MULTIVANLIFE EUROOPPA 2023 – 40 vuotta VW Kleinbus -matkoja
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
Alkumatkan kuvat: RUOTSI 2023 / TANSKA 2023 / SAKSA 2023 / TŠEKKI 2023 /
Kuvia 147 maasta: OBJEKTIIVISSA MAAILMA /
Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT /
SNmatkakuvaajan biografia: SNmatkakuvaaja / SNmatkakuvaaja 2000
Kesällä 1982 matkasimme 17-vuotiaalla PV-Volvolla ja vanhalla soputeltalla Pariisiin. Eräällä saksalaisella leirintäalueella kastuimme läpikotaisin. Silloin päätimme upgreidata automatkailumme tasoa ja kesäksi 1983 hankimme Volkswagen Kleinbusin, jonka tuunasimme matkailuautoksi. Ensimmäinen yhteinen matkamme sen kanssa kesti kuusi viikkoa ja kulki puolen silloisen Euroopan maan kautta (16/32).
Sama VW Camper -henki on säilynyt läpi vuosikymmenten, autot vain ovat vaihtuneet. Nykyinen bensakäyttöinen VW Multivan on sarjassa jo viides. Bensakone siksi, että vanhaan dieseliin ei enää saa minkään maan ympäristötarraa. Nyt meillä on autossa Saksan vihreä (4) ja Ranskan oranssi (3) tarra. Tässä Folkki-bussi -postaus kahdeksan vuoden takaa VW CAMPER-NOSTALGIAA.
Kesän 2023 Euroopan roadtripimme oli siis 40-vuotisjuhlamatka. Eka suunnitelma oli noudattaa mahdollisimman tarkkaan tuota 40 vuoden takaista reittiä. Sielläpäin on kuitenkin paljon ennen käymättömiä kohteita, joista monet kuuluvat UNESCOn maailmanperintölistalle. Niinpä jouduimme pudottamaan ohjelmastamme useita nostalgiakohteita, varsinkin sellaisia, joita oli ehditty päivittää jo aiemmin.
ROADTRIP LÄPI PUOLEN EUROOPAN 40 VUOTTA SITTEN
1980-luvulla Helsingistä oli laivayhteys Puolan Gdanskiin. Siihen aikaan laivojen autokannet olivat koko matkan auki, joten nukuimme yön autossamme. Gdanskista ajoimme Puolan ja DDR:n läpi leirintäalueelle Länsi-Berliiniin.
Länsi-Berliini oli kahtia (virallisesti neljään sektoriin) jakaantuneen Saksan läntinen näyteikkuna, vaikkei se virallisesti kuulunutkaan Saksan liittotasavaltaan. Siellä Berliinin muuri oli parhaiten nähtävissä ja länsipuolelle oli rakennettu muurinylikatselutasanteita. Olimme ilmeisesti Ranskan miehitysvyöhykkeellä, sillä joukko ranskalaissotilaita kiipesi näköalatasanteelle katsomaan sosialismin mallia.
Muurin länsipuolen seinämään oli maalattu silloisen Euroopan varmaan tunnetuimmat graffitit.
1960-luvun lopulta lähtien opiskelijoita, taiteilijoita ja maahanmuuttajia asettui asumaan Berliinin Kreuzbergin kaupunginosaan. Siitä muodostuikin läntisen Euroopan vaihtoehtokulttuurin keskus. 1980-luvun alkupuolella siellä oli useita värikkäästi maalattuja talonvaltaajien linnakkeita upeine muraaleineen sekä kulttuurikeskuksia. Osa niistä on jo purettu, mutta osa jatkaa edelleen toimintaansa. Kreuzbergiä pidettiin Länsi-Berliinin liikekeskuksen Kurfürstendammin (Ku’damm) vastakohtana.
Olemme kuluneen 40 vuoden kuluessa käyneet Berliinissä useita kertoja, mutta tällä matkalla (2023) ohitimme Saksan pääkaupungin Berliner Ringiä ajaen.
Länsi-Berliinistä palasimme (1983) DDR:n puolelle kohteena vanha kulttuurikaupunki Dresden. 1980-luvun alkupuolella DDR vaati vielä suomalaisilta viisumin. Helpointa oli hakea transit-viisumia, johon merkittiin sallittu ajoreitti. Olimme jo edelliskesän Pariisin matkallamme rikkoneet tätä sääntöä ja niin päätimme tehdä myös tällä kertaa. Viisumimme seuraavaksi paikkakunnaksi oli merkitty Dresden. Halusimme kuitenkin käydä Potsdamissa Sanssoucin linnalla. Se on Fredrik II Suuren rakennuttama rokokoolinna jota kutsutaan usein ”Preussin Versailles’ksi”. Vuosina 1745–1747 rakennettu linna lisättiin vuonna 1990 UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
Potsdamin keskustan luoteispuolella sijaitsevalta linnalta ei ollut minkäänlaista opastusta mihinkään, joten ajoimme summamutikassa itään. Pian eteemme ilmestyi kyltti Glienicker Brücke. Tiesimme, että siltaa saivat käyttää vain sotilashenkilöt. Glienicken silta tunnettiin maailmalla siitä, että idän ja lännen valtiot suorittivat sillalla vakoojien vaihtoja. Käänsimme nopeasti auton nokan vastakkaiseen suuntaan ja lopulta onnistuimme löytämään Dresdeniin johtavan moottoritien.
Ylitimme Glienicker Brücken eka kerran kesällä 1990, kun Saksojen väliset rajamuodollisuudet oli lopetettu. Vuonna 2013 se oli jo mikä tahansa silta ilman mitään erityistä mielenkiintoa.
Vuonna 1403 kaupunkioikeudet saanut Dresden saavutti maineensa August II:n hallituskaudella 1694-1733. Vanhan kulttuurikaupungin merkitys toisessa maailmansodassa oli Saksalle suhteellisen merkityksetön johtuen kaupungin vähäisestä teollisesta toiminnasta. Tästä huolimatta liittoutuneet aloittivat Dresdenin pommitukset sodan loppuvaiheilla, 13. helmikuuta 1945. Kaupunki tuhoutui pommituksissa lähes täysin. Pommitukset herättivät paljon keskustelua, joidenkin tulkitessa nämä sotilaalliset toimet Dresdenissä sotarikokseksi (Wikipedia).
Dresdenin jälleenrakentaminen DDR:n aikaan oli melko hidasta ja vielä 1983 sen keskustassakin oli useita aavemaisia rauniotaloja ja linnoja. Entisöityihin kohteisiin kuului kuitenkin Zwingerin palatsikokonaisuus, jota pidetään yhtenä barokkiarkkitehtuurin huomattavimmista esimerkeistä. Se tunnetaan lähinnä Dresdenin Staatliche Kunstsammlungenin taidekokoelmista.
Dresdenkin on vuosien mittaan jo useita kertoja päivitetty, joten tällä matkalla jouduimme ohittamaan senkin. Dresdenistä postauksissa DRESDEN 1983-2011 ja TOISEN MAAILMANSODAN PÄÄTTYMISESTÄ 75 VUOTTA.
Dresdenistä ajoimme silloin Saksin Sveitsin läpi Tšekkoslovakiaan. Kohteemme oli kylpyläkaupunki Karlovy Vary, joka ainakin vielä tuolloin tunnettiin lännessä Karlsbadina. Kuumista lähteistään tunnetun kaupungin on perustanut vuonna 1370 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle IV, jonka mukaan se on myös nimetty. Kaupunki on aikoinaan ollut saksalaisten suosima kylpyläkaupunki, ja siellä asui huomattava osa maan saksalaisvähemmistöstä toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Karlsbadissa viettivät lomiaan Goethe ja muu Saksan kerma. Venäläisten suosiossa se on ollut sen jälkeen, kun Pietari Suuri vieraili siellä 1700-luvulla.
Jatkoimme toisen kylpyläkaupungin Mariánské Lázněn (Marienbad) kautta Saksan liittotasavaltaan. Karlovy Vary ja Mariánské Lázně lisättiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2021 osana ryhmää Euroopan suuret kylpyläkaupungit.
Tšekkoslovakian rajalta ajoimme kutakuinkin suoraan etelään. Saksan Baijerissa kohteemme oli keskiaikainen Regensburg, jonka vanhankaupungin paikalla oli aikoinaan kelttiläistä asutusta nimellä Radasbona. Roomalaiset rakensivat sinne ensimmäisen linnoituksensa vuonna 90 ja suuremman Castra Reginan vuonna 179. Tuolta ajalta on jäljellä portti ja pala muuria. Regensburg oli vuosina 1663–1806 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivien pysyvä kokoontumispaikka. Regensburg on suurin keskiaikainen kaupunkikohde Alppien pohjoispuolella. Hyvin säilyneen arkkitehtuurinsa ja Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan liittyvän historiansa vuoksi Regensburgin keskiaikainen keskusta liitettiin vuonna 2006 UNESCOn maailmanperintökohteeksi.
Jatkoimme Deutsche Alpenstrassea Itävallan rajalle. Siihen aikaan ei Länsi-Euroopan maidenkaan rajoja ylitetty pysähtymättä, vaan pysähdyttiin jonon jatkoksi. Yleensä rajavirkailijoita kiinnostivat vain passit, mutta joskus muitakin kysymyksiä esitettiin.
Itävallan kohteemme oli Tirolin pääkaupunki Innsbruck. Kesän 2023 matkamme ei kulkenut Itävallan kautta, mutta aiemmin Innsbruck on päivitetty ainakin pari kertaa.
Itävallan jälkeen ajelimme viisi päivää Italiassa, joka sekään ei ollut tämän kesän alkuperäisessä ohjelmassamme. Tietöiden vuoksi teimme kuitenkin koukkauksen Aostan laakson kautta Ranskaan. Kesän 2022 automatkamme pääkohde oli Italia, jossa kolmen viikon aikana päivitimme myös useita kesän 1983 kohteitamme. Ranskan kohteistamme kesinä 1983 ja 2023 myöhemmin.
40 VUOTTA MYÖHEMMIN NOSTALGIAMATKA LÄNSI-EUROOPPAAN 2023
Kesän 2023 juhla- ja nostalgiamatkan suunnittelussa päädyimme (taas kerran) Ruotsin ja Tanskan läpiajoon. Olemme viime aikoina suosineet Finnlinesin reittiä Naantalista Ruotsin Kapellskäriin. Se on suositumpia Viking Linen ja Silja Linen reittejä rauhallisempi, edullisempi ja sen hintaan sisältyy kaksi varsin kohtuullista ateriaa. Lisäksi tälle reitille saa autopaikan vielä silloinkin, kun muut jo myyvät eioota.
Tuttua Ruotsia Norrtäljestä etelään. Ensimmäiseksi yöksi ajoimme viime kesästä tuttuun Kapellskärs Campingiin, joka sijaitsee vain kilsan päässä satamasta. Kapellskärin emokunta Norrtälje tuli tutuksi 1970- ja -80-luvuilla, kun Viking Linen laivat ajoivat sinne ja Kapellskäriin. En muista milloin viimeksi tutustuimme itse kaupunkiin, mutta idyllinen pikkukaupunki se näytti olevan edelleen.
Tukholman läpiajon välttääksemme ajelimme pienempiä teitä länteen. Pian saavuimme Skoklosteriin, jonka tunnetulla linnalla kävimme ensimmäisellä yhteisellä roadtripillämme (PV-Volvolla) kesällä 1981. Oli siis jo aika päivittää sekin.
Carl Gustaf Wrangelin vuosina 1654–1668 rakennuttama, Mälaren-järven läheisyydessä Uppsalan ja Tukholman välissä sijaitseva linna on Ruotsin suurin yksityinen linna ja yksi maailman tärkeimmistä barokkimuseoista. Vuonna 1981 linnalla toimi myös automuseo, josta ei ollut enää jälkeäkään. Sen sijaan linnan alueella oli uusi kahvipaahtimo kahviloineen, joten capuccinot paikalla paahdetusta kahvista olivat paikallaan.
Pian suuntasimme etelään kohti E4-tietä. Sitä ennen poikkesimme Strängnäsissä, jossa käynnistä oli kulunut jo yli kolme vuosikymmentä. Kaupunki oli yksi kohteistamme syksyn 1992 Mälarenin ympäriajollamme.
Illalla ajoimme Grännaan Getingaryds Campingiin Vätternin rannalle. Auringonlasku järvelle oli mahtava. Gränna tunnetaan perinteisesti polkagris-makeisistaan. Nykyään se tunnetaan myös näkkileivistään. Polkagristehtaita on nykyään useita, monet suurine parkkipaikkoineen niin yksityisautoille kuin suurille turistibusseillekin. Gränna knäcke on tarjonnut tuotteitaan myös Brahe Husin taukopaikalla.
Grännasta E4-tie vie suoraan Helsingborgiin ja laivalla Tanskan Helsingøriin. Ennen laivaanajoa päivitimme Helsingborgin kuvakulmia vuosien takaa.
Tanskan maailmanperintöpäivitystä
Kronborgin linna. Lyhyen laivamatkan maamerkki on UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Kronborgin linna Tanskan puolella. Linnan historia alkoi 1420-luvulla Eerik Pommerilaisen rakentamasta linnoituksesta. Kuningas vaati veroa laivoilta, jotka halusivat purjehtia Juutinrauman salmen läpi. Vahvistaakseen vaatimuksiaan hän rakennutti linnoituksen vartioimaan salmea. Silloinen linnoitus käsitti useita rakennuksia, joiden ympärille oli rakennettu muuri.
Kronborgin linna tunnetaan myös nimellä Elsinore, joka on William Shakespearen Hamlet-tragedian tapahtumapaikka. UNESCOn maailmanperintölistalle linna valittiin vuonna 2000.
Edellisestä linnassa käynnistämme oli jo kulunut monta vuotta, joten päivitimme sen aluetta, mutta sisätilat oli jo suljettu.
Koska Helsingør Camping oli jo täynnä, ajoimme tietä 6 yöksi muutaman kilometrin päässä olevalle Nyrop Campingille.
Roskilden katedraali. Nyropista jatkoimme kutostietä Roskildeen, jonka katedraali on kuulunut UNESCOn listalle vuodesta 1995. Se on ollut 1400-luvulta saakka Tanskan kuninkaallisten hautapaikka. Tutustuimme nyt katedraaliin edelliskertoja perusteellisemmin.
Tanskan Själlannin läpiajo päättyy etelässä kahteen satamakaupunkiin, Rødbyhyn tai Gerseriin, joista molemmista on laivayhteys Saksaan. Suositumpi ja nopeampi yhteyksistä on Rødbystä Puttgardeniin kulkeva Skandlinesin laiva.
Itä-Saksaa linnasta linnaan
Schwerinin linna. Puttgardenista on vajaa sata kilometriä Lyypekkiin, jossa ajoimme jo tuttuun Camping Lübeck Schönbäckeniin. Aamulla ylitimme entisen Saksojen välisen rajan nykyisen Mecklenburg-Etu-Pommerin pääkaupunkiin Schweriniin. Kävimme kaupungissa eka kerran luvatta kesällä 1982. Silloin vaaditun DDR:n transit-viisumimme mukaan meidän olisi kuitenkin pitänyt ajaa suoraan Itämeren rantaa silloiseen Saksan liittotasavaltaan.
Nykyinen Schwerin on melkoinen turistikaupunki ja siten automatkailijalle hankala kohde. Löysimme kuitenkin linnan takaa erinomaisen maksuttoman parkkipaikan. Vaikka olemme käyneet Schwerinissä ja linnallakin useampia kertoja, tutustuimme linnan sisätiloihin nyt ensimmäistä kertaa.
Linna oli vuosisatojen ajan Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurruhtinaiden asunto. Suurin osa nykyisestä linnasta on rakennettu Friedrich Franz II:n kaudella vuosina 1845-1857. Sen arkkitehtuuri on yhdistelmä useista tyylisuunnista. Sitä pidetään yhtenä Euroopan tärkeimmistä romanttisen historismin teoksista, ja se on ollut vuodesta 2015 alkaen UNESCOn maailmanperinnön aieluettelossa. Osa linnasta on museona, osassa kokoontuu Mecklenburg-Etu-Pommerin maapäivät.
Sanssoucin linna. Parisataa kilometriä Schwerinistä kaakkoon on Brandenburgin osavaltion pääkaupunki Potsdam, jonka Sanssoucin linnalla siis kävimme jo kesän 1983 matkallamme. Päivitimme sen luvallisesti rajatarkastusten päätyttyä Saksojen rajalla kesällä 1990.
Paikasta toiseen etenevän automatkan ongelmana on aikaisin iltapäivällä ovensa sulkevat kohteet. Niinpä kesän 2023 linnareissumme Potsdamissa jäi kovin ulkokohtaiseksi.
Jo Sanssoucin linnalla alkanut kaatosade hankaloitti leirintäalueen löytämistä, jonka lopulta löysimme läheltä, Potsdamer Havelin rannalta (Campingpark Sanssouci).
Dessau-Wörlitzin puutarha. Itä-Saksan linnakierroksemme jatkui Saksin osavaltioon, jossa sijaitseva Dessau-Wörlitzin puutarha on ensimmäisiä ja suurimpia englantilaisia puutarhoja Saksassa ja koko Manner-Euroopassa. Anhalt-Dessaun vaaliruhtinas Leopold III Friedrich Franz loi puutarhan 1700-luvun loppupuoliskolla. Siellä sijaitseva Wörlitzin linna on ensimmäinen uusklassinen rakennus Saksassa. Puiston Gotisches Haus taas oli ensimmäisiä uusgoottilaisia rakennuksia Euroopassa. 1800-luvun alussa puistoon nousi vielä muita uusgoottilaisia rakennuksia. Dessau-Wörlitzin puutarha liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000.
Erzgebirgen kaivosalue rajan molemmin puolin
Erzgebirge on vuorijono ja vuoristoalue Saksan ja Tšekin rajalla. Vuoristo on ollut maiden välinen raja vuosisatoja. Erzgebirge, tšekiksi Krušnohoří, tarkoittaa molemmilla kielillä malmivuoria.
Nykyisin maiden välinen raja kulkee korkeimpien huippujen pohjoispuolella noin 150 km:n matkalla Saksin rajalta Elbelle. Erzgebirgessä on ollut kaivostoimintaa yli 800 vuoden ajan. Siitä tuli keskiajalla Euroopan ja maailman tärkeimpiä kaivosalueita ja hopean lähteitä. Keskiajalla alueelta louhittiin myös tinaa. 1800- ja 1900-luvuilla siitä tuli varhainen uraanin lähde. Sieltä on kaivettu myös arsenikkia, lyijyä, kobolttia, nikkeliä, sinkkiä, kalkkia, kaoliinia, savea ja hiiltä. Alueen viimeiset kaivokset, joista louhittiin tinaa ja uraania suljettiin 1990-luvulla. Viime aikoina alueella on kuitenkin kaivettu fluoriittia ja baryyttia.
Erzgebirgen kaivosalue valittiin UNESCOn maailmanperintölistalle 2019 esimerkkinä maisemasta, jota ovat muovanneet ihmisen ja luonnon yhteistoiminta. Maailmanperintökohde koostuu 22 kohteesta, joista 17 on Saksan ja 5 Tšekin alueella.
Saksan Annaberg-Buchholz. Saksan puolella tutustuimme Annaberg-Frohnaun kaivosmaisemaan. Aluksi pysähdyimme Markus-Röhling-Stollnin kaivoksella, mutta varsinainen kohteemme oli Frohnauer Hammer Millin tehdasmuseo. Frohnauer Hammer juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin se mainittiin maissimyllynä, jossa on neljä myllykiveä. Vuonna 1491 myllyn läheltä löydettiin hopeamalmiesiintymä. 1498 nuori kaivoskaupunki sai hopearahan lyöntioikeudet (Münzrecht) ja tehdas laajennettiin samana vuonna rahapajaksi. Vuonna 1621 se muutettiin rautavasaramyllyksi. Vuonna 1697 tehtaan yhteyteen valmistui edustava barokkikartano (Hammerherrenhaus). Mylly suljettiin vuonna 1904 kannattamattomana. Vuonna 1910 se avattiin ensi kerran museona, mutta suljettiin 1925, kun osa tehtaasta otettiin uudelleen käyttöön. Nykyinen museo avattiin vuonna 1953.
Laaja museokierros vei vasaramyllyn jälkeen sen yläkerrassa olevan tilaan, jossa on näytteillä vasarapajan tuotteita. Kierros jatkui laitoksen muihin rakennuksiin, Volkskunstgalerieen, jonka näyttelyssä oli kuvanveistäjä Horst Schreiterin töitä ja Hammerherrenhausiin, jossa esitellään perinteistä Malmivuorten puolapitsien valmistustekniikkaa.
Hammer Millille saapuessamme seuraavaan tutustumiskäyntiin oli aikaa toista tuntia, joten kävimme ennen sitä Annaberg-Buchholzin kaksoiskaupungin jälkimmäisen osan keskustassa. Sunnuntaina puolenpäivän aikaan se oli täysin autio.
Harzin tapaan myös Erzgebirgen vuoristossa kulkevat edelleen kapearaiteisten rautateiden vanhat höyryveturit kuljettaen nykyään lähinnä turisteja.
Jáchymov Tšekissä. Rajanylityksen jälkeen kohteemme Tšekissä oli Jáchymovin kaivosmaisema. Jáchymovilla on pitkät kaivosperinteet, joiden ansiosta se oli aiemmin Böömin kuningaskunnan toiseksi väkirikkain kaupunki. Aluksi täällä louhittiin hopeaa. 1500-luvulta lähtien lyödyt hopeiset Joachimsthaler-kolikot antoivat nimensä taalarille ja dollarille. Ajoimme Svornostin kaivokselle, joka on Euroopan vanhin edelleen käytössä oleva kaivos. Se ei ole avoinna yleisölle, joten saimme tutustua siihen vain ulkopuolelta.
Kaivokselta on kaunis näkymä Jáchymovin kaupungin hyvin säilyneeseen 1500-luvun keskustaan goottilaisine ja renessanssiajan patriisitaloineen.
Tšekin kolme kylpyläkaupunkia
UNESCOn maailmanperintökomitea valitsi kaksoiskokouksessaan kesällä 2021 maailmanperintökohteeksi ryhmän Euroopan suuret kylpyläkaupungit, joka koostuu 11 kaupungista seitsemässä Euroopan maassa. Kolme näistä kaupungeista sijaitsee Tšekin länsiosassa.
Karlovy Vary. Tunnetuin ja eniten vierailtu näistä on Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan toimesta vuonna1370 perustettu 50 000 asukkaan Karlovy Vary, joka tunnetaan myös saksankielisellä nimellään Karlsbad. Kaupunki on ollut venäläisten suosiossa Pietari Suuren ajoista lähtien. Nykyään venäläiset pyörittävätkin merkittävää osaa kaupungin kasino- ja hotellibisneksestä.
Karlovy Varyssa on lukuisia kuumia lähteitä (13 päälähdettä, noin 300 pienempää lähdettä ja lämpimän veden Teplá-joki). Monista monumenteistaan ja arkkitehtonisesti arvokkaista rakennuksistaan tunnettu Karlovy Varyn keskusta on hyvin säilynyt ja suojeltu. Se levittäytyy nauhamaisena Teplá-joen rantoja myötäillen. Keskustan tärkeä aukio on joen päälle katettu Mlýnské nábřeží.
Vuonna 1975 rakennettu funkkisrakennus (kuva) pitää sisällään kaupungin tunnetuimman lähteen Vřídlon. Sitä paljon kauniimpia ovat kuitenkin keskustan vanhat 1800-luvun arkadit. Karlovy Varyn merkittävimmät kirkot ovat katolinen Pyhän Maria Magdalenan barokkikirkko (1732–1736) ja Pyhän Pietarin ja Paavalin venäläis-ortodoksinen kirkko (1893–1897).
Kuten aiemmin mainittiin, kävimme kesän 1983 automatkallamme Karlovy Varyssa. Nyt 40 vuotta myöhemmin siitäkin on tullut merkittävä turistikaupunki, jossa autolla liikkuminen on aiempaa haastavampaa.
Mariánské Lázně. Tšekin toinen tunnettu kylpyläkaupunki on Mariánské Lázně, saksalaisittain Marienbad. Meille, varmaan monelle muullekin, se on tuttu jo ranskalaisen Alain Resnais´n elokuvasta Viime vuonna Marienbadissa vuodelta 1961. Kesän 1983 matkallamme poikkesimme pikaisesti kaupungissa, mutta nyt kesän 2023 matkallamme viivyimme siellä vähän pitempään.
Suurin osa 14 000 asukkaan kaupungin rakennuksista on peräisin sen kulta-ajalta 1800-luvun jälkipuoliskolta, jolloin monet julkkikset ja eurooppalaiset huippujohtajat tulivat nauttimaan parantavista hiilidioksidilähteistä. Mariánské Lázněnkin keskusta kylpyläkulttuurimaisemineen on hyvin säilynyt ja lain mukaan suojeltu urbaani muistomerkkireservaatti. Kaupungin vetonaula on korkean hiilidioksidipitoisuuden ja usein myös korkeamman rautapitoisuuden omaavat sata mineraalilähdettä.
Mariánské Lázněn keskipiste on 1800-luvun lopulla rakennettu valurautainen kylpylän pylväikkö Colonnade (Kolonáda). Sen päädyssä on kaupungin tunnetuin nähtävyys Zpívající fontána eli Laulava suihkulähde. No, suihkulähde ei oikeasti laula, vaan ääni tulee nauhalta.
Tšekin kylpyläkulttuuriin ovat jo 1700-luvulta alkaen kuuluneet spa-vohvelit. Alkuperäisten vohveleiden rinnalla on nykyään saatavana mm. suklaalla, vaniljalla ja pähkinällä maustettuja kylpylävohveleita. Mariánské Lázněssa vohveleiden tunnetuin valmistaja on vuonna 1856 perustettu Kolonáda-yhtiö. Niinpä menimmekin sen myymälään vohveliostoksille. Valitettavasta liike ei kuitenkaan hyväksynyt luottokortteja eikä meillä ollut korunoita, joten vohveliostokset piti tehdä muualla.
Františkovy Lázně. Tšekin kolmas maailmanperintölistan kylpyläkaupunki on 5 700 asukkaan Františkovy Lázně. Ennen UNESCO-statustaan sitä ei juurikaan tunnettu muualla Euroopassa, vaikka sen tunnettuja vierailijoita olivat aikanaan mm. Beethoven ja Goethe. Františkovy Lázněn kaupunkikuvaa leimaavat suurelta osin Habsburgien aikakauden uusklassiset ja Belle Époque -rakennukset sekä laajennetut puistot ja puutarhat, joissa on lukuisia lähteitä ja kylpylöitä. Kylpyläkeskuksen hallitseva osa on vuonna 1877 uusrenessanssityyliin rakennettu kasinorakennus.
Etelä-Saksaa Regensburgista Bodenseelle ja Büsingeniin
Regensburgin päivitys. Tšekistä ajoimme Saksan Baijeriin ja 150 kilometriä etelämpänä sijaitsevaan Regensburgiin, joka oli yksi harvoista 40 vuoden takaisista kohteistamme, jota emme olleet sen jälkeen päivittäneet. Yövyimme Azur Camping Regensburgissa, joka todennäköisesti on sama Regensburg Camping, jossa yövyimme silloin 40 vuotta sitten.
Kaupungissa muutaman lyhyemmän pysähdyksen jälkeen saimme auton määräaikaisparkkiin Emmeramsplatzille, jonka varrella on Saint Emmeramin benediktiiniläisluostari vuodelta 739 ja Oberpfalzin hallintorakennus. Kävelimme Rathausplatzille ja katedraalille (Dom St Peter), jonka aarrekammiossa (Domschatz) emme olleet aiemmin käyneet.
Roomanaikaisen Porta Praetorian kautta kuljimme Tonavan ylittävälle 1100-luvun kivisillalle. Valitettavasti auton parkkiaika läheni loppuaan ja jouduimme palaamaan autolle. Regensburgin päivitystä täytyy jatkaa joskus myöhemmin.
Phaehlbautenin paalutalomuseo. Baijerista jatkoimme Baden-Württembergiin ja Bodenseen rannalle. Tarkoituksemme oli yöpyä Friedrichshafenissa ja käydä aamulla Zeppelin-museossa. Leirintäalue oli kuitenkin täynnä ja koko kaupunki sekaisin katutöiden vuoksi. Zeppelin-museolle vievä tiekin oli poikki, joten jatkoimme seuraavaan leirintään, kaupungin länsipuolella sijaitsevaan Campingplatz Fischbachiin.
Bodenseen kohteemme oli Unteruhldingenissä sijaitseva järven päälle rakennettu Phaehlbautenin paalutalomuseo. Vuonna 1922 avatun museon paaluasunnot ovat Saksan vanhin arkeologinen ulkoilmamuseo, jonka vanhimmat rekonstruoidut paalutalot ovat avausvuodelta. Rakennusten perinne ulottuu kuitenkin kivikauteen 10 000 vuoden päähän. Järven pohjasta on löytynyt alkuperäisten paalutalojen jäänteitä. Rakennuksissa sisällä oli valokuvaaminen kielletty.
Vuonna 2011 UNESCOn maailmanperintökohteeksi valittiin 111 paaluasuntoa kuudessa Euroopan maassa, niistä yhdeksän Bodenjärvellä. Yksi näistä on Phaehlbautenin paalutalomuseo, joka on rakennettu kierrokseksi läpi kivi- ja pronssikautisten kylien.
Saksan eksklaavi Büsingen am Hochrhein. Saksasta jatkoimme Sveitsiin, mutta vain seitsemän kilometriä ajettuamme olimme taas Saksassa, sillä Büsingen am Hochrhein on Sveitsin Saksaan kuuluva enklaavi, joka virallisesti kuuluu Baden-Württembergin osavaltioon. Reinin pohjoisrannalla sijaitseva 1 576 asukkaan Büsingenin kunta on historian oikkujen vuoksi jäänyt kokonaan Sveitsin rajojen sisällä, mutta lyhimmillään etäisyyttä emämaahan on alle yksi kilometri.
Büsingenin merkittävin rakennus on Pyhän Mikaelin vuorikirkko (Bergkirche St. Michael), jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1000- ja 1100-luvuilta. Se on yksi Konstanzin hiippakunnan varhaisimmista maalaiskirkoista. Vuorikirkko oli aikoinaan Büsingenin, Gennersbrunnin, Widlenin, Buchthalenin, Schaffhausenin, Neuhausenin, Rheinhardin ja Mogernin kaste- ja kansankirkko. Schaffhausenin kaupungin St. Johannin kirkko (kuva) oli Büsinger Bergkirchen tytärkirkko.
Büsingen am Hochrheinista palasimme Sveitsiin ja ajoimme pohjoisesta etelään suuntana Alpit ja ennen kaikkea Matterhorn.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA 147 (enemmän tai vähemmän itsenäisestä) MAASTA https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
Luettelo linkkeineen maista , joista kuvia ja juttuja https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
Kuvasivu https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/ kuvia maista ja matkoilta
SAKUVAMATKOJA MAAILMALLA – aiempia matkakuvauksia https://sakuva.kuvat.fi/blog/ SNmatkakuvaajan matkailuhistoriaa:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
https://sakuva.kuvat.fi/snmatkakuvaaja+2000/
SNmatkakuvaaja – blogipostauksia vuodesta 2015: https://sakuva.wordpress.com/
Blogin takana SNmatkakuvaaja & SVmatkakumppani https://sakuva.wordpress.com/about/ OBJEKTIIVISSA MAAILMA – blogipostauksia aiemmista matkoista https://sakuvat.blogspot.com/ KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi): https://sakuva.blogspot.fi/
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA: https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCOn maailmanperintökohteet ja kuvia niistä: https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/ https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNmatkakuvaaja Facebookissa: https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel @sakuva Twitterissä: https://twitter.com/sakuva
sakuvat Instagramissa: https://www.instagram.com/sakuvat/
sakuvat Pinterestissä: https://fi.pinterest.com/sakuvat/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
Olipa ihanaa lukea nostalgisia muistoja, joista iso osa oli omiammekin. Františkuvy Lázné, Itävalta, Karlovy Vary, Mariánské Lázné, Potsdam, laivalla Gdanskiin, Berliini, Sanssouci, Schwerin, Bodensee ym, ym, vilisivät tuttuja nimiä. Me tosin aloitimme kahdeksan vuotta myöhemmin ja oma matkustustapamme olikin asuntovaunu, ei pelkkä auto. Pelkkä auto olisi varmaan ollut hiukan niukka vaihtoehto neljän 2 – 12 -vuotiaan lapsen kanssa, mutta vaunu oli aivan ihanne. Ensimmäinen Euroopan matkamme oli kyllä vähän lyhyt kokeilu, kuukauden matka, jolla Legoland ja Brysselin kitarakaupat olivat kauimmaiset ensimmäisen matkan kohteet, mutta seuraavina kesinä sitten jo matkailimmekin Tsekissä ja Puolassa, Itävallassa ja Wienissä, Budapestissa, Tatralla, Roomassa, Sveitsissä ja Espanjassa, joten niiden aikojen nostalgiakierrokselle olisi paljon kohteita meilläkin. Eipä silti, kyllä me melkein kaikkialla olemme jo uudelleen käyneetkin, tosin pelkällä henkilöautolla nykyisin. Tuo Kleinbus olisi kyllä hauska vaihtoehto nytkin, kun matkustelemme eläkeläisinä kahdestaan. Teidän tekstinne upeine kuvineen oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Aila
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos paljon kommentista! Oli kiva kuulla, että teillä on samantyyppisiä kokemuksia automatkailusta ja jopa samoista kohteista. On ymmärrettävää, että lasten kanssa matkatessa on asuntovaunu ollut paras ratkaisu. Meille on Folkkibussimatkailusta tullut se oma juttu. Auto on vielä sopivan kokoinen esim. kaupunkien parkkiruutuihin ja usein myös parkkitaloihin. Leirintäalueilla istumme ulkona aina, kun säät sallivat, ja takapenkillekin mahtuu sateella kaksi. Vielä löytyy paljon näkemättömiä kohteita Euroopasta, joten homma jatkukoon. Oikein mukavia automatkoja teille!
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuohon aikaan Euroopassa matkustaminen kuulostaa tavattoman mielenkiintoiselta. Harmi, että itselläni ei tietenkään vähän päälle 35-vuotiaana ole tuosta ajasta edes mitään muistikuvia. Oletettavasti itäblokin maissa muutos on ollut valtava, vaikka toisaalta ero naapurimaihin on edelleen merkittävä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos paljon kommentista! Olihan se matkailu tuolloin erilaista, joskin väliin aika työlästä. Näin jälkikäteen ajatellen ihan hauskoja kokemuksia. Edelleen on läntisen ja itäisen Euroopan välillä aika suuria eroja, vaikka tilanne on tasoittunutkin. Ongelmana idässä on edelleen korruptoitunut virkavalta. Onhan teillä paljon matkailukokemusta ikäänne nähden.
TykkääTykkää