Ikoninen postikorttikuva, Geirangerinvuono Flydalsjuvetilta.
Kesän 2018 Skandinavian roadtripin edelliset postaukset: VISBY JA MUUTA GOTLANTIA / ÖÖLANTIA JA ETELÄISTÄ RUOTSIA / KØPIS & SEN JAHTIMAAT / Postauksen kuvat: NORJA 2018 / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA
Kesän 2018 Skandinavian roadtripimme huikein osuus oli Norjassa Skandien vuoristossa Oslon korkeudelta kohti pohjoista. Edellisestä vastaavasta matkastamme oli kulunut jo runsaat pari vuosikymmentä. Kesällä 1996 ajoimme Norjan eteläkärjestä Mandalista maan pohjoiskärkeen Nordkapiin, jolloin kilometrejä tälle välille kertyi 4800. Nyt reittimme oli molemmista päistä vähän lyhyempi, mutta Drammenista Hammerfestiinkin kertyi matkaa 3500 kilometriä.
Tämän, kuten monien muidenkin matkojemme pääteemana oli maailmanperintökohteiden kuvaaminen. Norjassa näitä UNESCOn suojelukohteita on kahdeksan, joista puolet oli meille aiemmin käymättömiä.
Kaksi Norjan maailmanperintökohteista liittyy teollisuuteen. Telemarkin läänissä sijaitseva Rjukanin–Notoddenin teollisuusperintökohde yhdistää kahden kaupungin historian yhdeksi kokonaisuudeksi. Notoddenissa keskeinen tekijä on Norsk Hydron apulantatehtaan ympärille vuonna 1905 rakennettu Hydroparken. Täällä tavoitteena on myös Heddalsvatnetin vesialueen suojeleminen.
Notoddenin ja Rjukanin välillä on vanha Mælin asema, josta oli 16 kilometrin mittainen Rjukanbanenin rautatieyhteys Vestfjorddalenin läpi Norsk Hydron Rjukanin tehtaalle. Rautatiellä kuljetettiin kemikaaleja Rjukanista Mæliin ja sieltä edelleen junalautalla Telemarkin pääkaupunkiin Skieniin. Mælin asema on osa maailmanperintökohdetta.
Norsk Hydron vuonna 1911 rakentama Rjukanin Vemorkin voimalaitos oli yksi maailman suurimpia. Sen yhteyteen tehtiin raskasvesitehdas, jota saksalaismiehittäjät käyttivät toisen maailmansodan aikana kehittääkseen ydinaseen. Vastarintaliikkeen sabotaasi-isku tuhosi suurimman osan tehtaasta eikä Saksa koskaan saanut ydinasetta. Iskua pidettiin yhtenä toisen maailmansodan uskaliaimmista sabotaaseista. Sen pohjalta tehtiin myöhemmin elokuva Telemarkin sankarit.
Nykyään tehdasrakennuksessa on Norjan teollisuustyöläisten museo. Siihen kuuluu myös Rjukanin keskustassa oleva ulkoilmamuseo Tinn museum.
Norjan toinen teollinen UNESCO-kohde on pohjoisempana Etelä-Trøndelagin läänissä sijaitseva Rørosin kaivoskaupunki ympäristöineen. Kaupungissa louhittiin kuparia yli 300 vuoden ajan 1970-luvun lopulle saakka. Røros on edellistä teollisuuskaupunkikokonaisuutta turistisempi paikka, vaikkei iltapäivällä mitään suurta ryntäystä ollutkaan. Maailmanperintökohteeseen kuuluvat myös kaupungin ruutuasemakaava ja huolella entisöidyt vanhat talot. Suojeltuja rakennuksia on 80. Kaupunkia onkin sanottu vanhan Norjan arkkitehtuurimuseoksi ja siellä on kuvattu useita elokuvia.
Smelthytta on Rørosin keskustan museo ja sen edustalla on Malmplassenin entinen malmikenttä.
Norjan tunnusmerkkeihin kuuluvat myös vanhat sauvakirkot. Näitä varhaiskeskiaikaisia puukirkkoja rakennettiin Skandinaviassa 1000-1300-luvuilla kai tuhatkunta. Niitä on jäljellä vain Norjassa, kaikkiaan 28. Suurin sauvakirkoista on Notoddenin kaupungin alueella sijaitseva Heddalin kirkko. UNESCO valitsi kuitenkin maailmanperintölistalleen näistä vanhimman, vuonna 1130 valmistuneen Urnesin sauvakirkon. Se sijaitsee Lustrafjordenin rannalla ja sinne päästäkseen pitää vuono ylittää lossilla. Kirkossa yhdistyvät viikinkityyli ja kristillinen sauvakirkkoarkkitehtuuri. Sen arvokkaimmat esineet ovat kaksi Ranskassa 1100-luvulla valmistettua kynttilänjalkaa.
Ennen kaikkea Norja tunnetaan kuitenkin kauniista luonnostaan vuonoineen, vuorineen ja vesiputouksineen. Näistä monista mahtavista vaihtoehdoista on UNESCOn maailmanperintökohteeksi valittu Länsi-Norjan vuonot Geirangerfjord ja Nærøyfjord. Langvatnetista lähtee tunnettu Trollstigenin serpentiinitie (tie 63) Geirangerinvuonon kautta Rauman kunnassa sijaitsevaan Åndalsnesin kaupunkiin. Mietimme ahtamattomalla dieselbussilla kapealle ja jyrkälle tielle lähtöä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja olimme valintaamme tyytyväisiä. Tosin joillekin näköalapaikoille johtavat sivutiet olivat kuitenkin autollemme liian jyrkkiä.
Tunnetuin kuvakulma Geirangerinvuonolle on Geirangerin kylän yläpuoliselta Flydalsjuvetilta (alkukuva). Kylässä saimme todeta, että emme olleet yksin, sillä Geirangerin kylään oli taas kerran saapunut laivalastillinen turisteja.
Matkamme jatkui pohjoiseen. Runsaan viidensadan kilometrin päässä oli Vegan saaristo, viimeiseksi jäänyt ennen käymätön maailmanperintökohteemme Skandinaviassa. Saarille on kesäkaudella kaksi laivareittiä, etelästä ja pohjoisesta. Edellinen lähti Hornin satamasta ja laivamatka Vegan saarelle kesti 50 minuuttia.
Vegan saaristossa on kaikkiaan 6500 saarta ja se on merkittävä lintualue. Me kiertelimme samannimistä pääsaarta. Aluksi ajoimme Vega Campingiin, jossa toimistokoppi ja saniteettitilat oli suljettu eikä annettuun puhelinnumeroonkaan vastattu. Niinpä lähdimme tutustumaan saareen, ensin Vega kommunen keskustan turistitoimistoon ja sitten saaren tunnetuimpaan kalastajakylään Nesiin. Kohteet siellä oli jo suljettu, joten ajelimme saarta valoisassa kesäillassa tutustuen muihinkin kalastajakyliin, minkä jälkeen palasimme leirintäalueelle. Nyt saimme yhteyden paikan pitäjään, joka kävi hoitamassa maksupuolen.
Seuraavana aamuna palasimme Nesiin tutustuaksemme saaren tunnetuimpaan museoon E-Husetiin, joka kertoo kiehtovasti saariston elämästä. Aikaa jäi vielä tutustua Vegan saaren eri puolilla oleviin rantamaisemiin ennen iltapäivälaivaa.
Suuntamme oli pohjoiseen, mutta elokuun puolivälissä ei pohjoista laivalinjaa enää liikennöity, joten jouduimme tekemään ylimääräisen koukkauksen etelän kautta.
Jätimme vähäksi aikaa maailmanperintökohteet ja suuntasimme 850 kilometriä pohjoisempana sijaitsevaan Tromsøn (Tromssan) kaupunkiin.
Pian tienvarrella oli edelliskerrasta tuttu Laksforsen, joka edustaa hyvin Skandien mahtavia koskia ja vesiputouksia. Poikkesimme myös Mossjøenin ja Mo i Ranan kaupungeissa ennen kuin ylitimme Napapiirin ja maisemaan ilmestyivät ensimmäiset porot.
Tysfjorden piti ylittää lossilla, jota saimme odottaa satamassa pari tuntia. Narvik ei tällä matkalla ollut suunnitelmissa, mutta kun tie vei sen keskustan läpi, pidettiin sielläkin lyhyt kuvaustauko. Illaksi piti kuitenkin ehtiä Tromsøøn, sillä käyntimme syynä oli sukulaisvierailu.
Tromsøssä meille järjestettyyn ohjelmaan kuuluivat vaellus seudun korkeimmalle huipulle ja kuvauskierros lintujärven ympäri. Kaupungin iltapanoraamaa kuvasin ”koti”terassilta.
Seuraavat maailmanperintökohteet odottivat Altassa ja Hammerfestissa. Altan (tai Alattion) kalliopiirrokset ovat Pohjoismaiden tunnetuimmat ja myös turistisimmat. Niiden iästä ei ole yksimielisyyttä, mutta vanhimpien ikähaitari on 7000 vuoden molemmin puolin. Uusimmilla lienee ikää noin 2200 vuotta. Tutustuimme Altan piirroksiin jo vuonna 1996. Nyt ne näyttivät jotenkin vaisuilta verrattuna Ruotsin Tanumiin, jonka piirrokset meistä ovat (ainakin näkemistämme) Pohjoismaiden parhaat. Kalliopiirrosten yhteydessä on myös Altan museo, jossa esitellään myös pohjoisen elämää.
Jatkoimme pohjoiseen Hammerfestiin saakka, jossa on Struven mittausketjun alkupiste. Sieltä alkoi matkamme viimeinen etappi seuraillen Struven ketjua Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA 140 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
sakuva-blogi OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL
@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/
SNmatkakuvaaja 
Heippa! Minkä verran aikaa teillä meni tähän Norjan osuuteen? 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Vielä tän kesän noin viiden viikon Karpaatit-Balkan-Alpit -automatkalla ehkä viikon verran ja viime kesän muistiinpanot kotona. NORJA 2018 (https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/NORJA+2018/) -kuvakansion kuvat näyttää otetun 8-21.8, joten Norjassa kului noin pari viikkoa.
TykkääTykkää