MULTIVANLIFE EUROOPPA 2023 – 40 vuotta VW Kleinbus -matkoja osa 3
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ Matkan edelliset postaukset: MAAILMANPERINTÖÄ JA NOSTALGIAPÄIVITYSTÄ POHJOLASTA SAKSAAN JA TŠEKKIIN / ALPPIEN SIIMEKSESSÄ SVEITSISSÄ, ITALIASSA JA RANSKASSA / Matkan Ranskan kuvat: RANSKA 2023 / Aiempia Ranskan kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / RANSKA Kuvia 147 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: SNmatkakuvaaja / SNmatkakuvaaja 2000
Kesän 2023 40-vuotis-VW Kleinbus-matkamme nostalgisin osuus oli varmaan Etelä-Ranska. Päätukikohtamme kesällä 1983 oli ollut Manosquen kaupunki, jossa systerini silloin loi tiedenaisuraansa. Sieltä käsin teimme retkiä muihin Provencen ja Languedoc-Roussillonin kohteisiin sekä pidemmän roadtripin Carcassonnen ja Andorran kautta Espanjan Kataloniaan. Silloisista Etelä-Ranskan kohteistamme on moni tullut päivitettyä jo aikaisemminkin.
Provencen päivitystä 2023
Nostalgiasyistä suuntasimme kesällä 2023 Alpeilta Manosqueen, ensin yöksi kaupungin kunnalliseen leirintään. Seuraavana päivänä lähdimme etsimään tuttuja paikkoja. Olimme käyneet kaupungissa viimeksi vuonna 2001, joten se ei ollut vielä täysin unohtunut, kaupungin portit ja provencelainen kirkontorni oli helppo tunnistaa.
Manosquen jälkeen Provencen ohjelmassamme oli kolme kohdetta, joissa emme olleet käyneet neljäänkymmeneen vuoteen. Ajoimme plataanipuiden reunustamaa tietä Saint-Rémy-de-Provenceen, joka on ollut asuttu esihistoriasta lähtien.
Vuosina 1889-1890 Vincent van Gogh asui Saint Paul de Mausolen luostarin mielisairaalassa Saint-Rémy-de-Provencessa ja maalasi siellä joitain mieleenpainuvimpia teoksiaan, joista tunnetuin on Tähtikirkas yö, joka esittää maisemaa mielisairaalan ikkunasta.
Pienen keskustapysähdyksen jälkeen jatkoimme kaupungin päänähtävyydelle, roomalaisen Glanumin raunioille. Alunperin kelttiläis-ligurialainen kaupunki laajeni Kreikan vaikutuksen alaisena ennen kuin siitä tuli roomalainen kaupunki. Rooman kauden jälkeen se hautautui osittain ympäröiviltä kukkuloilta huuhtoutuneisiin kerrostumiin, joten suuri osa siitä säilyi ja kaivettiin myöhemmin esiin. Se tunnetaan erityisesti kahdesta hyvin säilyneestä ensimmäisen vuosisadan eaa. roomalaisesta monumentista, mausoleumista ja riemukaaresta, jotka tunnetaan nimellä ”Les Antiques”. 40 vuotta sitten tutustuimme Glanumin raunioihin tarkemmin, mutta nyt keskityimme lähinnä näihin pääkohteisiin.
Jatkoimme laajojen viini- ja laventeliviljelmien halki aiemmilta matkoilta tuttuja teitä länteen.
Hieman edelliskohdetta uudempaa historiaa edustaa Les Baux-de-Provencen kunta, vaikka alue on ollut asuttu jo kivikaudelta lähtien ja myöhemmin siellä on asunut kelttejä. Kaupunki alkoi kuitenkin kehittyä vasta Les Baux’n kreivien kaudella, jotka asettuivat alueelle 900-luvulla Les Baux´n kalliokohouman kohdalle. Les Baux-de-Provencen kylässä geologi Pierre Berthier löysi ja analysoi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa alumiinin valmistukseen tarvittavaa malmia, bauksiittia vuonna 1821. Hän nimesi malmin kylän nimen mukaan.
Les Baux-de-Provencen kylä linnoitetulla kukkulalla on suosittu päiväretkikohde. Sen labyrinttimaiset rauniot ovat 900-luvulta mutta kallion laella sijaitseva linna tuhoutui suurelta osin vuonna 1633. Parkkipaikkojen vähäisyyden vuoksi jouduimme pysäköimään auton sääntöjen vastaisesti, mikä tosin Ranskassa on varsin yleistä. Meillä se kuitenkin lyhensi kylässä kuluttamaamme aikaa.
Les Baux-de-Provence tuottaa AOC (Appellation d’Origine Contrôlée) luokiteltua oliiviöljyjä ja viinejä.
Kolmas Provencen nostalgiakohteemme oli Fontvieille, ei niinkään itse kaupunki, vaan siellä sijaitseva Daudet´n mylly. Täältä Alphonse Daudet kirjoitti tunnetut Myllykirjeensä. Myllystä onkin muodostunut kirjailijan symboli. Provencen osuuden päätteeksi ajoimme yöksi Camping Huttopia Fontvieilleen.
Languedocia Provencesta Carcassonneen
Provencen länsipuolella on historiallinen Languedocin maakunta. Ennen Ranskan vuoden 2016 hallinnonuudistusta se muodosti yhdessä eteläpuolella sijaitsevan Roussillonin kanssa yhteisen hallintoalueen (Languedoc-Roussillon), joka uudistuksen jälkeen on osa uutta Oksitanian suuraluetta.
Kesällä 2023 saavuimme osin 40 vuoden takaista reittiä seuraten pieneen idylliseen Aubordin kylään. Kylällä ei ole mitään erityistä tarjottavaa matkailijoille, mutta meidän (tai ainakin toisen meistä) nostalgisuus sitä kohtaan vie puolen vuosisadan taakse. SVmatkakumppani oli siellä kielen opiskeluun liittyen kesätöissä. Vuoden 1983 automatkallamme kävimme siellä yhdessä. Näkyvin muutos tuolloin oli kuulemma kunnantalon päätyyn ilmestynyt puhelinkoppi. Vuosikymmen aiemmin kun lähin puhelin oli naapurikylässä.
Kävimme Aubordin kylässä myös kesän 2012 matkallamme. Jo silloin idylli oli murentunut, kun vanha perinteinen kunnantalo (mairie) oli korvattu tylsällä laatikolla ja kylän keskelle rakennettu siihen huonosti sopiva liikenneympyrä. Muutokset vuosikymmen myöhemmin (2023) olivat jo pienempiä.
Kesällä 1971 SVmatkakumppani työskenteli kylän baaria pitäneessä perheessä, usein myös baarin puolella. Baari (Café du Progrès) oli edelleen samannimisenä paikallaan, tosin muotoaan muuttaneena. Nykyinen baarin pitäjä ei tuntenut sen historiaa niin pitkän ajan takaa, mutta oli kiinnostunut tarinasta.
Languedoc tuottaa yli kolmanneksen Ranskan viinirypäleistä. Ajoimme aluksi Gardin viinialueen läpi, mutta Minervois´n alueella poikkesimme La Cave des Vigneronsissa ostoksille. Ranskan AOC –viiniluokituksen mukaan Minervois´n viinit tulevat Auden ja Héraultin departementeista. Minervois’n viinin maun sanotaan olevan pehmeä ja samettinen, jossa maistuvat kypsän hedelmän aromit. Pääosa tuotannosta on punaviinejä, mutta myös valko- ja roseeviinejä tuotetaan.
Auden departementin pääkaupunki Carcassonne on tunnettu keskiaikaisesta linnoitetusta osastaan (La Cité), jossa nykyään asuu vain muutama kymmenen ihmistä. Aude-joen toiselle rannalle levittäytyy kaupungin uudempi osa Ville Basse. Carcassonnen linnoitus restauroitiin 1800-luvulla, ja se kirjattiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1997. Cité on ainutlaatuinen keskiaikainen kokonaisuus Euroopan mittakaavassa kokonsa ja kuntonsa puolesta. Sitä ympäröivät suojamuurit kahdessa rivissä ja sen keskellä kohoaa kreivien linna ja Saint-Nazairen basilika.
Kävimme kaupungissa ensimmäisellä VW Kleinbus -matkallamme kesällä 1983. Se oli suosittu matkailukaupunki jo silloin, mutta nyt kesällä 2023 turistimäärät olivat lisääntyneet huomattavasti. Yövyimme Camping de la Citéssä, eli ihan muurien juurella, josta teimme kävelyretken muureille jo illalla. Aamulla ajoimme vanhaan kaupunkiin, josta onnistuimme saamaan parkkipaikan kohtuullisella etäisyydellä itse Citéstä.
Pääsisäänkäynti muurien sisäpuolelle on Narbonnen portti. Carcassonnen sydämessä on Kreivien linna, jota ovat käyttäneet kotinaan Carcassonnen varakreivit. Osa linnan perustuksista on rakennettu ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevan domuksen päälle. Uusi linna on rakennettu 1100-luvun alussa ja siitä on vielä jäljellä keskustorni. Linnaa on muutettu useaan otteeseen vuosisatojen aikana. Suurimmat muutokset tehtiin vuonna 1229, jolloin linnasta tuli kuninkaan käskystä paikallishallinnon keskus.
Suositun turistikohteen pahimmat jonot olivat linnaan ja valleille, mikä ei houkutellut seisomaan helteessä. Olimme käyneet linnassa ja muureilla edelliskäynnillämme, jonka diakuvat ovat tietysti tallella. Saint-Nazairen basilikaan ei nytkään ollut mitään tungosta, joten siihen sai tutustua kaikessa rauhassa. Kirkko on tunnettu Etelä-Ranskan kauneimmista lasimaalauksista 1300- ja 1500-luvuilta.
Sekä kesällä 1983 että vuonna 2023 jatkoimme Carcassonnesta Andorran kautta Espanjan Kataloniaan. Nyt jatkoimme sieltä La Riojaan ja edelleen takaisin Ranskaan läntistä reittiä.
Provencea ja Languedoc-Roussillonia 40 vuotta sitten
Olimme ajelleet kesällä 1983 Itä- ja Länsi-Eurooppaa pari viikkoa, kun saavuimme systerin luo Manosqueen. Se olikin tukikohtamme seuraavat pari viikkoa, josta tosin suurin osa kului roadtripeihin lähelle ja kauemmaksikin. Välillä tosin pidimme lomaakin matkailusta mm. läheisillä tekojärvillä.
Päiväretki Aix-en-Provencen kautta Marseilleen. Ensimmäinen retkemme Manosquesta kesällä 1983 suuntautui Aix-en-Provencen kautta Marseilleen. Roomalaisten vuonna 123 eaa perustama Aix on Bouches-du-Rhônen departementin pääkaupunki ja merkittävä yliopistokaupunki. Keskiajalla Aix-en-Provence oli Provencen pääkaupunki. Kaupungin vanha keskusta monine suihkulähteineen houkuttelee turisteja varsinkin kesäisin. Aix on taidemaalari Paul Cézannen kotikaupunki. Tämän ekakerran jälkeen olemme käyneet kaupungissa vuosina 2001 ja 2016.
Päivän varsinainen kohteemme oli Ranskan toiseksi suurin kaupunki Marseille, joka on myös Provencen pääkaupunki. Marseille on yksi Ranskan vanhimmista kaupungeista. Se perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana nimeltä Massalia noin vuonna 600 eaa. Marseillen satama on kaupungin tunnetuin nähtävyys. Sen eteläpuolella 150 m:n korkeudella sijaitsee pyhiinvaelluskirkko Notre-Dame-de-la-Garde. Sataman vastakkaisella puolella levittäytyy Le Panier’n vanhakaupunki. Päivitimme Marseillen kesällä 2001. Marseillen kaupunki liputtaa siniristilipuin (kuva), joten siellä tuntee itsensä tervetulleeksi.
Parin päivän roadtrip Provencessa ja Languedocissa 1983. Toinen retkemme suuntautui Provencen lisäksi Languedocin alueelle, ensin Avignoniin. Nykyinen Vauclusen departementin pääkaupunki oli jo Rooman valtakunnassa Gallia Narbonensisin provinssin keskus. Vuonna 1309 Ranskan kuningas siirsi katolisen kirkon hallinnon paaveineen Avignoniin, joka kuului siihen aikaan Sisilian kuningaskunnalle. Avignonissa kirkko joutui alistumaan monessa asiassa Ranskan kuninkaan tahtoon. Tämä Avignonin vankeus (tai paavien Baabelin vankeus) kesti vuoteen 1377. Tänä aikana Avignonissa asui kaikkiaan seitsemän paavia. Avignonin päänähtävyys onkin nykyään Paavien palatsi, Palais des Papes. Kaupungin toinen tunnettu nähtävyys on Avignonin silta, Pont Saint-Bénézet. Se on Rhônejoen yli vuosina 1177–1185 rakennettu silta, joka johti joen itärannalla sijaitsevasta Avignonista vastarannalle. Sillalla on Saint-Bénézet’n ja Pyhän Nikolauksen kappelit. Sillan länsiosa romahti 1600-luvulla Rhônen tulvissa, joten sitä myöten ei ole enää satoihin vuosiin voinut jokea ylittää. Avignonin historiallinen keskusta on kuulunut vuodesta 1995 UNESCOn maailmanperintölistalle.
Avignonin jokavuotiset kolmeviikkoiset festivaalit (Festival d’Avignon) on yksi maailman suurista esittävän taiteen festivaaleista. Yli 40 kansainvälistä tanssi- ja draamateosta esitetään 100 000 katsojalle eri puolilla kaupunkia. Olemme osuneet kaksi kertaa (vuosina 1983 ja 2001) kaupunkiin festivaalien aikaan. Silloin Paavien palatsi tai Avignonin silta eivät pysty kilpailemaan festivaalien vetovoiman kanssa.
Avignonista jatkoimme kesällä 1983 Languedociin, yöksi leirintäalueelle tunnetun Pont du Gardin läheisyyteen. Se on siltana toimiva osa roomalaisten rakennuttamaa akveduktia, joka rakennettiin todennäköisesti ensimmäisen vuosisadan alkupuolella jatkoksi Uzèsistä Nîmesiin kulkeneelle vesijohdolle, jonka toiminnasta on merkkejä vielä 300-luvun alussa. Pont du Gard on kuulunut UNESCOn maailmanperintölistalle vuodesta 1985.
Vuonna 1983 Pont du Gard sijaitsi täysin vapaasti kuljettavalla alueella, jonne saattoi mennä ilman erityisiä aukioloaikoja. Leirintäalueelta siltaa saattoi ihailla myös iltavalaistuna. Palasimme sillalle seuraavan kerran kesällä 1992, jolloin alueen idylli oli vielä tallella. Toisin oli kuitenkin kolmannella kerrallamme kesällä 2012. Silloin alue oli aidattu siten, ettei sillasta voinut nähdä vilaustakaan ilman ajoa maksavalle parkkialueelle. Jälleen yksi mielenkiintoinen historiakohde oli muutettu turistirysäksi.
Vuonna 1983 yksi alueen pääkohteistamme oli hyvin säilyneistä roomalaisajan rakennuksistaan tunnettu Gardin departementin pääkaupunki Nîmes, joka on Languedoc-Roussillonin toiseksi suurin kaupunki. Sen areena on maailman ehkä parhaiten säilynyt roomalaisajan amfiteatteri. Sisään 34-riviseen katsomoon on mahtunut 24 000 henkeä. Nykyisin areenalla pidetään monenlaisia tapahtumia härkätaisteluista musiikkiesityksiin. Toinen kaupungin pääkohteista, Maison Carrée on erinomaisesti säilynyt roomalaisajan temppeli. Se on valmistunut keisari Augustuksen aikana ja on omistettu hänen pojanpojilleen Augustus, Caius ja Lucius Caesarille. Kolme kuukautta tämänvuotisen matkamme jälkeen, syyskuussa 2023 UNESCOn maailmanperintökomitea valitsi Maison Carréen maailmanperintökohteeksi.
Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meidän piti päivittää tämäkin kaupunki 40 vuotta edelliskäyntimme jälkeen. Aikataulusyistä jouduimme kuitenkin jatkamaan kesän 2023 matkaa Nîmesiin poikkeamatta, sillä olimme valinneet Carcassonnen Languedocin pääkohteeksemme.
Kesällä 1983 ajoimme Nîmesistä runsaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan SVmatkakumppanin entiseen kesätyökylään Aubordiin. Runsaan kymmenen vuoden jälkeen siitä kesästä (1971) hän tapasi kylässä vielä senaikaisia tuttujaan.
Aubordista käännyimme (1983) takaisin itään ja Provenceen, aluksi Arlesiin, joka on nähtävyyksiltään samantapainen kuin Nîmes. Arlesin perustivat kreikkalaiset kuudennella vuosisadalla eaa. Kelttiläiset valtasivat sen vuonna 535 eaa ja antoivat sille nimen Arelate. Vuonna 123 eaa roomalaiset valtasivat kaupungin. Liittouduttuaan menestyksekkäästi Julius Caesarin kanssa Pompeiusta vastaan kaupunki nousi Gallia Narbonensis -provinssin merkittävimmäksi kaupungiksi. Kaupunki ympäröitiin muureilla, ja sinne rakennettiin amfiteatteri, riemukaari ja roomalaistyylinen sirkus erilaisten kilpailujen ja näytösten järjestämiseksi. Tutustuimme kaupungissa tuolloin lähinnä Areenaan eli amfiteatteriin sekä roomalaiseen teatteriin. Kävimme roomalaisen nekropolin (Alyscamp) portilla, mutta jätimme siellä käynnin seuraavan päivän retkeen.
Taidemaalari Vincent van Gogh muutti vuonna 1888 Arlesiin, jossa hänen maalaustensa väriloiston sanotaan saavuttaneen huippunsa.
Viimeinen kohteemme ennen Manosqueen paluuta oli Daudet´n mylly Fontvieillessa. Mylly seisoi yhtä jykevänä paikallaan sekä vuonna 1983 (kuva) että 2023 (kuva). Kuvista ei ehkä erota kumpi on 40 vuotta toista uudempi tai vanhempi.
Kahdeksan päivän kiertomatka Provencessa ja Languedoc-Roussillonissa via Andorra ja Katalonia. Viimeinen ja edellisiä pidempi automatkamme Manosquesta kesällä 1983 suuntautui ensin länteen, aluksi Saint-Rémy-de-Provencessa sijaitsevan roomalaisen Glanumin raunioille. Silloin tutustuimme raunioalueeseen paremmin kuin vuoden 2023 käynnillämme.
Ajoimme osin raunioituneen Les Baux-de-Provencen kukkulakylän kautta, mutta päätimme tutustua siihen paremmin paluumatkallamme. Arlesiin tultuamme pysähdyimme Montmajourin luostarilla (Abbaye Saint-Pierre de Montmajour). Se on 900-1700-luvuilla rakennettu linnoitettu benediktiiniluostari. Ranskan vallankumouksen jälkeen 1700-luvun lopulla luostari myytiin ja sitä käytettiin eri tarkoituksiin. Arlesissa asunut Vincent van Gogh maalasi ja piirsi usein luostarin ja sitä ympäröivän maiseman.
Toinen Arlesin kohteemme oli edellä mainittu Alyscampsin suuri roomalainen nekropoli. Se oli aikanaan yksi kuuluisimmista antiikin maailman hautausmaista.
Retken ekayöksi ajoimme leirintäalueelle Sèteen Languedocin puolelle. Sète on merkittävä kalastussatama joka sijaitsee Välimeren ja Thaujärven välisellä kannaksella. Kaupungin taustalla kohoaa jylhänä vuoristo. Sète on myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluvan Canal du Midin itäinen päätepiste.
Kohti Carcassonnea ajoimme samaa reittiä kuin 40 vuotta myöhemminkin. Silloin, kuten myös 2023, kävimme ostoksilla Minervois´n alueen viinitilalla.
Vaikka Carcassonne oli turistikaupunki jo 40 vuotta sitten, olivat matkailijamäärät paljon nykyistä pienemmät eikä linnalle ja kaupungin muureille tarvinnut silloin jonottaa.
Yöksi ajoimme vuoristoon Quillanin kaupungin yläpuolelle. Pöheikköparkistamme ihailimme kaupungin valoja. Viimeinen pysähdyksemme ennen Andorraa oli Ax-les-Thermesin kaupungissa (kuva).
Neljän päivän Andorran ja Espanjan Katalonian osuuksien jälkeen palasimme kesällä 1983 Ranskaan Languedoc-Rousillonin pienemmän osan eli Roussillonin kautta. Sen pääkaupunki Perpignan on nyt virallisesti Pyrénées-Orientalesin departementin pääkaupunki. Vaikka Perpignaninkin historia ulottuu Rooman valtakuntaan, on varhaisin maininta siitä vuodelta 927. Niinpä kaupungin merkittävimmät historialliset muistomerkit ovat keskiajalta.
Languedocin puolella pysähdyimme Narbonnen kaupungissa. Vuonna 118 eaa perustettu kaupunki kukoisti jo Rooman tasavallan perustaman Gallia Transalpinan provinssin pääkaupunkina. Narbonnessa on sekä arkeologisia että keskiaikaisia muistomerkkejä, joista tunnetuimmat ovat katedraali ja arkkipiispan palatsi.
Languedoc-Rousillonin pääkaupunki Montpellier sivuuttaen palasimme silloin Provenceen ja sen upeaan luontokohteeseen Camargueen. Se on kosteikkoalue, jota rajaavat Välimeri ja Rhônejoen kaksi pääsuuhaaraa, itäinen Grand Rhône ja läntinen Petit Rhône. 930 km² laajuinen Camargue on läntisen Euroopan suurin suisto. Se muodostuu pääasiassa soista, järvistä ja lammikoista. Camargue on merkittävä lintualue, ja siellä esiintyy runsaasti flamingoja. Camargue tunnetaan myös valkoisista camarguenhevosistaan ja mustista naudoistaan. Camargue kuuluu eteläisen Ranskan suosikkialueisiimme, jossa olemmekin vierailleet useita kertoja.
Camarguen alueen suurin kaupunki on Saintes-Maries-de-la-Mer, joka tunnetaan pyhiinvaelluspaikkana, mutta myös rantalomakohteena. Se on kasvanut 1000-1100-luvuilla rakennetun kirkon ympärille. Kaupunki oli pitkään muurin ympäröimä, ja se on suurelta osin säilyttänyt historiallisen ilmeensä monine kapeine katuineen. Myöhemmin kaupungissa käydessämme olemme huomanneet senkin turistimäärien huomattavasti kasvaneen.
Tämän roadtripin päätteeksi palasimme Les Baux-de-Provenceen, jossa silloin (1983) kiipesimme muurien suojeleman kaupungin osin raunioituneille kujille. Kävimme myös museossa ennen paluuta Manosqueen.
Kesällä 1983 vietimme vielä pari päivää tukikohtakaupungissamme käyden niin vanhan kaupungin keskustassa kuin porukalla uimassa lähijärvellä. Ennen matkan jatkumista kohti pohjoista kävimme vielä fossiilien myyntinäyttelyssä, josta kotiin lähti kaikkien aikojen vanhin esineemme.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA 147 (enemmän tai vähemmän itsenäisestä) MAASTA: https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja:
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Sakuvasivusto – kuvia maista ja matkoilta:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
SAKUVAMATKOJA MAAILMALLA – aiempia matkakuvauksia:
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
https://sakuva.kuvat.fi/snmatkakuvaaja+2000/
SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani:
https://sakuva.wordpress.com/about/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista:
https://sakuvat.blogspot.com/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/ https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNmatkakuvaaja Facebookissa:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva Twitterissä:
https://twitter.com/sakuva
sakuvat Instagramissa:
https://www.instagram.com/sakuvat/
sakuvat Pinterestissä:
https://fi.pinterest.com/sakuvat/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
Onpa hienon näköinen tuo Pont du Gard, erityisesti valaistuna, mutta myös päiväsaikaan. Harmi, että alue nykyään on aidattu. Toivottavasti maksut kuitenkin menevät huoltotöihin tms. Vaikuttavilta näyttävät myös Nîmesin areena ja Maison Carrée.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista. Olemme monella kohteella havainneet saman ”kaupallistumisen”. Matkailun lisääntyessä on toisaalta ymmärrettävää, että ylläpito maksaa sekä herkkiä kohteita on myös suojeltava. Kylkiäisinä tulevat kahvilat ja matkamuistokioskit. Nimes on edelleen päivityslistallamme eli olisi mukava päästä näkemään kaupunki nykymuodossa. Tämä koskee erityisesti matkakumppania, jolle kaupunki tuli tutuksi vapaapäivien käyntikohteena kesällä -71.
TykkääTykkää