KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA / HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/ Edelliset koronakesän kotimaan postaukset: VARSINAIS-SUOMEA JUHANNUSAIKAAN / JÄRVI-SUOMEN ROADTRIP - PÄIJÄNTEELTÄ KOLILLE / JÄRVI-SUOMEN ROADTRIP – SAIMAALTA KYMENLAAKSOON / SUOMEN LÄNSIRANNIKKOA POHJOISEEN / LAPIN LAAJAT KANSALLISPUISTOT / SUOMEN SAAMELAISKESKUS INARI / Matkan kuvia: SUOMI 2020 / Aiempia Suomi-kuvia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA / SUOMI / Mistä maista juttuja ja kuvia: SAKUVAMAAT / SNmatkakuvaajan biografia: OBJEKTIIVISSA MAAILMA /
Lapin kierroksen jälkeen palasimme etelään lähes samaa reittiä kuin menomatkallakin. Päivityskohteet olivat tietysti erit. Matkustusrajoitusten vuoksi Tornion raja-asemalla tarkastettiin ylimenijät eikä meillä ollut pätevää syytä rajan ylitykseen, joten jatkoimme etelään.
Pysähdyimme jälleen kerran Alatornion maailmanperintökohteella. Sen kirkon torni oli aikoinaan Struven ketjun mittauspiste, jonka UNESCO valitsi 34 kohteen listalleen. Tälläkin kerralla tilanne oli sama kuin aiemminkin, Alatornion kirkko ei ole avoinna matkailijoille.
Pysähdyimme jo mennessä Suomen tunnetuimpiin lintuvesiin kuuluvalla Liminganlahdella Pohjois-Pohjanmaalla. Virkkalan rannassa sijaitseva Liminganlahden luontokeskus oli silloin jo suljettu, joten paluumatkalla saavuimme sinne aukioloaikaan. Luontokeskuksen jälkeen kiipesimme Virkkalan ja Sannanlahden lintutorneihin, muttemme nähneet lintuja kummastakaan. Sen sijaan edellisellä alueella käyskenteli lampaita ja jälkimmäisestä saattoi seurata laiduntavia lehmiä.
Lintujen sijaan tutustuimme Vanhan Limingan kulttuurihistoriaan ulkomuseossa, jonka portit olivat auki, mutta rakennusten ovet (taas kerran) koronan vuoksi suljettu.
Vanhassa Limingassa sijaitseva Limingan museoalue käsittää oopperalaulaja Abraham Ojanperän muistoa kunnioittavan Muistokoti Aappolan, Limingan kotiseutumuseon sekä taidemaalari Vilho Lammen tuotantoa ja esineistöä esittelevän Vilho Lampi -museon. Limingan museoalue kuuluu Liminganjokivarren maisemakokonaisuuteen, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Saimme kuitenkin Limingan lintuhavainnon, kun kurkiaura (kuva) lensi ylitsemme.
Seuraavaksi yöksi suuntasimme Kalajoelle. Elettiin vielä elokuun viimeistä päivää, mutta leirintäalueelle saavuttuamme oli sen portilla tervetulotoivotus kesäkuussa 2021. Soitimme seuraavalle leirintäalueelle Keski-Pohjanmaan Kokkolaan, jossa sielläkin toimisto oli suljettu, mutta sovimme erityisjärjestelystä sisään päästäksemme. Seuraavalle päivälle suunniteltu Kalajoen ohjelma jäi siis pois.
Kokkolan kaupunki täyttää tänä vuonna 400 vuotta. Kaupungin matkailutoimisto oli auki, joten saimme lisätietoa. Kiinnostavin kaupungin kohteista on mielestämme Neristanin puutaloalue. Se on yksi Suomen laajimmista historiallisista puukaupunkikokonaisuuksista. Neristanin 12 korttelia kattava yhtenäinen asemakaava on peräisin 1660-luvulta. Suurin osa Neristanin rakennuksista on 1810–1880-luvuilta, mutta vanhimmat ovat 1600-luvulta. Uutta meille olivat katukyltteihin lisätyt lyhyet historiakatsaukset. Suntin (kuva) salmen ja kauppatorin (kuva) jälkeen jatkoimme matkaamme etelään.
Päätien sijaan valitsimme rantatien, joka johti ensin pelkän Pohjanmaan Pietarsaareen. Keskustan ulkopuolella sijaitseva Runebergin tupa oli aloittanut talviloman jo kuukautta aiemmin, joten ajoimme keskustaan.
Kaupungin maamerkki on Strengbergin entinen tupakkatehdas (1762-1998). Pallomaisen kellotornin hallitsema uudempi osa on arkkitehti Torben Grutin suunnittelema ja se on valmistunut 1909. Kyseinen kello on läpimitaltaan Pohjoismaiden suurikokoisin kello. Vuonna 2018 Pietarsaaren Sanomien järjestämässä äänestyksessä Strengbergin tupakkatehdas valittiin Pietarsaaren kauneimmaksi rakennukseksi. Sen tiloissa toimiva tupakkamuseokin oli jo sulkenut ovensa seuraavaan kesään saakka.
Pietarsaaren vanha puukaupunginosa Skata eli Pohjoisnummi on sekin yksi Suomen suurimmista yhtenäisistä puutaloalueista. Alueen vanhat rakennukset ovat säilyneet suurelta osin alkuperäisessä asussaan.
Pietarsaaresta rantatie johtaa Uuteenkaarlepyyhyn. Sen päänähtävyys on kirjailija Sakari Topeliuksen lapsuudenkoti Kuddnäs, joka on toiminut museona vuodesta 1934 lähtien. Perusnäyttely esittelee elämää talossa Topeliuksen aikana. Syyskuun ensimmäisenä olimme kuitenkin päivän myöhässä, sillä museo on auki vain kesäisin.
Kiinni olivat myös tunnetut kesäkahvilat, Lapuanjoen vastarannalla sijaitseva Café Brostugan ja Andra Sjönin Tullimakasiini.
Illan jo painaessa päälle ajoimme Vanhaan Vaasaan. Vaasan kaupunki sijaitsi tällä alueella aina vuoden 1852 Vaasan paloon saakka, jolloin kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen. Alueella sijaitsevat myös Korsholman linnan rauniot tai oikeastaan pelkkä muistomerkki (kuva). Vanhassa Vaasassa ovat edelleen nähtävissä muun muassa palossa vaurioituneen, 1400–1500-luvulla rakennetun Pyhän Marian kirkon rauniot sekä nykyisin museona toimiva kauppias Abraham Wasastjernan kivitalo (kuva), joka ainoana yksityisasuntona selvisi Vaasan palosta. Vanhassa Vaasassa sijaitsevat myös alun perin hovioikeudeksi vuonna 1786 rakennettu Mustasaaren kirkko sekä Vanhan Vaasan sairaala. Kaupungissa oli myös triviaalikoulu, jota kävi muun muassa J. L. Runeberg. Koulun rauniot sijaitsevat kirkon läheisyydessä. Käydessämme Marian kirkon rauniot oli suljettu korjaustöiden vuoksi. Yöksi ajoimme menomatkalta tutulle Vaasan leirintäalueelle.
Rantatie Vaasasta etelään vei menomatkalta tutun Söderfjärdenin kraatterin (kuva)Vaasaan kuuluvan osan sivuitse Korsnäsiin, jonka vanhasta kulttuurista kertovat myös kirkkorakennukset. Korsnäsin kirkko (kuva) on puinen ristikirkko, joka rakennettiin vuosina 1830-1831 Carl Ludvig Engelin piirustusten pohjalta. Vuonna 1747 rakennettu kellotapuli on todennäköisesti kunnan vanhin säilynyt rakennus. Korsnäsin pappilamuseo toimii 1830-luvulta peräisin olevassa pappilassa. Senkin rakennukset olivat kiinni, mutta alueella ja puutarhassa sai vapaasti liikkua.
Muutama kilometri etelämpänä Harrströmin kylässä on vuodelta 1898 peräisin oleva Harrströmin kivisilta (museosilta vuodesta 1982). Sen kupeessa on jäänteitä vanhasta sahasta ja vesimyllystä (kuva) (1788-1937). Kylässä on myös Myllymäkimuseo, johon kuuluvat 1800-luvulta peräisin olevat tuulimyllyt sekä kalastajatupa ja venevaja kalastusvälineineen. Tähänkin alueeseen pääsi tutustumaan vain ulkopuolelta.
Närpiö on kaupunkina nuori, sillä vuonna 1867 perustetusta kunnasta tuli kaupunki vuonna 1993. Niinpä sen asemakaavakaan ei ole ruutukaavamainen vaan keskittyy kaupungin läpi kulkevan tien varrelle. Rakennuskanta on kuitenkin muuttunut kaupunkimaisemmaksi sitten viime käyntimme joskus edellisen vuosituhannen lopulla. Närpiössä on muutama mielenkiintoinen käyntikohde.
Närpiön kalkittu kivikirkko on peräisin 1400-luvulta. Kivikirkon ympärillä on yli sata kirkkotallia, joihin matkaajat pystyivät jättämään hevosensa. Kirkon tallit muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden Suomessa.
Öjskogsparkenin museoalueella sijaitsee 1800-luvulta peräisin oleva maalaistalo, jossa sijaitsee apteekkimuseo ja maatalousmuseo. Sekin alue oli periaatteessa suljettu, mutta paikalle osunut museon ylläpitäjä kutsui meidät tutustumaan päärakennukseen (Bengtsgården).
Viimeinen Pohjanmaan kohteemme oli Kaskinen, jonka meriittilistalla toistuu sana pienin. Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta. Se on asukasluvultaan myös Pohjanmaan pienin kunta. Kaupungille laadittiin 1700-luvulla ruutukaavaan perustuva asemakaava pitkine, suorine ja leveine katuineen. Kaavassa varauduttiin selvästi suurempaan väestömäärään kuin sinne myöhemminkään on asettunut. Niinpä kaupungissa on edelleen myös monia rakentamattomia tontteja eikä kaupunkiasutus juuri ulotu alkuperäisen kaavoitetun alueen ulkopuolelle. Kaskisissa on myös suosittu puutalorakentamista. Arki-iltapäivänä kaupunki oli hiljainen. Museot olivat sulki ja komea Bladhin talo tellingeissä. Kaupungin syntyyn ja kehitykseen vaikuttaneen Bladhin suvun vuonna 1788 valmistunut kauppiastalo on ehtinyt toimia mm. Kaskisten kirkkona, raastuvanoikeutena, useana kouluna ja kansalaisopistona.
Pohjanmaan jälkeen oli edessä Satakunta, jossa kohteemme oli Porin edustan Reposaari. Sitä ennen piti kuitenkin löytää avoinna oleva leirintäalue, mikä ei syyskuun jo alettua ollut yhtä helppoa kuin kesällä. Lopulta sekin löytyi Reposaaresta.
Reposaari on kylä, taajama sekä Porin kaupunginosa Meri-Poriksi kutsutulla alueella ja Kokemäenjoen suiston uloin saari aivan Selkämeren ulapan äärellä. Vuonna 2016 Reposaari valittiin Suomen vuoden kaupunginosaksi. Reposaaren kalasatama on Suomen suurin kalasatama ja koko Pohjanlahden suurin silakanpurkusatama. Vuonna 2001 Reposaaren kalasatamaan valmistui Kalaravintola Merimesta. Ympärivuotisesti avoinna olevan ravintolan yhteydessä on lisäksi kalan käsittely- ja myyntitiloja. Sen näköalatasanteelta aukeavat näkymät niin merelle kuin Mäntyluodon satamaankin.
Reposaaren kirkko (kuva) on norjalaistyylinen tunturikirkko, joka valmistui vuonna 1876. Kirkko on muodoltaan kuusikulmainen sen kellotapulin ollessa kahdeksankulmainen. Kirkon suunnittelijaa ei tunneta. Reposaaressa on myös 1930-luvulla rakennettu Linnakepuisto, joka oli puolustusvoimien hallussa vuoteen 1964. Sen jälkeen rapistunutta linnoitusta on kunnostettu.
Reposaaren jälkeen pysähdyimme Yyterissä, joka sekin on Meri-Porin alueella sijaitseva kaupunginosa. Yyteri tunnetaan lähinnä samannimisestä kuusi kilometriä pitkästä hiekkarannastaan, joka on yksi Suomen ja koko Pohjoismaiden pisimpiä. Ranta käsittää laajan dyynialueen, jonka vanhin ja korkein valli Keisarinpankki (kuva) on heti sannoille tultaessa. Alueella on lisäksi useita luontopolkuja lintutorneineen.
Varsinais-Suomessa ennen Turkua pysähdyimme Laitilassa Maammekaupassa, joka on suomalaisten tuotteiden tavaratalo ja joka pyrkii parantamaan kotimaisten tuotteiden löydettävyyttä. Tuotteiden lisäksi Maammekaupassa oli esillä Päivi Latvalan lehmämaalauksia.
Seuraavana päivänä palasimme takaisin Helsinkiin. Kilometrejä runsaan parin viikon roadtripille kertyi 3 584.
Koulujen alkaessa Suomi sulkeutuu
Kotimaanmatkailun talvikausi alkaa elokuun alussa, koulujen alkaessa kuun puolivälissä tai viimeistään syyskuun alettua. Aluksi tämä talvikausi näkyy palveluiden sulkeutumisena tai ainakin niiden harventumisena. Sen koimme jälleen kerran varsinkin tällä matkamme viimeisellä osuudella. Auki olevia museoita tai muita käyntikohteita ei enää juurikaan ollut, tosin osa niistä oli koronan vuoksi ollut suljettuna koko kesän.
Selvimmin kesäkauden päättymisen koimme leirintäalueilla. Länsirannikon paluumatkallemme ei osunut enää yhtään normaalisti auki olevaa camping-aluetta. Selvimmin tämä näkyi Tornion leirintäalueella, joka itse sekoili käsittämättömän hölmösti. Tulimme leirintään elokuun toiseksi viimeisenä päivänä ja sovimme toimistohenkilön kanssa seuraavan päivän aukiolosta ja poislähdöstämme. Aamulla yllätyksemme oli melkoinen, kun lukitun toimiston ovessa oli lappu syyskuun aukiolosta päivää liian aikaisin. Suljettu puomi esti lähtömme, joten soitimme kuitin puhelinnumeroon. Puhelin soi suljetussa toimistossa, johon ei tietenkään kukaan vastannut. Koska muita numeroita ei ollut, eikä kukaan alueella liikkuneista osannut auttaa, soitimme Tornion kaupungin numeroon, jossa ystävällinen virkailija alkoi hoitaa asiaa. Pian saimme tietää, että leirintäalueen omistaja saapuu avaamaan portin. Tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui aggressiivinen keski-ikäinen nainen. Sen sijaan että olisi pahoitellut leirintäalueensa mokaa, alkoi hän sättiä meitä siitä, ettemme olleet käyttäneet puomin avaamiseen koodia. Kun kerroimme, ettei meille ollut mitään koodia annettu, alkoi hän selittää mistä sen olisi löytänyt. Outoa, ettei hän kertonut sitä puhelimessa, jolloin olisi säästynyt ilmeisen vastenmieliseltä saapumiseltaan paikalle. Portin hän avasi koodin sijaan kaukosäätimellä, joten mahdollisen koodin toimiminen jäi epäselväksi.
Seuraava suunnittelemamme yöpymispaikka oli Kalajoen leirintäalue. Kun saavuimme paikalle elokuun viimeisenä päivänä, oli puomi alhaalla ja tervetulotoivotus 1. kesäkuuta 2021. Soitimme reittimme seuraavalle leirintäalueelle Kokkolaan. Vaikka sielläkin toimisto oli jo suljettu, vastattiin puhelimeen ja sovimme järjestelyistä sisään pääsemiseksi. Tämän jälkeen emme enää ajaneet soittamatta millekään camping-alueelle. Menomatkalta tutun Vaasan leirintäalueen kanssa riitti, kun sanoimme tulevamme aamulla maksamaan. Jäljellä oli vielä yksi autoyö. Porin Yyterin-Reposaaren alueella on kaksi camping-aluetta. Ensimmäiseen soitimme muutaman kerran, mutta aina pahoiteltiin receptionin ruuhkaa ja pyydettiin tekemään varaus netissä. Niinpä soitimme sille toiselle leirintäalueelle. Puhelimeen vastattiin ja sovimme sielläkin maksusta aamulla. Matkalla ajoimme ensiksi yrittämämme leirintäalueen ohi. Täysin suljetulta näyttäneen alueen puhelinvastaaja ilmeisesti vielä silloinkin valitti vastaanottonsa ruuhkaa.
Olisikohan hieman pidennetyistä aukioloajoista apua Suomi-matkailun ahdinkoon.
KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA MAAILMALTA
HTTPS://SAKUVA.KUVAT.FI/
KUVIA JA KIRJOITUKSIA 146 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
https://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/
sakuva-blogi – OBJEKTIIVISSA MAAILMA – aiempia matkakuvauksia
https://sakuva.kuvat.fi/blog/
SNMATKAKUVAAJA – BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/
OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
https://sakuva.simplesite.com/
https://www.123kotisivu.fi/sakuvia SLADESHOW
MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/
UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
https://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/
SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
https://www.facebook.com/snmatkakuvaaja/?ref=aymt_homepage_panel
@sakuva TWITTERISSÄ
https://twitter.com/sakuva
SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
https://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/
KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
https://sakuva.blogspot.fi/
SNmatkakuvaaja Blogit.fi:ssä
https://www.blogit.fi/snmatkakuvaaja
SNmatkakuvaaja Bloglovin´ssa
https://www.bloglovin.com/blogs/snmatkakuvaaja-14136011
sakuva Trip Advisorissa
https://www.tripadvisor.com/Profile/sakuva
sakuva Nomadmaniassa
https://nomadmania.com/profile/7047
Most Traveled People / Sakari Niemi
https://mtp.travel/users/13772
SNmatkakuvaaja 
+Keski-Pohjanmaalla.jpg){kind=link}
+Pohjanmaalla.jpg){kind=link}
+myllynkivi+Korsn%C3%A4sissa.jpg){kind=link}
Samoilla seuduilla pyörittiin itsekin elokuussa, joskin ajoimme toiseen suuntaan – kohti pohjoista. Liminganlahdella ei pysähdytty, vaikka se mielessä kyllä kävikin. Oliko teidän ajankohta väärä vai miksi lintuja ei näkynyt?
Yyteri on hieno paikka. Siellä tuli lapsuudessa vietettyä useita kesäpäiviä. Hiljattain käytiin patikoimassa Lietteiden reitti ja käytiin seikkailupuisto Huikeassa, upeita paikkoja kummatkin!
TykkääLiked by 1 henkilö
Me käytiin Liminganlahdella myös menomatkalla elokuun puolivälissä. Silloin lahdella oli paljon lintuja, mutta aika kaukana teleobjektiivillekin.
Paluumatkalla elo-syyskuun vaihteessa emme tosiaan nähneet Liminganlahdella ollenkaan lintuja, mutta Vanhan Limingan museoalueen yli lensi kurkiaura.
TykkääTykkää