MEMPHIS & NASHVILLE – TENNESSEEN MUSIIKIN MEKAT

Rum Boogie Cafe’s Blues Hall Juke Joint Memphisin Beale Streetillä.

Kesän 2017 Yhdysvaltain matkan aiemmat postaukset / NEW YORKIN PÄIVITYS (KUN SINNE LOPULTA PÄÄSI) / ROAD TRIP NEW YORKISTA WASHINGTONIIN JA CHARLOTTESVILLEEN / 40 VUOTTA SITTEN KUOLLUT ELVIS ELÄÄ YHÄ – AINAKIN GRACELANDISSA / BLUE RIDGE PARKWAYTÄ GREAT SMOKY MOUNTAINSIN KANSALLISPUISTOON / Matkan kuvat / KAAKKOIS-USA 2017 / NEW ORLEANS & SYVÄ ETELÄ / Mistä maista juttuja ja kuvia? / SAKUVAMAAT

Yhdysvaltain etelässä on monta musiikin mekkaa. Mississippistä ja Louisianasta saavuimme Tennesseehen, Memphisin ja Nashvillen koti(osa)valtioon.

Elviksen koti ja pyhiinvaelluspaikka Graceland

Koska tulimme Memphisiin etelästä, oli ensimmäinen kohteemme Elvis Presleyn kotitila, museo ja näyttelyhalli Graceland. Entinen Highway 51 tunnetaan nykyään Elvis Presley Boulevardina, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Hotelliksemme olimme varanneet huoneen sen naapurissa sijaitsevasta Days Inn Memphis at Gracelandista. Parempaa sijaintia ei majapaikalla voisikaan olla ja heti saavuttuamme meille ilmoitettiin, että voimme jättää auton hotellille, kun seuraavana päivänä käymme Gracelandissa. Paikka on sisustettu Elvis-tyyliin ja kokonaisuutta täydentää saman pihapiirin Rock & Roll Cafe. Täydet pisteet ystävällisen henkilökunnan Days Innille.

Gracelandin Days Inn ja Rock & Roll Cafe elävät elvisaikaa.

Elvis osti Gracelandin tilan vuonna 1957, joten se ehti olla 20 vuotta hänen kotinsa. Yleisölle alue avattiin vuonna 1982. Nykyään se on sekä museo että  bulevardin toisella puolella sijaitseva näyttelyhalli muistomyymälöineen ja ravintoloineen. Gracelandin pihapuutarhassa ovat Elviksen ja hänen omaistensa haudat. Kartanon yläkerta, jossa Elvis kuoli, ei ole yleisölle avoinna.

Gracelandin kartano pihan puolelta ja yleisöltä suljetut portaat yläkertaan.

Museon näyttelyhalleissa on esillä Elviksen esiintymisasuja, kitaroita, kultalevyjä, elokuva- ja armeija-ajan muistoja sekä itseäni eniten kiinnostaneet autokokoelmat. Jenkkirautoja on Cadillaceista (pinkki ja purppura) Lincolneihin ja harvinaisiin Stutz Blackhawkeihin. Eurooppaa edustavat Rolls Roycet, Mercedes Benzit ja Ferrarit. Näytillä on myös moottoripyöriä ja muita kulkupelejä. Pihalla on vielä pari suihkukonetta, joilla keikkamatkat sujuivat maanteitä nopeammin.

Elviksen esiintymisasuja ja kultalevyjä museon puolella.

Elvis-tallin helmiä, Cadillac Eldorado Biarritz Survivor Roster 1956 ja harvinainen Stutz Blackhawk III 1973.

Elviksen neljästä moottoripyörästä kolme on Harley-Davidsoneja ja yksi Honda. Filmihulluille on näytillä Elviksen MGA Roadster 1960 elokuvasta Sininen Havaiji.

Kirjoitin Elviksen kuoleman 40-vuotispäivänä 16.8.2017 postauksen 40 VUOTTA SITTEN KUOLLUT ELVIS ELÄÄ YHÄ – AINAKIN GRACELANDISSA. Silloin sinne kokoontui kymmeniä tuhansia faneja muistojuhlaan. Fanien lisäksi Graceland vetää puoleensa myös tavallisia turisteja. Se onkin Valkoisen talon jälkeen maan toiseksi vierailluin koti. Kävijöitä on vuosittain yli puoli miljoonaa.

Bluesin synnyinkatu Memphisin Beale Street

Gracelandin jälkeen oli vuorossa roadtripin lyhin hotellinvaihtomatka, sillä etäisyyttä Downtownin Exchange Suites at Court Squarelle oli vajaat kymmenen mailia. Sinne ei kuitenkaan kannattanut jäädä, sillä kaupungin sykkivään sydämeen oli vain muutaman korttelin matka. Blues-musiikin katsotaan syntyneen Memphisin Beale Streetillä. Musiikki soi ja olut virtasi niin kadulla kuin baareissakin.

Ylellinen hotelli Peabody Memphis ja rauhallinen Main Street matkalla blueskadulle.

Memphisin sykkivä sydän on blueskatu Beale Street.

Beale Street muistaa bluesin isää W.C.Handya nimikkopuistolla, jota hänen näköispatsaansa hallitsee. Hänen kotinsa seuraavassa korttelissa on nykyään museona. Pari vuotta sitten edesmenneen B.B.Kingin nimeä kantavat Blues Club ja Company Store sekä hänen nimikkokatunsa. Jerry Lee Lewisillä on musiikkikahvila eikä bluesin ja soulin katu ole unohtanut Elvistäkään, joka hänkin on saanut patsaansa sen varrelle.

Beale Streetin julkkikset. Bluesin isän W.C.Handyn puisto ja kotitalo.

B.B.Kingin bisnestä Beale Streetillä ja nimikkobulevardi poikkikatuna.

Jerry Lee Lewisin musiikkikahvila ja kuningas jalustallaan eikä Elviksen synnyinkaupunkiinkaan ole kuin puolentoista tunnin ajo.

Musiikista nautimme katu- ja puistoesitysten lisäksi Blues Hallissa (alkukuva), Alfred´sissa ja Jerry Lee Lewis’ Cafe & Honky Tonkissa, ruokapaikaksi suosittelemme Flying Fish -kalaravintolaa hotellikadullamme Second Streetillä.

Beale Streetin musiikkitarjontaa Alfred´sissa ja Jerry Lee Lewis’ Cafe & Honky Tonkissa.

Katubluesia Beale Streetillä ja kalaravintola Second Streetillä.

Kantrimusiikin pääkaupunki Nashville

Memphisistä Nashvilleen on runsaat 200 mailia Interstate 40 -tietä, joka lännempänä tunnetaan vanhan Route 66 -tien korvaajana. Aikaa matkaan kului taukoineen kuusi tuntia. Majapaikaksemme olimme varanneet Quality Inn Nashville Downtown – Stadiumin. Hotelli ei kylläkään sijaitse Downtownissa, mutta on kuitenkin kävelyetäisyydellä sieltä. Toisen määritteensä hotellin nimi on saanut läheisestä Nissan Stadiumin urheiluareenasta.

Tennessee Riverin länsipuolella poikkesimme Tennessee National Wildlife Refugen alueelle. Aikataulumme puitteissa emme juurikaan wildlifea tavanneet, mutta pidimme pienen pysähdyksen Birdsong Creekin rannalla. Iltapäivällä saavuimme majapaikkaamme, jonka tunnus, kitaranmuotoinen uima-allas, oli suoraan ikkunamme alla.

Kävelimme hotellilta Woodland Streetiä Cumberland Riverin yli Downtowniin. Nashville on Tennesseen pääkaupunki, joten sen maamerkkeihin kuuluu muista pääkaupungeista tuttujen piirustusten mukaan rakennettu State Capitol. Sen edustalla oleva Legislative Plaza on omistettu sotamuistoille museoineen ja muistomerkkeineen.

Nashvillen panoraamaa Cumberlandjoelta ja Union Streetin liikennettä Downtownissa.

War Memorial Auditorium ja Tennessee State Capitol Legislative Plazan laidalla. Korean War Memorial on yksi aukion monista sotamuistomerkeistä. Sen on tehnyt taas ajankohtaiseksi nykyinen molemminpuolinen uhittelu.

Kirkkojen ja pääkirjaston sivuitse tulimme Ryman Auditoriumille, joka on kantrimusiikin perinteinen esiintymisareena. Aiemmin se tunnettiin Grand Ole Opry Housena siellä silloin tehdyn maineikkaan kantrimusiikkiohjelman mukaan. Konserttia ei nyt ollut tarjolla, mutta myynnissä oli monenlaista kantriin liittyvää levyistä ja kirjoista oheismateriaaleihin. Itse rakennus kuuluu kansallisiin historiallisiin maamerkkeihin (National Historic Landmarks).

Uusi sisäänkäynti Ryman Auditoriumiin, jossa puututaan jenkkien perustuslailliseen oikeuteen kantaa (ja kai käyttääkin) asettaan siellä missä haluaa. Downtownin presbyteerinen kirkko on Neljännen avenuen toinen kansallinen historiallinen maamerkki.

Kulman takana olikin jo elävän kantrimusiikin pääkatu Broadway kymmenine musiikkibaareineen ja kadunkulmasoittajineen. Useissa rakennuksissa baareja oli monissa kerroksissa.

Music Cityn Broadway on kantrimusiikin pääkatu.

Nashvillen ykköskohde on laaja Country Music Hall of Fame and Museum, joka on yksi maailman suurimmista museoista. Vuonna 1964 avatussa museossa on esillä kantrimusiikin legendojen ja ainakin itselleni tuntemattomienkin laulajien esiintymisasuja, kitaroita ja monenlaista rekvisiittaa aina autoihin asti. Museolla onkin maailman suurin kantrimusiikin esinekokoelma.

Country Music Hall of Fame and Museum on yksi maailman suurimmista museoista.

Kantrimuseon tähtiä tunnetuimmasta päästä, Bob Dylan, Johnny Cash ja Neil Young.

Kalliit autot näyttävät miellyttäneen laulajia hevosia enemmän. Elviksen ”Solid Gold” Cadillac Limousine 1960 ja Webb Piercen ”Silver Dollar Car” Pontiac Bonneville 1962, jossa on nokalla häränsarvet ja oven kahvoina Colt-revolverit.

Toinen itselleni pakollinen käyntikohde oli Johnny Cash Museum. Kantrilegenda oli luonnollisesti mukana jo edellisessä kohteessa, mutta oma museo kertoo laajemmin hänen elämästään kuvin, äänin ja esinein. National Geographic rankkasi vuonna 2013 avatun museon maailman parhaaksi yhden artistin museoksi.

Johnny Cashin museoon mentiin kaupan kautta.

Loppuiltamme kului Broadwayn monissa musiikkibaareissa, joissa meno illan mittaan vain vauhdittui.

Monen kerroksen väkeä, Nashvillessä kantri soi kaikkialla.

Seuraavana päivänä jatkoimme Kentuckyyn, jossa Mammoth Cave National Park oli matkan viimeinen ohjelmaamme merkitty kohde.

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA JA KIRJOITUKSIA YLI 120 MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):
http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/

SNMATKAKUVAAJA  –  BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/

OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA   SLADESHOW

MATKAJUTTUJA PDF-MUODOSSA:
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/KUVAT/SNMATKAKUVARAPORTTEJA.PDF/

UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHTEET JA KUVIA NIISTÄ:
http://sakuva.kuvat.fi/UNESCO/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UNESCOn+maailmanperint%C3%B6kohteita/

SNMATKAKUVAAJA FACEBOOKISSA:
HTTPS://WWW.FACEBOOK.COM/SNMATKAKUVAAJA/?REF=AYMT_HOMEPAGE_PANEL

SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/

KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/