NELJÄS MATKA PEKINGIIN

Taivaallisen rauhan portti vuonna 1992.

Pekingin kuvia 1992 & 2002 & 2007: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / KIINA /
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT /
SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA

Kiinan pääkaupunki Peking on jättimaan sydän ja yleensä kiinanmatkaajien ensimmäinen tutustumiskohde. Niin meilläkin runsas neljännesvuosisata sitten. Silloinen Peking oli kuin toista maata nykyiseen verrattuna. Polkupyörät täyttivät kadut ja autot puikkelehtivat niiden välissä. Nyt autot täyttävät kadut ja vain harva uskaltautuu niiden sekaan polkupyörällä. Silloin pekingiläiset asuivat hutongien, kapeiden katujen ja kujien varrella vaatimattomissa naapurustoissa. Tällaisia oli paljon hotellimmekin ympärillä.

Pyöräilijöiden Pekingiä talvella 1992.

Hutong-asuntoja hotellihuoneen ikkunasta.

Seuraavat Pekingin matkat olivat välietappeja varsinaisten kohteiden sijaitessa muualla, Pohjois-Koreassa ja Mongoliassa. Nyt on vuorossa neljäs lento Pekingiin ja sieltä junalla Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan.

Ensimmäinen Kiinan matkamme oli matkatoimisto Olympian noin viikon mittainen Pekingin matka vuonna 1992. Perusmatkan hinta lentoineen, hotelleineen ja kuljetuksineen oli varsin kohtuullinen. Sen kylkiäiseksi tarjottiin suhteellisen kallista retkipakettia, jota emme kuitenkaan ottaneet. Siihen aikaan matkat varattiin joko puhelimella tai käymällä matkatoimistossa. Siellä meille tietenkin yritettiin myydä retkipakettia vakuuttaen, ettei Kiinassa pysty liikkumaan omatoimisesti. Kauppoja ei syntynyt, mutta hotellin aulassa olleelta retkitiskiltä ostimme samat retket noin puoleen hintaan verrattuna Suomessa tarjottuun pakettiin.

Ensimmäinen kahdesta ostamastamme retkestä vei Ming-haudoille ja Kiinan muurille. Nykyään molemmat ovat UNESCOn maailmanperintökohteita, silloin vain Kiinan muuri (vuodesta 1987).

1300-1600-luvuilla hallinnut Ming-dynastia oli Kiinan viimeinen kotimaista alkuperää ollut dynastia ennen mantšujen Qing-dynastiaa. Ming-dynastian alkuaikoina kulttuuri ja kauppa kukoistivat ja valtakuntaa pidettiin maailman edistyneimpänä valtiona. Ming- ja Qing-dynastioiden keisarilliset haudat lisättiin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 2000. Suomessa Ming-haudat nousivat kansan tietoisuuteen vuonna 1984, kun ulkoministeri Paavo Väyrynen valtiovierailullaan kiipesi hautoja vartioivan hevospatsaan selkään (Lehtikuva by Hans Paul). Sen jälkeen patsaat aidattiin, ettei moinen enää toistuisi. Kuvaaminen haudoissa ja museoissa oli kielletty.

Ming-hautojen pääportti ja vartiohevonen väyrysestoineen.

Tuhansien kilometrien pituista Kiinan muuria rakennettiin jo 200-luvulta eaa alkaen 1600-luvulle saakka. Muurin suosituin turistikohde on 7,6 kilometrin pituinen hyvin säilynyt osa Badalingissa Pekingin lähellä. Tämä Ming-dynastian 1500-luvulla rakentama osa oli retkemme kohde.

Kiinan muurilla riitti kiipeilijöitä jo neljännesvuosisata sitten.

Toinenkin retkemme seurasi nykyisiä maailmanperintökohteita. Kielletty kaupunki oli valittu UNESCOn listalle jo 1987, mutta Taivaan temppeli ja Kesäpalatsi vasta ensimmäisen käyntimme jälkeen, molemmat vuonna 1998.

Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja maan hallintokeskus, jonne tavallisella kansalla ei ollut asiaa. Nykyisin se on palatsimuseo. Ming-dynastian aikaan 1420 valmistunut alue on kiinalaisen arkkitehtuurin ja rakennustekniikan esimerkki toimien mallina myös seuraavalle Qing-dynastialle. Lukuisten porttien ja hallien lisäksi tutustuimme kellokokoelmiin ja aarrekammioon sekä keisarilliseen puutarhaan.

Kielletyn kaupungin Ylimmän harmonian halli.

Taivaan temppeli Tiantanissa Ming- ja Qing-dynastioiden keisarit kävivät talvipäivän seisauksen aikaan uhraamassa jumalille. Alueen keskeisin rakennus onkin Hyvän sadon puolesta rukoilemisen halli.

Taivaan temppelin Hyvän sadon puolesta rukoilemisen halli Qinian Dian.

Retken viimeinen kohde oli Kesäpalatsin laaja puutarha-alue. Käyntiajankohtamme oli talvi, joten Kunming-järvi oli jäässä. Alueen tunnetuin maamerkki on marmorilaiva.

Pekingin talvisen Kesäpalatsin marmorilaiva.

Niihin aikoihin kuvasin useiden kustantajien oppikirjoihin. Oli menossa maailmanuskontojen kirjojen uusiminen, mikä vaikutti seuraavien päivien käynteihimme. Liikuimme välillä taksilla, välillä metrolla. Siihen aikaan Pekingin metroasemilla oli nimet ja ohjeet vain kiinaksi, joka oli meille melko haasteellista. Jonkin verran piti tutustua tavumerkkeihin, jotta asemien ja kartan merkit täsmäisivät. Kiinalaiseen logiikkaan törmäsimme, kun viittomalla vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle yritimme kysyä kumpaan suuntaan menevä metrojuna vie haluamallemme asemalle. Yrityksistämme huolimatta ihmiset vain katsoivat meitä ihmeissään ymmärtämättä kysymyksestämme mitään. Lopulta kuitenkin löysimme kaikki etsimämme temppelit.

Pekingin varsinaisista temppeleistä (siis pois lukien Taivaan temppeli) turistien suosikki on tiibetinbuddhalainen lamatemppeli Yonghegong. Tämä Pekingin näyttävin temppelikokonaisuus rakennettiin 1600-luvulla ja seuraavalla vuosisadalla siitä tehtiin lamalaisluostari. Sitä vastapäätä on kolmesataa vuotta vanhempi Kungfutsen temppeli kivisteeloineen, joihin on kaiverrettu tutkinnon suorittaneiden nimiä.

Yonghegong-lamatemppeli ja sen luostarin munkki.

Kong Miao-kungfutselaistemppelin nimisteeloja.

Pekingin toiseksi suosituin temppelikohde on Valkopilvien taolaistemppeli Baiyunguan. Alunperin se rakennettiin jo 700-luvulla, mutta on tuhoutunut useita kertoja ja nykyiset rakennukset ovat Ming- ja Qing-dynastioiden ajalta. Kiinalaisbuddhalaisista temppeleistä tutustuimme Fayuanin temppeliin. Tämä vuonna 696 perustettu temppeli on Pekingin vanhin.

Baiyunguan -taolaistemppelin pääportti ja luostarin munkkeja.

Fayuanin temppelin makaava buddha.

Pekingissä rakennustyyli ei välttämättä kerro minkä uskonnon pyhäköstä on kyse. Kävelyetäisyydellä Fayuanista sijaitseva Niujie-moskeija näyttää kuin miltä tahansa kiinalaiselta temppeliltä. Tämä Pekingin suurin ja vanhin moskeija ei kuitenkaan ollut enää auki.

Niujie on Pekingin suurin ja vanhin moskeija.

Edellä mainittujen temppeleiden lisäksi kävimme myös kahdessa katolisessa kirkossa. Pohjoisen kirkon (Xishikun katedraali) sivurakennukset ovat myös kiinalaistyylisiä. Senkin ovet olivat lukossa mutta paikalle tullut suntio esitteli kirkkoa mielellään meille. Kirkon tarinan lisäksi hän oli kiinnostunut meidän tarinastamme. Jykevä eteläinen Nan Tang -katedraali on Pekingin vanhin katolinen kirkko. Kirkossa oli meneillään afrikkalaiset häät.

Pohjoinen kirkko ja sen suntio.

Monikulttuurinen Peking; afrikkalaiset häät katolisessa kirkossa.

Temppeleiden lisäksi ehdimme omatoimiretkeillä muuallakin kaupungissa. Hotelliamme vastapäätä oli Pekingin vanha observatorio vuodelta 1442 ja sen ympäristössä vielä silloin hutongeja. Pekingin eläintarhassa kävimme tervehtimässä pandoja. Talviaikaan ne viihtyivät vain sisällä. Kuvauskohteina olivat myös Ritan-puiston taiji-aamuvoimistelijat, Hiilikukkulan panoraama Kiellettyyn kaupunkiin ja Beihai-puisto pagodeineen ja luistelijoineen. Näin kumosimme matkatoimiston väitteen, ettei Pekingissä voinut liikkua omatoimisesti.

Hiilikukkulalta tai Mietiskelypuistosta (Jingshan Gongyuan) avautuu näkymä Kiellettyyn kaupunkiin. Beihai-puiston Bei Haista-järvi toimii talvisin luistinratana. Puiston tunnus Valkoinen pagodi on sen Jadesaarella.

Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa Peking muuttui todella paljon. Pohjois-Koreasta palattuamme kesällä 2002 vietimme kolme päivää Pekingissä. Keskustan katukuvassa polkupyörät vielä puikkelehtivat autojen seassa, mutta autot olivat jo täyttäneet päätiet eikä lentokenttämatkastakaan selvinnyt ilman ruuhkissa pysähtelyä. Keskustan rakennuskanta pilvenpiirtäjineen muistutti yhä enemmän muita Aasian metropoleja.

Varsinaisia retkiä meillä ei Pekingissä ollut, mutta enemmän tai vähemmän omatoimisesti ehdimme tutustua kesäiseen kaupunkiin. Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki, Taivaan temppelin alue ja Beihai-puisto olivat kesäaikaan talvea vilkkaampia paikkoja. Turistien määräkin oli edelliskerrasta lisääntynyt. Pekingissä meitä opasti Korean matkan järjestäneen Tapsan tuttu, joka vei meidät myös ainakin itselle ennestään tuntemattomaan Bambupuistoon (Zizhuyuan Gongyuan/Black Bamboo Park).  Eläintarhan pandatkin poseerasivat nyt ulkona.

Kielletyn kaupungin Tongzi-joki kesäasussa vuonna 2002.

Opastajamme tutustutti meidät mielenkiintoiseen Bambupuistoon.

Pekingin eläintarhan iso- ja pikkupanda kesällä 2002.

Pekingin kuuluisa Silkkikuja purettiin vuonna 2005. Nyt sen paikalla on samanniminen ostoskeskus. Kujakuva kesältä 2002.

Kiinan talouskasvun vauhdittamana Pekingin rakentaminen kiihtyi entistä kiivaammin. Viisi vuotta edelliskäyntimme jälkeen kesällä 2007 pysähdyimme Mongolian matkallamme Pekingissä mennen tullen. Yövyimme samassa hotellissa kuin ensimmäisellä kerralla. Kaupungissa tapahtunut muutos oli vielä suurempi kuin edellisen kymmenen vuoden kuluessa. Ehkäpä suurin syy tähän oli seuraavana vuonna pidettävät Pekingin kesäolympialaiset.

Pekingin 2008 olympialaisten maamerkki Linnunpesä vuotta ennen kisoja.

Menomatkalla kävimme läheisessä Wanpingin kaupungissa sijaitsevalla Marco Polon sillalla. Alunperin se rakennettiin jo 1100-luvulla, mutta nykyinen yksitoistakaarinen silta on 1600-luvulta. Marco Pololla ei ole sillan kanssa muuta tekemistä kuin se, että hän kertoi siitä eurooppalaisille. Sillan varsinainen nimi on Lugou Qiao. Sillalla 1937 sattunut välikohtaus johti Japanin hyökkäykseen ja Pekingin miehitykseen. Sillan toisessa päässä on Wanpingin muistohalli. Emme käyneet sisällä, mutta sen näyttely on kuulemma varsin koskettava. Paluumatkalla hotellille kävimme Yuanlongin silkkikeskuksen silkkitehtaalla.

Eurooppalaisten Marco Polon siltana tuntema Lugou Qiao.

Wanpingin muistohalli on kiinalaisille tärkeä käyntikohde.

Silkkiä valmistuu Yuanlongin silkkikeskuksessa.

Mongolian kierroksen jälkeen palasimme jo tuttuun hotelliimme. Sen ympäristöstäkin löytyi mielenkiintoista kuvattavaa. Kaakkoiskulman vartiotorni (Dongnan Jiao Lou) Ming-dynastian ajalta on kaupunginmuurin ainoa kokonaisena säilynyt vartiotorni. Se on osa Ming-dynastian kaupunginmuurin puistoa (Běijīng Míng Chéngqiáng Yízhǐ Gōngyuán). Täällä on kaupunginmuurin pisin ja parhaiten säilynyt osa.

Ming-dynastian kaupunginmuurin puisto ja Kaakkoiskulman vartiotorni.

Taivaallisen rauhan aukio oli sopivan iltakävelyn etäisyydellä hotelliltamme.

Pekingin ankka on kuulunut ruokalistalle joka Pekingin matkallamme.

Edellisestä Pekingin matkastamme on nyt yksitoista vuotta. Tänä aikana Kiina on noussut maailman talousmahtien joukkoon. On mielenkiintoista nähdä, miten se näkyy pekingiläisten elämässä. Ohjelman mukaan päivityksen saavat myös kaupungin tunnetuimmat maailmanperintökohteet Kiinan muuri, Kielletty kaupunki ja Taivaan temppeli.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA JA KIRJOITUKSIA 140 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/

sakuva-blogi OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia

SNMATKAKUVAAJA  –  BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/

OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA   SLADESHOW

MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/

UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/

SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL

SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/

KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/