ja Hiva, jotka kaikki olivat tämänkertaisen kiertomatkamme ohjelmassa.

Kierroksemme alkoi Uzbekistanin nykyisestä pääkaupungista Taškentista, jonka vanhasta rakennuskannasta vuoden 1966 maanjäristys tuhosi suurimman osan. Sieltä lensimme maan länsiosassa sijaitsevaan Hivaan, joka on Uzbekistanin silkkitiekaupungeista parhaiten säilynyt. Näistä edellisessä postauksessani UUTTA & VANHAA UZBEKISTANIA – HYPPY TAŠKENTISTA HIVAAN.

Hivasta jatkoimme maitse vanhan Silkkitien suuntaisesti kaakkoon kohti Buharaa. Nykyinen valtatie A380 tosin sivuuttaa Hivan noin 50 kilometrin etäisyydeltä. Pian pysähdyttiin Turkmenistanin vastaisella rajavyöhykkeellä, jolla kamerat suuntasivat vanhoista kieltotauluista huolimatta ulkomaille. Miinat entisten veljesneuvostotasavaltojen väliltä on kuulemma purettu eikä rajan takana ilmeisesti asukaan vihollisia. 400 kilometrin etappi Berunista puoliväliin Buharaa on nelikaistaista moottoritietä, jossa auto on kamelikaravaania parempi vaihtoehto. Sitten tuleekin täydellinen muutos ja loppumatka Buharaan on keskiaasialaisenkin mittapuun mukaan surkeaa tietä. Tällä osuudella kameli saattaisi olla autoa parempi valinta.

Ystävien vai vihollisten raja? Ainakin miinat on kuulemma raivattu pois.

Vaihtelevaa silkkitietä A380 Berunista Buharaan.

Maisemat eivät vaadi suurtakaan tarkkaavaisuutta, sillä lähes koko matka ajetaan Kyzulkumin aavikolla. Buharaa lähestyttäessä tie vie jo kylienkin läpi ja pelloilla näki vielä puuvillanpoimijoita, vaikka satokausi oli jo lopuillaan. Muuten ne pellot olivat ruskeita matkailumainoksissa esitettyjen valkokultapeltojen asemesta.

Syksyn viimeisiä puuvillanpoimijoita.

Buharan emiirikunnan pääkaupunki

Buharalla on ikää yli 2000 vuotta. Se oli Buharan emiirikunnan pääkaupunki Neuvostoliittoon liittämiseen saakka. Buharan historiallinen keskusta valittiin vuonna 1993 (Hivan jälkeen) toisena uzbekistanilaiskohteena UNESCOn maailmanperintölistalle. Tähän kokonaisuuteen kuuluu useita UNESCOn luettelemia kohteita eri puolilla kaupunkia, mutta perusteluissa todetaan, että listalle nousun syynä on hyvin säilynyt Keski-Aasian islamilainen kaupunkikuva.

Vanhin Buharan historiallisista kohteista on Samanidien dynastian perustajan  Ismail Samanin mausoleumi. 900-luvulla valmistuneeseen hautarakennukseen on haudattu hänen lisäkseen myös muita persialaisen Samanidien dynastian jäseniä. Terrakottarakennus on yksi Uzbekistanin huomattavimmista arkkitehtonisista luomuksista.

Ismail Samanin upea mausoleumi.

Jylhin kaupungin rakennuskomplekseista on Arkin linnoitus. Jykevien muurien ympäröimällä alueella on niin moskeija, museoita kuin emiirin valtaistuinsali ja vankilakin. Nykyiset rakennukset on tehty 1700-luvun puolivälin ja 1920-luvun välisenä aikana.

Arkin linnoituksen ikoninen pääsisäänkäynti Registan-aukiolta.

Linnoituksen jykeviä muureja.

Kiinnostuksen kohteena museon esineistö ja valokuvat.

Paikallisturismia valtaistuinsalissa.

Arkin linnoituksen pääportin edustalla on laaja Registanin aukio, jonka toisella puolen altaan reunalla on puupylväistään tunnettu Bolo-Hauz eli Emiirin moskeija.

Emiirin moskeija Bolo-Hauz, jonka edessä yksi harvoista säilyneistä kaupungin vesialtaista.

Buharan vanhan kaupungin keskus on Poi-Kaljanina tunnettu kokonaisuus. Sitä hallitsee korkea Kaljan-minareetti, joka on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Aukion vastakkaisilla sivuilla ovat Kaljanin moskeija ja Mir-Arabin madrasa, joka oli aikoinaan Keski-Aasian suurin yliopisto.

Kaljanin moskeija ja sen kuuluisa minareetti sisäpihalta.

Mir-Arabin aula.

Naisenergiaa Buharan Poi Kaljanin aukiolla.

Vanhan kaupungin lähes maantieteellisessä keskipisteessä ja pääkatujen risteyksessä ovat vanhat kauppakupolit, mikä kertoo kaupankäynnin merkityksestä Silkkitien Buharassa. Ne ovat edelleen alkuperäisessä käytössä, vaikka tarjonta nykyisin on suunnattu turisteille.

Turismin piristämät vanhat kauppakupolit.

Kauppakupolien tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta.

Vanhan ostoskeskuksen edustalla ovat vastakkain Ulugh Bekin ja Abdulaziz-khanin madrasat. Ulugh Beg oli matemaatikko, tähtitieteilijä ja Timur Lenkin pojanpoikana myös hallitsija.  Buharan vanhimmassa moskeijassa Magoki-Attarissa toimii nykyään mattomuseo. Moskeija perustettiin jo 800-luvulla, mutta se on palanut ainakin kaksi kertaa, joten alkuperäistä rakennusta on nähtävissä vain vähän sisäänkäynnin kohdalla.

Ulug Bekin ja Abdulaziz-khanin koraanikoulut.

Buharan vanhin moskeija viettää eläkeläispäiviään mattomuseona.

Buharan suosituin puisto on 1620 rakennetun altaan ympäröimä Lyabi-Hauz. Siellä kasvaa altaan ikäisiä silkkiäispuita. Kännykät räpsivät kuvia ihmisistä ystävineen. Toisin kuin aiemmilla Aasian matkoillamme, ei turistien kuvaaminen kiinnostanut uzbekkeja. Altaan reunalla on Nadir Divan-Begin madrasa. Kadun toisella puolella on mielenkiintoinen käsityökeskus ja mattokoulu.

Satoja vuosia vanha silkkiäispuu Lyabi-Hauzin puistossa.

Buharan käsityökeskus…

… ja sen yhteydessä oleva mattokoulu.

Arkin linnoituksen pääportin ja Kaljanin minareetin lisäksi Buharan maamerkkeihin kuuluu Chor Minar (alkukuvassa). Päinvastoin kuin edelliset se ei pröystäile koollaan. Pieni nelitorninen rakennus toimi aikoinaan kirjastona, nyt se toimii nyky-uzbekistanilaiseen tapaan matkamuistomyymälänä ja siinä ohessa mannekiinina monissa matkailumainoksissa ja matkaoppaiden kansikuvissa. Poikkesimme keskustan itäpuolella sijaitsevalla Neliminareetilla matkalla kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle emiirin kesäpalatsille Sitorai Mohi Xosalle. Siellä on palatsin salien lisäksi useita museoita. Pihalla käyskentelevät riikinkukot ja kalkkunat.

Buharan emiirin kesäpalatsi Sitorai-Mohi-Nosa.

Palatsin päätysali.

Riikinkukkopari Emiirin palatsin pihamaalla.

Muslimienemmistöisessä Buharassa on myös huomattava juutalaisvähemmistö. 1500-luvulla kaupungista tuli Keski-Aasian tärkein juutalaiskeskus. Vierailimme myös kaupungin synagogassa ja poikkesimme läheisessä nukketeatterissa katsomassa miten nukkeja valmistettiin.

Buharan synagoga.

Nukketeatteria.

Buharasta jatkoimme samaa tietä eteenpäin. Maisemat eivät enää olleet edellisetapin kaltaista aavikkoa, vaan tie vei kylien kautta kaupunkejakin sivuten. Matkalla oli kaasukenttiä ja niiden jalostuslaitoksia. Huoltoasemilla havaitsimme kaasun olevan bensaa ja dieseliä suositumpi tankkausvaihtoehto.

Kosonin kaasukenttä.

Liikennevalvontaa Shahrisabziin johtavalla tiellä.

Timur Lenkin synnyinkaupunki Shahrisabz

Qaršin aluepääkaupungissa käännyimme kohti Shahrisabzin kaupunkia. Tämä Timur Lenkin (paikallisesti Amir Temurin tai Temur Suuren) syntymäkaupunki lisättiin UNESCOn maailmanperintölistalle jo vuonna 2000 (eli vuotta ennen Samarkandia!!!). Shahrisabzissa, joka aiemmin tunnettiin nimellä Kesh, on matkailijalle selvästi vähemmän nähtävää kuin muissa Silkkitien maailmanperintökaupungeissa. Sen tärkein kohde on Timur Lenkin kesäpalatsin rauniot, joita nykyään hallitsee hänen suuri patsaansa. Palatsialue oli erityisesti paikallisten suosiossa koululaisryhmistä hääpareihin.

Timur Lenkin kesäpalatsin rauniot.

Hää- ja muuta juhlaväkeä Timurin palatsilla.

Palatsin raunioiden lisäksi tutustuimme kahteen vierekkäiseen alueeseen kaupungin toisella puolella. Dor as-Siadatin kompleksi käsittää Hazreti-Imamin moskeijan ja Timur Lenkin sukulaisten hautoja. Nekropolin rakentaminen aloitettiin Timur Lenkin vanhimman pojan Djehenghirin kuoleman jälkeen. Alueella on myös Timur Lenkin krypta, jonne hän olisi halunnut tulla haudatuksi. Hänet haudattiin kuitenkin Samarkandiin ja Shahrisabzin haudassa on muiden sarkofageja. Tällä Dor As-Siadatin alueella kasvaa vielä Timurin aikaisia plataanipuita.

Hazrati Imamin moskeija.

Ikivanhoja plataanipuita.

Timur Lenkin krypta, jonne häntä ei koskaan haudattu.

Dor at-Tiljavatin naapurikompleksissa on Ulug Bekin rakennuttama ja vuonna 1435 valmistunut perjantaimoskeija Kok-Gumbaz (Sininen kupoli). Hän rakennutti sen isänsä (ja Timur Lenkin pojan) Shakhruhin kunniaksi. Moskeijaa vastapäätä on niin ikään Ulug Bekin rakennuttama sheikki Shamsitdina Kulolan mausoleumi. Pihapiirin pieni minareetti rakennettiin 1800-luvulla.

Dor at-Tiljavat -kompleksin Kok Gumbazin moskeija ja Shamsitdina Kulolan mausoleumi.

Kok Gumbazin perjantaimoskeija.

Sheikki Shamsitdina Kulolan mausoleumin ornamentiikkaa.

Jatkoimme vielä samana päivänä matkamme viimeiseen kohteeseen Samarkandiin, jonne saavuimme illan jo pimettyä.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA JA KIRJOITUKSIA 140 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/

sakuva-blogi OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia

SNMATKAKUVAAJA  –  BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/

OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA   SLADESHOW

MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/

UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/

SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL

@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva

 SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/

KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/